www.teoforum.net

Kohtaamisfoorumi ihmisille, jotka haluavat erottaa ajatuksissaan totuuden epätodesta ja jotka haluavat käyttää voimiaan ihmiskunnan ja muun luomakunnan hyvää elämää edistäviin tekoihin.

... Polkuja hengellisyydestä henkiseen kasvuun…
AjankohtaistaTapahtumakalenteriYhteystiedot






Vehreävesa Pertti

Ego, kuolema ja jälleensyntymä

Elämä ja kokemus

”Minä näen, katso: lampunjalka, kokonansa kultaa, ja sen yläpuolella sen öljyastia, ja lampunjalassa sen seitsemän lamppua, ja seitsemän öljyputkea lamppuihin, jotka ovat siinä ylimpänä. Ja kaksi öljypuuta sen ääressä, toinen öljyastian oikealla, toinen vasemmalla puolella.

Etkö tiedä, mitä ne ovat (enkeli sanoi). Tämä on Herran sana: Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.” (Sak.4.2-6)

”Minä nostin jälleen silmäni ja näin, katso neljät vaunut, jotka lähtivät liikkeelle kahden vuoren välistä; ja ne vuoret olivat vaskivuoria. Ensimmäisten vaunujen edessä oli punaisenruskeat hevoset, toisten vaunujen edessä oli mustat hevoset, kolmansien vaunujen edessä oli valkeat hevoset, ja neljänsien vaunujen edessä täplikkäät, väkevät hevoset.

Enkeli vastasi ja sanoi minulle: Ne ovat neljä taivaan tuulta, jotka lähtevät liikkeelle seisottuansa kaiken maan Herran edessä.

Ne, joitten edessä on mustat hevoset, lähtevät pohjoiseen maahan, ja valkeat lähtevät niiden jäljessä. Täplikkäät lähtevät eteläiseen maahan.

Ne väkevät lähtevät, ja menevät halusta, kuljeksimaan maata. Ja hän sanoi: Menkää, kuljeksikaa maata. Ja ne kuljeksivat maata.”(Sak.6.1-7)

Tässä meillä on arvoitus ratkaistavanamme. Arvoituksen nimi on Ihminen. Elämässämme vaikuttavat kaksinaiset tunteen voimat sekä älyn ja tahdon energiasäteiden rakentamat elementit ja olomuodot.

Tehtävänämme on saada seitsemän öljyputkea virtaamaan, ja sytyttää seitsemän lamppuamme niin, että lampunjalkamme loistaa koko loistossaan. Elämämme on seikkailu ja luova kokemus, jonka kuluessa löydämme Itsemme, avaamme energiakeskuksemme, chakramme, ja rakennamme itsellemme valokehon, joka toimii moniulotteisessa todellisuudessa.

”Omalta pohjaltansa hän on kasvava, ja rakentava Herran temppelin.” (Sak.6.12)

Kuoleman laakso

Raamatussa, etenkin Vanhassa Testamentissa kerrotaan usein kuolemasta, ja harvoin tuo kuolema on luonnollinen kuolema. Usein se on jonkinlainen katastrofi, iso onnettomuus, tappo, murha tai jopa kansanmurha.

”Aurinko oli noussut, kun Loot saapui Soariin. Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, Herran tyköä taivaasta, ja hävitti nämä kaupungit ynnä koko lakeuden sekä kaikki niiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvillisuuden.” Eikä siinä kaikki, vaan ”Lootin vaimo, joka tuli hänen jäljessään, katsoi taaksensa ja niin hän muuttui suolapatsaaksi. ” (1.Moos 19.23-26)

Kuolema on Raamatun salatun kielen vahvimpia ja tärkeimpiä symboleita. Kirjakokoelma kertoo Ihmisen Pojan, joita me kaikki olemme, mielen ja hengen kasvutarinan, tai paremminkin tuon Isästä Jumalasta lähteneen pojan hengen kipinän paluusta kotiin, ymmärrykseen ja yhteyteen, Minä Olen –ykseyteen, tietoon joka sillä jo on. Tuo tieto ja ymmärrys on kuitenkin ollut aistimaailmamme väliaikaisten ja katoavien harhakuvien peittämä. Niinpä nuo kuolevat ja tapetut ihmiset ja tuhotut kaupungit kuvaavat ailahtelevia tunteitamme ja aineellisia halujamme, materiaan samaistuneen mielemme ajallisia älyllisiä rakennelmia ja tunteellisia ideologioita, Egon harhakuvia.

Kertomus Lootin perheestä kuvaa egon syntymää. Lootin vaimo, joka jähmettyy suolapatsaaksi, on tasapainosta järkkynyt tunne-elämämme. Humalainen Loot, jakautunut mielemme, yhtyy kahteen tyttäreensä, ja hedelmöittää heidät. Syntyy kaksinaisuuden maailman harhakuva. Miksi on tuhoa ja kärsimystä, miksi kaikki katoaa? Maailma on epäoikeudenmukainen. Täällä vain vahvat pärjäävät. Minun on puolustettava itseäni tässä vihamielisessä erämaassa! Emme vielä ymmärrä luonnon lakien toimintaa, sillä emme näe todellisuutta.

Ego on keksimämme kuvitelma erillisestä itsestä ja aineellisesta kehosta. Aineen maailma ei ole todellinen, vaan jatkuvan muutoksen alainen, eikä sitä siksi pidä ottaa liian vakavasti, kaikkein vähiten olemisemme perustaksi. Eteenpäin päästäksemme mielemme on päästettävä irti menneestä, riittämättömyyden tunteistamme, syyllisyydestä ja pelosta.

Taaksepäin katsominen on jätettävä, tulevaisuuden pelko on hylättävä ja tunne-elämämme suolapatsas on sulatettava. Havaitsijan on puhdistuttava ja suuntauduttava nykyhetkeen. Eheytämämme mielemme antamalla jatkuvasti anteeksi ”meitä vastaan rikkoneille”, sillä vain siten vapautamme itsemme kaksinaisuuden harhasta. Olemme elämäntapahtumiemme jokainen osapuoli, sillä olemme YKSI. Elämä on tässä ja nyt.

Faraon sotilaiden tuho

Israelilaiset lähtivät Egyptin orjuudesta, aineen maailman harhakuvista, kohti Luvattua maata, Hengen tietoisuutta itsestään. Vaikeudet olivat vasta alkamassa.

”Ja minä paadutan faaraon sydämen, niin että hän ajaa heitä takaa; mutta minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa; ja niin egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra.” (2.Moos.14)

Olisiko Jumalalla ollut jotain erityisesti egyptiläisiä vastaan? Niin ei tietenkään voi olla, sillä me kaikki ihmiset olemme yhtä tärkeitä Jumalan lapsia, veljiä keskenään ja samassa asemassa niin yksilöinä kuin kansoinakin. Egyptiläiset toimivat tässä, samoin kuin pakanakansat toisissa yhteyksissä vertauskuvana aineeseen samaistuneesta mielestä, egosta. Ego on mielen harhakuva, neljännen tason mentaalisten ajatustemme samaistuminen alempiin tunteen ja älyn kerroksiin, jotka ovat sidoksissa aineelliseen 3D-maailmaan, alempaan kolminaisuuteen.

Faraon parhaat sotajoukot saavuttivat israelilaiset meren rannalla. Israelilaiset napisivat taas Moosekselle. ”Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan”.

Aineen houkutukset ovat suuret ja moninaiset. Ego keksii toinen toistaan viettelevämpiä ajatuskulkuja ja kehon nautintoja säilyttääkseen ihmismielen kaksinaisuuden ja itsensä.

Mooses, mielen henkeen samaistuva puoli, on kuitenkin tiukkana. ”Herra sotii teidän puolestanne, ja olkaa te hiljaa.”

Niin israelilaiset lähtivät liikkeelle. Mooses ohjeen mukaan ojensi kätensä meren yli, meri väistyi vahvan itätuulen puhaltaessa, ja muutti veden kuivaksi maaksi. Vesi jakautui kahtia. Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten. Ihmisen tunne-elämän muutos, tunteen muuntaminen älyn avulla korkeammaksi intuitioksi ja rakkaudeksi, avaa meille reitin pois aineen unimaailmasta.

”Ja egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä, ajoivat heitä takaa ja tulivat heidän perässänsä keskelle merta.”

Herra saattoi egyptiläiset aamun koittaessa hämminkiin, antoi heidän vaunujen pyöränsä irtautua niin, ettei eteneminen enää onnistunut. Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi meren yli, että vedet palautuisivat ja peittäisivät egyptiläiset, heidän sotavaununsa ja ratsumiehensä.” Niin sitten tapahtui, ja ”ei yksikään heistä pelastunut.”

Aineelliset arvot eivät voi seurata ihmistä, kun hän alkaa ymmärtää aineettoman maailman realiteetteja ja lainalaisuuksia. Ajatukset ja teot muodostavat energiavarauksia, syitä, joilla on seurauksensa. Energia on häviämätöntä, se vain muuttaa muotoaan. Ihminen luo ja muovaa energiakenttiä toiminnallaan, ja aikaansaadut energiavaraukset odottavat tasapainottamistaan, tavalla tai toisella.

”Silloin kansa pelkäsi Herraa, uskoi Herraan ja uskoi hänen palvelijaansa Moosesta. ”

Niin kuin sanotaan, Herran pelko on viisauden alku. Jumala on aina sama, mutta ihmisen Jumalankuva on kehittyvä. Laumasieluinen egonsa harhassa elävä ihminen oppii korkeampien asioiden kunnioitusta ensin pelon kautta, ennen kuin hän voi käsittää Jeesuksen opettamaa poikautta, tasavertaisempaa rakkauden täyttämää suhdetta Jumalaan, Isään.

Ilmestysmaja ja Laintaulut

Mooses oli tekemässä Liittoa Herran kanssa Siinain vuorella. ”Nouse Herran tykö, sinä ja Aaron, Naahab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta; kumartukaa ja rukoilkaa taaempana. Mooses yksin lähestyköön Herraa; muut älkööt lähestykö.” (2.Moos24-32)

Mooses on mielemme Henkeen samaistuva osa, Aaron edustaa alemman järjen ääntä, Naahab tunnepuoltamme ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä vanhinta aineellista kehoamme ja sen astraalivastinetta energiakeskuksineen ja ominaisuuksineen. Alemmat tasot on jätettävä, kun mieli hakeutuu korkeammalle, tai sisäänpäin Hengen yhteyteen, eli nousee ”vuorelle”.

Mooses sai erilaisia määräyksiä pyhäkön ja sen kaluston valmistamisesta, telttamajan rakenteesta ja sisustuksesta. Edelleen ohjeita annettiin polttouhrialttarista, esipihasta ja öljystä seitsenhaaraista lamppua varten. Vielä ohjeistettiin Aaronin ja hänen poikiensa virkapuvut. Pappien vihkiminen ja Jokapäiväinen uhri selitettiin. Suitsutusuhri, sovitusmaksu, vaskiallas, voiteluöljy ja suitsutusaineet kerrottiin. Pyhien esineiden valmistajat ja Sapattikäsky annettiin. Viimein Laintaulut annetaan Moosekselle.

Kaikki nämä ohjeet kertovat rakennettavasta Hengen temppelistä, sen esiasteesta, joka on tunneihminen, Ihmisen Poika. Aineelliseen ruumiiseen syntyvä mieli, ego, saa ohjeet asuinsijansa saattamisesta arvolliseen muotoon, pyhistä vaatteista ja tarpeellisesta toiminnasta yhteyden avaamiseksi ja säilyttämiseksi tunnetasolla Henkeen, joka ohjaa meitä.

Ilmestysmaja kasvaa vielä Salomonin temppeliksi ja Uudeksi Jerusalemiksi, kun käymme läpi eri puolemme ja kaikki peruselementit. Tunne, järki ja tahto meissä puhdistuvat, energiavirrat avautuvat ja virtaavat täydessä loistossaan meissä ja meidän kauttamme.

Mutta vielä ollaan vasta matkalla Luvattuun Maahan. Herra puhuu Moosekselle Siinain vuorella:

”Olen antanut kaikkien taidollisten sydämeen taidollisuuden tehdä kaikki, mitä minä olen käskenyt sinun teettää; ilmestysmajan, lain arkin, armoistuimen sen päälle, kaiken majan kaluston, pöydän kaluinensa, aitokultaisen seitsenhaaraisen lampun kaikkine kaluinensa, suitsutusalttarin, polttouhrialttarin kaikkine kaluinensa, altaan jalustoineen, virkapuvut ja pappi Aaronin muut pyhät vaatteet sekä hänen poikiensa pappispuvut, voiteluöljyn ja hyvänhajuisen suitsukkeen pyhäkköä varten. He tehkööt kaiken niin kuin olen sinulle käskyn antanut.”

”Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkki meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä.”

Mooses saa nämä ohjeet sapatin pitämisestä kahteen kiviseen laintauluun ”Jumalan sormella kirjoitettuna”, ts. ohjeet yhteydenpidosta jumalaiseen Itseemme. Meissä on nuo kaksi puolta Aadam ja Eeva, sisäänpäin ja ulospäin suuntautuvat (-) ja (+) -varaukselliset energiat, miehinen ja naisinen puoli. Nämä puolet vaihtavat varauksensa päinvastaisiksi aina tasolta toiselle siirryttäessä.

Kuudennen indigonsinisen säteen avautuessa tiedämme mielessämme järjen ja siihen yhdistyneen myötätunnon kautta, mikä on oikein ja mikä on väärin. Ponnistelujemme tulokset, kuuden päivän hedelmät, tuo sateenkaaren väristen lamppujemme sytyttämisen avaama energiavirta on ohjattava ja annettava korkeamman tietoisuutemme, meissä viriävän Pyhän Hengen tietoisuuden ohjaukseen ja käyttöön.

Seitsemäntenä päivänä, violetin säteen vaikutusalueella, meidän on päätettävä omalla tahdollamme luovuttaa työmme tulokset ja johdatus Korkeammalle Itsellemme. Seitsemäs viinillä täytetty astia annetaan ”pitojen ohjaajalle”. Siten Pyhä avioliitto, molempien puoliskojemme, punaisen ja sinisen, feminiinisen ja maskuliinisen, tunteen ja järkemme yhdistyminen tapahtuu, ja muuttuu Pyhän l. Totuuden Hengen kirkastamaksi viisaudeksi. Olemme hedelmätarhan vastuullisia hoitajia, sato on meille kaikille.

Kultainen vasikka ja kolmentuhannen surma

Yhteys Jumalaan, eli korkeimpaan Itseemme, ei kuitenkaan pysy ilman ponnisteluja ja vastuksia. Sillä aikaa kun Mooses viipyili vuorella keskusteluissa Jumalan kanssa, kansa kärtti Aaronilta, Mooseksen egoälyltä uutta Jumalaa. Ylempi tietoisuus ei ollut ohjaamassa alemman toimintaa.

Niin sitten Aaron teetätti kultarenkaista, jotka olivat vaimojen, poikien ja tyttärien korvissa, valetun vasikan. ”Tämä on sinun jumalasi, Israel, se joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.” (Moos 2.34) Ihminen sokaistuu aineellisista saavutuksistaan, ja alentaa kolminaisen Valonjumalan vain varjoksi. Ego kuvittelee olevansa toisista hengistä, veljistään erillinen ja heitä erinomaisempi olento.

Mooses, henki huomaa kuitenkin asioiden vääristyneen tilan kuunnellessaan Herran sanaa, eli sisäistä ääntään. Niin Mooses palaa vuorelta käsissään kaksi molemmin puolin kaiverrettua laintaulua, Jumalan tekemiä. Mooseksen mukana on vielä Joosua, älytasomme ylemmällä osalla toimiva ilmaisu, joka kuulee äänet alhaalta: ”Sotahuuto kuuluu leiristä.” Mutta se oli laulua, karkeloiden ääntä.

Mooses vihastui näkemäänsä ja särki ensimmäiset laintaulut. Sitten hän otti vasikan, poltti sen tulessa, rouhensi sen hienoksi ja hajotti veteen ja juotti sen israelilaisille. Mooses seisahtui leirin portille ja huusi: ”Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.”

Sinä päivänä kaatui kansaa noin kolmetuhatta miestä. Siis saman verran kuin Simsonin tapauksessa hänen kaataessaan myöhemmin nuo aineeseen samaistuvan mielen, egon temppelin kaksi pylvästä, eli kaksinaisuuden harhakuvitelman.

Kokemus ahneudesta ja itsekkyydestä, pysähtyneestä ja kuolleesta kultaisesta vasikasta oli nyt juotettu karvaana kalkkina itsellemme. Kehon kolme alinta sisäkkäistä elementtiä, maa, vesi ja ilma, eli keho, tunne ja äly oli nyt puhdistettu egon aiheuttamista vääristymistä kultaisen oranssiin säteeseen ja chakraamme.

Niin Jumala saattoi antaa Moosekselle uudet laintaulut tälle uuden näkemyksen omaavalle ihmiselle, moniulotteiselle Itselle. Nämä laintaulut löytyvät sisältämme mielemme avulla, kun suuntaamme sen huomion Korkeampaan Itseemme.

Elia ja pappien murha

(1.Kun.18)

Israelin kansa (taas) seurasi baaleja, epäjumalan palvelijoita. Profeetta Elia kokosi 400 ja 50 Baalin profeettaa Karmelin vuorelle, ja lisäksi 400 Aseran profeettaa, ”jotka syövät ”Iisebelin pöydältä”. ”Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä”.

Tässä baalit tarkoittavat neljän pääelementin ja viiden aistimme aineellisluontoisia mutta hengellisiksi luultuja harhakäsityksiä. Nämä hämärtävät ylempiä heräämässä olevia aistejamme, kuudetta indigonsinistä ja seitsemättä violettia tietoisuuttamme. Siksi ne on ”tapettava”, eli mielemme on puhdistettava niistä. Näitä harhakäsityksiä ovat eri uskonkunnissa ja lahkoissa vaalittavat itse keksityt ulkokultaiset tapasäännöt ja määräykset, ihmisiä alentava synnintunnon korostaminen, auktoriteettiusko, ankaran patriarkaalisen jumalan tuomiolla uhkaaminen ja ulkopuoleltamme tuleva pelastusoppi, joka alleviivaa ihmisen erillisyyttä Hengestä.

Islamistien ”Pyhä Sota” toisia ihmisiä vastaan on traaginen vääristymä mielessämme käytävästä kamppailusta hyvän asian, rakkauden puolesta. Kristinuskon historia valtakamppailuineen on valitettavasti täynnä samankaltaista kuolettavaa ehdottomuutta, ja joka jatkuu osittain materialistisluonteisen uskon tasolla edelleen. Ihmisen seksuaalisuus, sen suuntaus tai lapsiluku ei ole sielunpelastuksen kannalta olennaista.

Maallinen avioliitto on sosiaalisten suhteiden alaan kuuluva asia, jolla ei ole uskonnon kannalta mitään tekemistä. Sen sijaan avioliitto on oiva tilaisuus harjoitella todellista Pyhää avioliittoa, mielemme eheytymistä kaksinaisuudesta. Dualistinen, ihmisiä erotteleva ja kahtia jakautunutta suhdetta Ihmisen ja Jumalan välillä korostava ulkokohtainen uskonoppi on aika kohottaa sanomaksi rakkaudesta ja ykseydestä.

Ja Elia otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobin poikien sukukuntia. Ja hän rakensi kivistä alttarin Herran nimeen, ja teki alttarin ympärille ojan. Sitten hän latoi puut, paloitteli mullikan (uhrieläimen), ja pani kappaleet puun päälle. Ja hän sanoi: Täyttäkää neljä ruukkua vedellä, ja vuodattakaa se polttouhrin ja puiden päälle. Tehkää se toinen kerta. Tehkää se kolmas kerta. Niin vesi juoksi ympäri alttarin; ojankin hän täytti vedellä.

Kaksitoista kiveä kuvaa tietoa kahdentoista perussäteen ymmärryksestä. Nuo säteet ovat kolmen alkusäteen, keltaisen, punaisen ja sinisen, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen energiavirtaus hengestä aineeseen. Ne muodostavat neljän yhdistelmänsä oranssin, vihreän, indigon ja violetin kanssa nuo kaksitoista sädettä, jotka virtaavat maailmaan ja kauttamme aineelliseen elämään. Vesi, tunne- elementtimme puhdistuminen pesee polttouhrin ja puut, aineellisen eläimellisiä ominaisuuksia sisältävän kehomme.

”Tämä kaikki oli tehty Herran käskystä. Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan, sekä nuoli veden, joka oli ojassa.” Mutta Elia sanoi israelilaisille: ”Ottakaa Baalin profeetat kiinni; älköön yksikään heistä pääskö pakoon. Ja he ottivat heidät kiinni. Ja Elia vei heidät Kiisonin purolle ja tappoi heidät siellä.”

Tuli on valo, Henki, joka on todellinen olemuksemme, ja joka jää jäljelle aineellisen kehomme ja uskomustemme hävitessä. Mielemme tehtävä on yhdistää itsemme tuohon Kaikkialliseen Henkeen, ja sen ilmaukseen, noihin kahteentoista energiasäteeseen, jonka osa jo olemme.

”Elia nousi Karmelin huipulle, jossa hänen palvelijansa Ahab katsoi merelle seitsemän kertaa, ennen kuin pieni pilvi nousi merestä, ja joka muuttui suuriksi mustiksi pilviksi, myrskytuuleksi ja ankaraksi sateeksi.”

Vuorenhuipulle nouseminen kuvaa ihmisen mielen kääntymistä syvälle sisimpäämme, Henkeen. Vesi ja sen tilan muutokset kuvaavat tunne-elämämme muutostiloja, tunteidemme puhdistumista ajallisista riippuvuuksista. Pääenergiavirtoja jotka Ahab pani merkille, on seitsemän, aivan kuten sateenkaaressa, tuossa liiton merkissä on värejä. Samoin meillä on näiden virtojen välittäjiä, päächakroja seitsemän fyysisen kehomme vastineessa, astraaliruumiissamme. Mutta moniulotteinen Itse kun olemme, on meissä vastaavat energiakeskukset, chakrat, myös kahtatoista sädettä varten.

Aine on loppujen lopuksi olematonta, siksi aineessa tehdyt teot, eletyt elämät ja kehomme ovat katoavaista harhaa. Tässä harhassa, aineellisessa egomme luomassa unimaailmassamme voimme kuitenkin opetella Jumalan luomien luonnonlakien toimintaa ja vastuullista luovuutta. Pysyvää haittaa aiheuttavaa syntiä ei ole eikä sitä voi aineellisella tasolla tehdä, joten sen voimme antaa anteeksi itsellemme ja muille, koko ajan.

Eipä Jumalakaan näistä baalin pappien murhista Eliaan pahastunut, päinvastoin, vaikka tappaminen on selvästi vastoin ”käskyjä”, noita kiveen eli tietoisuutemme hakattuja moraaliohjeita. Jumalan suosio on nyt ymmärrettävissä, kun huomaamme, että nämä näennäisen julmat Raamatun kertomukset kuvaavat mielen tapahtumia itsessämme, eivät aineellisia asioita.

Elian vihkimys

(1.Kun.19)

Ja Herran käsi tuli Elian päälle, ja niin hän vyötti kupeensa ja juoksi palvelijansa edellä Jisreeliin saakka. Elia joutuu pakenemaan Iisebeliä, jonka papit oli nyt tapettu, ja joka nyt uhkaa Elian henkeä. Elia meni erämaahan päivämatkan päähän, kinsteripensaan alle, jossa toivotti itsellensä kuolemaa ja sanoi:” Jo riittää, Herra, ota minun henkeni, sillä en minä ole isiäni parempi.”

Egollamme riittää kuitenkin yritystä palauttaa aineellinen harhansa, ja pitää syyllistämisen avulla mielemme maassa. Se haluaa vaientaa Henkemme sisäisen äänen, aivan kuten kansa napisi Moosekselle, Kain tappoi Abelin, tai Delila kiusasi Simsonia ja Goljat patsasteli Daavidille.

Näiden kiusausten voittamiseksi tarvitsemme henkistä ravintoa, energiaa aineettomasta Ikuisesta Ensimmäisestä Lähteestä, Henki-isästämme. Siksi meidän on hyvä kääntyä säännöllisesti sisäänpäin ja harjoittaa meditaatiorukousta.

Mutta enkeli kosketti häntä, ja sanoi ” Nouse ja syö”. Elia huomasi, että ”hänen päänsä pohjissa oli kuumennetuilla kivillä paistettu kaltiainen ja vesiastia. Niin hän söi ja paneutui jälleen maata. Mutta Herran enkeli kosketti häntä vielä toisen kerran ja sanoi: Nouse ja syö, sillä muutoin käy matka sinulle liian pitkäksi.”

”Ja niin hän nousi ja söi ja joi. Ja kulki sen ruuanvoimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Jumalan vuorelle, Hoorebille asti.”

Ahab oli jo syönyt ja juonut ennen sademyrskyä, ja Elia joi ja söi vielä kahdesti. Syötiin ja juotiin siis yhteensä kolme kertaa. Tunnekehomme, älyruumiimme ja henkiminämme, kolmen pääsäteen ominaisuuksien ilmentymämme saivat tässä aineetonta ravintoa ja energiaa. Niin Elia pääsi aineesta tunteen ja älyn kautta hengen tasolle, neljän elementin sisälle, vuorelle ja yhteyteen sisäiseen ääneensä.

Vuorella Herra kulki Elian ohitse, ” ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta Herra ei ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta Herra ei ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.”

Mieli rauhoittuu ajatuselämämme ja tunteilujen myrskyjen ja myllerrysten jälkeen. Olemme valmiina täyttämään Taivaallisen Isämme tahdon, eli suuntaaman mielemme Kaikkiallisen Rakkauden energiavoimien mukaisesti.

Elia vastaa Herralle, mitä hän täällä (vuorella) tekee: ”Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi . Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen.”

Herra antoi Elialle ohjeita: ”Lähde takaisin samaa tietä. Mene ja voitele Hasael Aramin kuninkaaksi, Ja voitele Jeehu, Nimsin poika, Israelin kuninkaaksi. Ja voitele sijaasi profeetaksi Elisa, Saafatin poika.” ”Ja on tapahtuva näin: joka välttää Hasaelin miekan, sen surmaa Jeehu, ja joka välttää Jeehun miekan, sen surmaa Elisa.”

Herra antaa Elialle vihkimyksen. Elialla on nyt pysyviä arvoja, ymmärrystä ja rakkautta edustavat uudet kuninkaat ja edustajat henkiminänsä eri tasoilla. Tahto, Tunne ja Järki toimivat sopusoinnussa Isän tahdonmukaisesti. Ylempi ymmärrys taltuttaa aina hengen tulessa jalostetulla tietoisuuden miekalla alemman tason harhateille eksyneen ajatuksen, kun pysymme saavuttamassamme Totuudessa ja Tietoisuudessa.

”Mutta minä jätän jäljelle Israeliin seitsemäntuhatta, kaikki polvet jotka eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki suut, jotka eivät ole hänelle suuta antaneet.”

Elia kohtasi vielä seuraajansa, Elisan, joka oli kyntämässä; kaksitoista härkäparia kulki hänen edellään, ja hän itse ajoi kahdettatoista. Elisa kävi vielä hyvästelemässä isänsä ja äitinsä, ennen kuin teurasti härkäparinsa, keitti ja antoi lihat väelle syötäväksi. Sitten hän nousi ja seurasi Eliaa ja palveli häntä.

Päächakrat, virranjakajamme, nuo seitsemän tuhatta, seitsemän 1/10/100/1000 sisäkkäisillä taajuuksilla toimivat energiakehomme aineen, tunteen, älyn ja hengen tasoilla toimivat. Kaksitoista härkäparia on tahtomme avulla valjastettu kyntötyöhönsä aineellisessa maailmassa. Elia ja Elisa, henkeen samaistunut tunteemme ja järkemme tietää miten käyttöön saatuihin voimiin on syytä suhtautua. Härkäparit, näiden Isästä Pojan kautta virtaavan kahdentoista energiasäteen voiman ja kirkkauden annamme Isän Tahdon käyttöön kaikinpuolisen hyvän edistämiseksi ja luomiseksi aineellisessa maailmassa.

David uhraa Uurian, Salomon syntymä

(2. Sam 11)

”Vuodenvaihteessa, kuningasten sotaanlähtöaikana, lähetti Daavid koko Israelin sotaretkelle. Mutta Daavid itse jäi Jerusalemiin. Eräänä iltana hän näki naisen peseytymässä; ja nainen oli näöltään hyvin ihana.” Hän oli Batseba, heettiläisen soturin Uurian vaimo.

Taas käydään sotaa pakanoita vastaan, tällä kertaa ammonilaisia vastaan. Vuodenvaihde kuvaa siirtymistä tietoisuutemme tasojärjestelmässä. Tässä tapauksessa maan ja veden, tunteen tasolta kohotaan ilman eli älyn tasolle. Seitsemän pääenergiakeskusta on avattava uudella tasolla.

Tuo ihana juuri vedessä peseytynyt Batseba on rakkauden tunteen ilmentymä, joka meidän on kirkastettava älyllisesti, ja jonka David koittaa saada itselleen.

Keinot ovat kuitenkin ensin vääriä. David uhraa Uurian ja muita sotureitaan vihollistensa muurien edustalle, miekkojen ja nuolien surmattaviksi. Muureilta nainen heitti vieläpä jauhinkiviä kuolettavasti Abimelekin päälle. Ollaan siis ilman elementin, älyn kanssa tekemisissä. Sitä vastaava sininen chakra on puhdistettava harhakuvista. Viholliset, aineen maailman pakanat ja nainen, älymme tunnehäiriöiset harhakuvat surmaavat ja hävittävät ajallisille haaveille perustuvat ajatusenergiat, ideat, nuo miehet ja pojat.

David saa tässä taistelussa uhratun Uurian vaimon itselleen. Batseba synnytti Davidille pojan. ”Mutta se minkä Daavid oli tehnyt, oli paha Herran silmissä.”

Herra lähetti kuitenkin Naatanin, älyn ylemmän intuition, Daavidin luokse. Daavid ymmärtää uhranneensa rohkeutensa ja tarmokkuutensa, osan itsestään, omista parhaista puolistaan aineellisen maailman ja oman mielensä luomille katoaville harvakuville. Siten yhtyminen tällä tavalla Batsebaan, eli omaan tunneminuuteen, feminiiniseen puoleemme, ei voinut kantaa hyvää hedelmää. Niinpä ”seitsemäntenä päivänä (tuosta suhteesta syntynyt ) lapsi kuoli.”

Daavid ymmärsi näiden vastoinkäymisien tarkoituksen. Elämä jatkuu, ja ajatuksiamme on muutettava ja jalostettava. ”Mutta kun hän on kuollut, niin mitä minä enää paastoaisin? Daavid lohdutti vaimoansa Batsebaa ja meni hänen luokseen ja makasi hänen kanssaan. Ja tämä synnytti pojan, ja hän antoi tälle nimen Salomo, ja Herra rakasti häntä.”

Niin Daavidin taistelut, elämän koitokset alkoivat onnistua. ”Ja hän otti heidän kuninkaansa kruunun hänen päästänsä – se painoi talentin kultaa, ja siinä oli kallis kivi – ja se pantiin Daavidin päähän. Ja hän vei sangen paljon saalista kaupungista. Ja kansan, mitä siellä oli, hän vei pois ja asetti heitä kivisahojen ja rautahakkujen ja rautakirveiden ääreen ja pani heitä tiilentekoon.”

Eipä siten ole ihme, että myöhemmin kun Davidin poika Salomon rakensi (hiljaisuudessa, seitsemässä vuodessa, kahdentoista käskynhaltijan alaisuudessa) temppelinsä, rakennusaineet löytyivät valmiina vuoren sisästä. Äly viisaudeksi muuttuneena oli valmistanut tien matkallamme kolmannesta ja neljännestä ulottuvuudesta, sen alemmasta osasta ylempään osaan.

Tämä Hengen temppeli on portti viidenteen ulottuvuuteen, ykseyden ja Kristustietoisuuden tasolle, jossa odottaa Uusi Jerusalem, valokehomme, jossa tuota viisauden temppeliä ei enää tarvita. Sehän rakennettiin jo neljännessä ulottuvuudessa.

”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.” (Ilm.21.12)

Jeesuksen syntymä ja lasten murhat Beetlehemissä

(1.Matt.2)

”Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin, ja he sanoivat: Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.”

Tietäjät ovat tulleet antamaan lahjansa vastasyntyneelle lapselle, joka on Marian, sisäisen naisellisen puolemme synnyttämä ja myötätuntoisen rakkauden, puhdistuneen punaisen säteen tietoisuuden ilmaus. Siksi miehinen puolemme Josef, sininen järki meissä kamppailee ensin kiusaajan, egonsa kanssa, ennen kuin on valmis tunnustamaan lapsen omakseen.

Josef päättää hyväksyä tapahtuneen, ja jatkaa matkaa Marian ja lapsen kanssa. Tunteen ja järjen yhdistyessä meissä Pyhä avioliitto toteutuu, ja rakkauden lapsi voi kasvaa. Punaisen ja sinisen yhtymisestä meissä syntyy indigonsininen tunneäly, intuitio.

Indigonsinisen säteen kuudes chakra avautuu meissä, ja on valmis yhdistymään tiedon, ymmärryksen ja viisauden virtapiireihin. Aineellisen maailman edustaja meissä, kuningas Herodes, kuitenkin juonii lapsen pään menoksi, ja uskottelee haluavansa palvella tätä uutta Hengen kuningasta. Ego keksii kaikenlaisia selityksiä häilyvälle toiminnalleen pitääkseen itsensä hengissä.

Tietäjät löytävät lapsen, ja antavat tälle kultaa, suitsuketta ja mirhamia, Totuuden hengen ominaisuudet. Tietäjät tiesivät, että Herodeksen luo ei parane palata, tai tuo meissä vastasyntynyt lapsi on vaarassa. Joosef kuuli sisäisen äänensä sanovan, että oli paettava ja pysyttävä Egyptissä, aineen maassa niin kauan kunnes tuo kuningas on kuollut. Vasta sitten voi palata kotimaahan, Luvattuun maahan, Hengen yhteyteen. ”Ja hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti: että kävisi toteen minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: Egyptistä minä kutsun poikani.”

Herodes ei kuitenkaan heti kuollut. Kun hän näki tietäjien menneen omille mailleen, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä; kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat. Olemme poukkoilleet egomme yllyttämänä asiasta toiseen, joudumme kohtaamaan tosiasiat ja luopumaan harhakuvistamme. Huomaamaamme ajatuksiemme ja toimiemme hedelmättömyyden, ellei niitä ohjaa Henki.

Niin joudumme puhdistamaan sisäkkäisen kehojärjestelmämme kahden alimman tason, maan ja veden, eli kehon ja tunne-elämämme. Egon ajatusenergiakuvat ovat taas tässä poikalapsia, jotka hukkuvat tai surmataan miekalla, eli katoavat ajan virtaan tunneälymme uudistuessa.

Sisäinen nainen meissä voi siten hedelmöityä neitseellisesti ja synnyttää kapaloihin käärityn lapsen, valotietoisuutemme esiasteen mielemme talliin. Tunteen ja järjen yhdistyessä voimme kasvattaa lapsen meissä aikuiseksi. Yhdistynyt persoonallinen tietoisuus, Ihmisen Poika ja Jumalan Poika tuo uuden luovan virran ilmentymän aineen tasolle meidän kehomme ja kokemuksemme kautta.

Juudaksen itsemurha

Matkalla Hengen laajenemiseen koko tietoisuusspektriinsä meitä odottaa monia mutkia ja vastuksia, tai toisin sanoen innostavia haasteita. Juudas elää ja kuvaa kavalluksellaan, katumuksellaan ja itsemurhallaan vaihetta meissä, jonka kaikki koemme ennemmin tai myöhemmin.

Juudas myi Jeesuksen ylipapeille, vaikka tiesi heidän tavoittelevan Ihmisen Poikaa tappaakseen hänet. Jeesus vielä puhutteli Juudasta, ja varoitti häntä. Sisäinen äänemme kyllä kertoo asioiden oikean luonteen ja järjestyksen, jos vain kuuntelemme Itseämme.

Osa meistä, vastoin parempaa tietoamme, haluaa pitää silti kiinni egomme harhakuvista kuten ylpeydestä ja arvoasteista. Meistä erillistä Saatanaa ei ole, mutta Ego meissä hoitaa sen tehtävän mallikkaasti juuri niin kauan kun uskomme siihen. Se pyörittää ajatusmyllyämme loputtomasti kaikin mahdollisin ja etenkin mahdottomin tavoin säilyttääkseen itsensä ja kuvitelman meistä toisistamme erillisinä, vieläpä toisiamme uhkaavina ja keskenään kilpailevina olioina.

Juudas sekoitti henkisiin totuuksin egonsa. Hän koitti saada Hengen palvelemaan itseään, omaa tahtoaan ja etuaan, kun tarkoitus on omalla vapaalla tahdollamme luopua egosta ja saada itsemme, tietoinen mielemme palvelemaan Henkeä. Sen teemme nostamalla mielemme alemmasta kolminaisuudesta, aineen 3D-maailmasta osaksi Korkeampaa Itseämme, ylempää kolminaisuutta.

Ylemmässä kolminaisuudessa, joka on osa valokehoamme, joka meidän on sytytettävä lamppuineen, vaikuttaa Isä, Poika ja Pyhä henki meissä, eli Rakkauden täyttämän hengen ja järjen puhdistamina suunnan antava Hyvä Tahto, kokemuksen muodot toteuttava Luovuus. ja toteutusta ohjaava Viisaus.

Yhtä hyvin voisimme sanoa, että Hyvä Tahto on liikkeelle paneva 1. Lähde, Isä-Äitijumala, joka jakautumalla synnyttää astetta alemmalle ilmentymätasolle Pojan, 2. Lähteen. Pojan luovan voiman kautta ilmentyy taas astetta alemmalle tasolle Isä-Äitijumalasta lähtevä säde, Pyhä Henki, 3. Lähde. Pyhä Henki on Rakkauden Lapsen, valon Pojan luovaa toteutusta ohjaava Järki..

Meidän on siten, ennen kuin Poika meissä voi täysin vaikuttaa, omalla tahdollamme luovuttava Juudas-harhasta. Me teemme tietoisesti tuon egonkuvan itsemurhan huomaamalla, että se on itse keksimämme, ei perustu mihinkään pysyvään, sitä ei oikeastaan ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Se on toiminut vain näennäisesti, aina omaksi edukseen mutta niin alhaisilla energiatasoilla, että sillä ei ole ollut todellista vaikutusta mihinkään. Aineellinen maailma on unimaailma, Universumi.

Saamme ja voimme vain antaa anteeksi Juudakselle itsessämme ja toisissa. Mielemme eheytyy, ja luovan voiman virtapiirit kytkeytyvät. Matkamme jatkuu avartuvassa kokemuksessamme.

Jeesuksen oikeusmurha ja ryövärien teloitus ristillä

Juutalaisten sanhedrin, ylin pappiskokous vaati Pilatusta, Juudean maaherraa teloittamaan Jeesuksen. Papit pelkäsivät valtansa ja tulojensa menetystä, heikkotahtoinen Pilatus taas juutalaispappeja ja heidän lietsomiaan levottomuuksia oman asemansa uhkana. Siitä huolimatta, että tiesi toimivansa lakia vastaan, hän ruoskitutti J:n, ja taipui vielä pappien paineessa ristiinnaulitsemaan hänet.

Juudas sortui kavaltamaan Mestarinsa heikon omanarvontuntonsa, sukulaistensa ja väärien ystäviensä vähättelyn takia, voisi sanoa ”yleisen mielipiteen” painostuksesta. Hänen arvomaailmaansa kuuluivat tasot ja hierarkiat, joista on luovuttava ykseyden hyväksi.

Aineellinen maailma ristiinnaulitsee Hengen. Mutta kun me alamme ymmärtämään Henkeä meissä, emme enää usko aineen maailmaan. Yhdistämme ristin pystypuun ja vaakapuun, aineelliset ja henkiset voimavirrat. Ego menettää otteensa meistä, ja luovumme vapaaehtoisesti siitä, mikä ei ole todellista. Aineellinen keho on osa tätä unimaailmaa.

Tätä tarkoittaa J:n ohje: ”Anna keisarille mikä keisarin on, ja Jumalalle mikä Jumalan on.” Luovumme siis uskostamme aineeseen, ruumiiseen ja egon harhakuvitelmiin.

J:n kanssa ristiinnaulittiin kaksi pahantekijää. Toinen joka ei mitään kadu, on egomme aineellisine arvoineen, joka häviää. Mutta toiselle, joka katuu J. sanoo: ”Totisesti minä sanon sinulle, tänä päivänä pitää sinun oleman kanssani paratiisissa”. Tiedämme olevamme kuolematon henkiolento, jolla on ajattomia ominaisuuksia. Mielemme kohoaa kohti todellista Itseämme.

Ylösnousemus ja ilmestys

Aineellisen maailman kuninkaan Herodeksen oikkuileva tytär teloitutti Johannes Kastajan. Johannes oli jo aiemmin aiheuttanut hämmennystä maallista valtaa pitävässä ylimystössä tuomitsemalla heidän jumalattoman elämänsä. Johannes-vaiheessa tuomitsemme toisissa itsemme.

Tuossa väkivaltaisessa kuolemassaan, pään irrotessa ruumiista, Johannes meissä kohotti tunne-elämänsä aineen tasolta Totuuden hengen avulla järjen ohjaamalle tasolle. Hän puhdisti tunnekehonsa alempien ruumiillisten viettien vallasta. Mielensä nousi itsekeskeisen tunteilun ja tuomitsemisen tasolta uuteen ulottuvuuteen. Hän vapautui tunne-elämänsä tasapainottomuudesta.

Johannes-vaihe, tunnekehon puhdistus täytyy olla ennen Juudas-vaihettamme. Juudaksen kuolemassa vuorostaan järkemme vapautuu egon erillisyyden ansasta. Järki palaa päähämme eli Totuuden henki saa meissä sijan, niin että voimme ymmärtää J:n opetuksen Hengen ykseydestä ja yhteydestä meissä. Juudasvaihe on siten edellytys Kristustietoisuuden heräämiseen meissä.

Tämä valotietoisuus on ominaisuus, voimanlaatu, joka ei ole sidoksissa tiettyyn henkilöön. Kristusvoima vaikuttaa kaikkien niiden kautta, jotka ovat avanneet itsensä kanavaksi tälle voimalle. Kreikankielen sana Khristos tarkoittaa ”Voideltu”, ja on käännös heprean Messias-arvonimestä.

Mutta vielä ollaan ristillä. J antoi asioiden edetä luonnollista kulkuaan, ja suostui vapaaehtoisesti ristiinnaulittavaksi. Hänen maallinen työnsä oli tullut tehtyä, opetus annettua ja työn jatkajat, 12 sekä mies- että naisapostolia ja 70 muuta opettajaa (Johanneksen opetuslapset) valittua. Hän oli elänyt aineellisella tasolla esimerkillisen Jumalan Pojan elämän, pojan jossa yhdistyy Ihminen ja Jumala.

J. oli tullut täyttämään lain ja profetiat, ei kumoamaan sitä. ”Ihmisen poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös” (Luuk.24:7)

Kristushenki on meissä kaikissa, mutta se on syvällä tietoisuudessamme, tai paremminkin epätietoisuudessamme ihmisenä ja Jumalan Poikana olemisesta. Olemme tuo aasi, aineeseen samaistuneen järjen kuva, jolla J ratsasti pääsiäisjuhlille. Me itse pidämme hänet ristiinnaulittuina meissä, kaikilla epätietoisuutemme tasoilla. Risti on kehomme, sen kaikki olomuodot, jotka ovat samat kuin puulla: maa, vesi, tuli, ilma. Ristiinnaulitsija on egomme, joka kuvittelee olevansa olemassa.

Kun huomaamme uniharhamme, aineellisen kehomme ja maailman olemattomuuden ja katoavaisuuden, jätämme itse tietoisesti ruumiillisuutemme ristille, J:n esimerkin mukaisesti. Luovutamme sen aineen maailmaan, niin kuin kaiken muunkin alemman tason epätodelliset värähtelyt, ja kohoamme Itsetietoiseksi Henkiolennoksi.

Hauta oli kuitenkin tyhjä, kun Maria Magdalenan johtamat naiset olivat tulleet voitelemaan J:n ruumiin. J on noussut kolmantena päivänä ylös.

Kolmantena päivänä, eli kun olemme kuolleet materialle, ja tunteen ja järjen tasot kehossamme on puhdistettu, nousemme ylös mekin aineellisesta haudastamme valon eli Hengen tasolle.

Valokehomme kytkeytyy sytyttämiemme lamppujen, chakrojen kautta sielutason 7/12-kertaisiin virtapiireihin. Aktivoimme sielumme yhdistyessämme Jumalan lähettämiin Pojan kautta virtaaviin luoviin voimiin. Sisäiset lamppumme loistavat, ja öljyputket on avattu siten, että öljypuista valuu niihin jatkuva elämänvoiman virta.

Ruumis ei ole todellinen, kuolemaa ei ole, olemme ikuisesti elävä henkiolento, Kaikkeuden osa.

”Katso, uudeksi minä teen kaikki. Minä Olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja Minä Olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. ” (Ilm.21.5-7)