www.teoforum.net

Kohtaamisfoorumi ihmisille, jotka haluavat erottaa ajatuksissaan totuuden epätodesta ja jotka haluavat käyttää voimiaan ihmiskunnan ja muun luomakunnan hyvää elämää edistäviin tekoihin.

... Polkuja hengellisyydestä henkiseen kasvuun…
AjankohtaistaTapahtumakalenteriYhteystiedot






P. Vesa

Aine, energia, ihminen ja uskonto

Aine

Tutkiessamme ainetta ja ympäristöämme atomien sisään tai avaruuteen ulospäin, kohtaamme samanlaisen näkymän. Molemmista suunnista niin kaukoputken kuin mikroskoopinkin kuvassa löytyy tyhjää avaruutta. Sitä viimeistä kiinteän aineen kiteytymää ei ole olemassa, vaan löydämme energian eriasteisia tiivistymiä, negatiivisia ja positiivisia voimakenttiä, joilla on eri taajuuksia ja aallonpituuksia. Suurin osa näistä energioista on vielä meille tuntemattomilla värähtelytasoilla. Avaruusfyysikkojen mukaan 95% avaruuden massasta on ”pimeää energiaa” ja ”pimeää massaa”, toisin sanoen näkymättömiä maailmoja.

Energian ja aineen negatiivisten ja positiivisten varausten summa on nolla. Tässä fysiikan tutkimus lähentyy uskonnon ilmoitusta, että maailma on syntynyt tyhjästä. Paikallaan olevasta tilasta on siirrytty laajenevaan ja kehittyvään tilaan. Uskonnon mukaan Minä Olen Se Miksi Tulen.

Fysiikasta tiedämme, että energia on häviämätöntä. Energia muuttaa värähtelyn hidastuessa ja pidentyessä ilmentymismuotoaan siten, että valoenergia, josta kaikki havaitsemamme on saanut alkunsa, ilmenee paitsi valona ja väreinä, sitten äänenä ja kaasuna, nesteenä ja lopulta aistiemme havaitsemisrajoissa kiinteänä aineena. Aineen eri olomuodot ovat toisin sanoen energian eripituisten värähtelyjen olomuotoja.

Nämä energian olomuodot ovat samat neljä peruselementtiä, joista maa-ilma jo perimätiedon mukaisesti muodostuu, sillä ääni kuuluu ilman elementtiin. Nämä peruselementit tuli, ilma, vesi ja maa havaitaan sekä erikseen että kaikessa elollisessa sisäkkäin.

Valon spektrin seitsemän väriä, punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, indigo ja violetti kertautuvat ääniaaltojen oktaavien seitsemässä sävelessä ja alkuaineiden jaksollisuutena. Näiden energiavärähtelyjen yhdistelmät ja niiden eri laadut koemme peruselementtejä vastaavilla kehomme ja tietoisuutemme tasoilla.

Valon ja aineen välisestä vastaavuussuhteesta voisimme myös päätellä, minkälaiset materiaalit, ruoka ja lääkkeet parhaiten sopivat kehollemme ja mielellemme, ympärillemme ja luonnon kiertokulkuun takaisin palautettaviksi.

Aine on jatkuvassa muodonmuutostilassa aika-avaruusjatkumossa. Mikään aineellinen, eikä siihen liittyvä käsitteellinen ilmaisu ole pysyvää. Materia muuttaa muotoaan siihen eri puolilta tulevan jatkuvan energiavirran myötä, samoin käsitteet muuttuvat kulttuurin ja näkökantojen kehittyessä päälaelleen. Tiedon merkitys muuttuu luuloksi, jos se on sitoutunut vain aineen tasolle.

Uskonto

Kaikki maailmanuskonnot ovat ilmoitususkontoja, joiden tarkoitus on auttaa ihmistä luovimaan tässä maapalloksi (Urantia) nimittämässämme avaruusaluksessa. Länsimaista kulttuuria lähinnä oleva ilmoitus, tai ainakin niistä tunnetuin on Raamattu, joka kertoo tunnetasolla näistä ikuisista totuuksista. Raamattu on ihmisen jumalkuvan kehityskertomus erillisyydestä yhteyteen ja tuon luovan alkuvoiman ilmentämiseen.

Raamatussa kerrotaan, että maailma on perustettu neljän ”kulmakiven”, eli peruselementin varaan. Jumala loi maailman seitsemässä päivässä, ja jokaisen päivän jälkeen hän asettui levolle, paitsi viimeisenä päivänä. Luomistyö jatkuu edelleen. Luomiskertomuksen ymmärtämisessä voisi auttaa, jos ymmärrämme tuon ”päivä”-sanan voivan tarkoittaa valkeutta, sen kirkkausastetta ja värähtelytaajuutta, ehkäpä vielä etäisyysastetta Jumalasta. Siten voidaan sanoa, että paratiisi, tuo Jumalan asuinsija, sijaitsee maantasolta ajatellen seitsemännessä taivaassa.

Vedenpaisumuskertomuksen loppupuolella meille kerrotaan, että Jumala laittoi sateenkaaren Itsensä ja ihmisen, taivaan ja maan välisen liiton merkiksi. Nykyihmisille asia voidaan jo ilmaista järkeen käyvästi tuon luovan alkuenergiavirran ja ihmismielen suhteen kautta.

Valon spektrin värien eri laadut ja ominaisuudet meidän on saatava omiksi ominaisuuksiksemme kehon, mielen ja hengen tasoilla. Tämän ymmärtäminen ja täytäntöönpano vaatii jatkuvaa omakohtaista ponnistelua. Pelottomuus, kohtuullisuus, tarmokkuus, myötätunto, järkevyys, luovuus ja ymmärrys kaiken yhteydestä ja siitä aiheutuvista syy- ja seuraussuhteista ovat nuo mielen ominaisuudet, joita meissä koitetaan herättää. Nämä ovat ne seitsemän sädettä, joiden valo meidän on itsessämme sytytettävä.

Tuo alkuenergiaspektri on saman Pyhän kolminaisuuden ilmentymä, jonka tapaamme kaikissa asiasta perillä olevissa uskonnoissa. Ääretön ykseys ilmaisee itseään Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kautta. Isän henki ilmenee Hyvänä Tahtona, Pojan henki Tunteena eli kaiken kattavana Rakkautena, Pyhän Hengen henki Järkenä eli toimeenpanevana Totuuden henkenä. Tämä kolminaisuus ilmentää itseään keltaisen, punaisen ja sinisen säteen kautta. Kaikki muut säteet muodostuvat näiden kolmen yhdistelmistä. Muotomaailmassa vastaavat perusmuodot ovat kolmio, neliö ja ympyrä.

Tehtävämme ihmisenä on yhdistää itsemme tuohon alkuenergiavuohon, eli aktivoida spektrin aallonpituuksia vastaavat energiakeskukset, virranjakajat (chakrat), toimimaan itsessämme. Meissä toimii yleensä aluksi yksi noista perusvoimista hallitsevana, mutta meidän on viritettävä tietoisen mielemme avulla tahto, tunne ja järki toimimaan tasapainoisesti itsessämme.

Yksittäisten spektrin värien yhdistelmästä tulee yhdessä valkoinen valo. Jeesuksen ei siten sattumalta kerrota ruokkineen kansanjoukkoa nimenomaan viidellä leivällä ja kahdella kalalla, nämä kun viittaavat juuri näihin aineellisiin ja henkisiin virtapiireihimme. ”Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan”, kuten meitä hyvästä syystä kannustetaan.

Asian voisi ilmaista myös siten, että elämämme päätarkoitus on yhdistää persoonallinen mielemme tätä mahdollisuutta sisimmässämme odottavaan sieluumme. Näin varmistamme persoonallisen eloonjäämisemme ja rakennamme itsellemme henkiruumiin, ylösnousemuskehon, tuon purren jolla voimme purjehtia kohti uusia ulottuvuuksia.

Jotta tähän päästäisiin, on itsekäs, aineelliseen kehoonsa samaistunut ja muista erillisen minäkuvan kehittänyt mielemme saatava muutetuksi. On tehtävä ”parannus”, eli on ajateltava asiat uudelleen.

Ihminen ajatuksineen ja tekoineen on positiivisen ja negatiivisen energian sekä lähetin että vastaanotin. Kun ajatuksia, näitä toimintaamme ohjaavia säätöjä muutetaan hyvään suuntaan, positiiviset vaikutukset alkavat ilmentyä, jos ihminen on valmis sallimaan tämän itselleen. Aine, kehomme ja ympäristömme peilaavat sisäistä tilaamme.

Tätä valaistumista, tai kristityn uudestisyntymistä, uskonnot koettavat tukea. Jeesuksen opetukset tiivistyvät ajatukseen, että Jumala on rakastava Isä, ja me kaikki ihmiset olemme hänen tasavertaisia henkilapsiaan. Koko uskonto rakentuu tälle yksinkertaiselle perustotuudelle. Tätä ymmärrystä jokaisen ihmisen henkilökohtaisesta yhteydestä Luojaansa ja toisiinsa hienoviritteisten värähtelytasojen kautta koetetaan meissä kehittää. Niinpä meitä opastetaan toimimaan luonnonlakien mukaisesti siten, että tekisimme ihmisille, kuten haluaisimme heidän tekevän meille.

Ihminen

Elävä maailmankaikkeuden alkuenergia, jota Jumalaksi kutsumme, ilmentää luonnossa itseään sujuvana jatkumona kivi- kasvi-, eläin-, ja ihmiskunnan kautta, sekä noihin yhä monimutkaistuviin organismeihin liittyvän kehittyvän tajunnan myötä.

Raamatun aatami ja eeva, mies- ja naisenergioiden ilmentymät, söivät hedelmän hyvän ja pahantiedon puusta. Tämän kertomuksen voi nähdä symboloivan ihmisen kehitysvaihetta, jossa hän personoituu laumahengen ohjauksesta itsestään tietoiseksi toimijaksi. Hän päättää vapaan tahtonsa mukaan valinnoistaan, mutta saa myös sen hedelmänä kokea niitä vastaavat seuraukset.

Mielemme ja minäkuvamme instrumenttina toimii ihmiskehomme, näyttämönä ympäristömme ja sosiaaliset suhteemme. Jumalainen näytelmä, tuo aito tosi-TV, on koko ajan meneillään. Ehkäpä vielä huomaamme sen olevan kaikesta huolimatta komedia.

Kuka oikein olemme ja mitä haluamme? Olemmeko pelkästään toisten ajatuksia toistavia automaatteja, auktoriteettien alamaisia, vaihtelevien mielihalujemme orjia, vai kenties vain kemiallisten automaattisten reaktioiden ilmentymiä?

Kokemuksia kerätessään ihminen alkaa ajatella toimintansa mielekkyyttä. Hän huomaa vääjäämättä, että itsekäs ja pelkästään omaa etua ja lyhytaikaisia nautintoja tavoitteleva toiminta tuo yhä enemmän vaikeuksia itselle niin kehon kuin mielenkin tasoilla. Samalla tämänlaatuinen toiminta kuolettaa hengen, eli joudutaan ”valaan vatsaan”, kuten Joonaalle kävi eräässä Vanhan testamentin kertomuksessa.

Aikamme pimeydessä vaellettuamme, kun tietä huomaa vaihtaa, yhteiseksi hyväksi tehty epäitsekäs toiminta sujuukin sitten helpommin. Tämä ei silti sulje pois omaa kaikinpuolista hyvinvointia, vaikka katumusvaiheessa saattaa siltäkin tuntua.

Ihmiselle herää käsitys siitä, mikä on oikein ja väärin, mikä on ”syntiä”. Huomataan että maailmassa toimivat fysiikan lait ovat myös moraalisia. Synti on siten tietoista toimintaa näitä luonnon hyviä lakeja vastaan.

Isä meidän -rukous oli aiemmin muodossa ”…ja anna meille meidän velkamme anteeksi…”, mikä sisälsi kristinuskoonkin kätkeytyvän ajatuksen, että teoillamme muodostamme itsellemme velkaa, ja velkahan on jotain, mikä pitää maksaa takaisin. Toisin sanoen aikaansaamamme energiavaraus odottaa neutraloimistaan. Tätä maksua ei voi välttää, mutta kuitenkin sen laatua voi muuntaa huomattavasti. Niinpä pyydämme ”…niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet…”. Tähän emme tosin pysty, ellemme ole ensin hyväksyneet itseämme kaikilla tasoilla sellaisena kuin olemme, ja antaneet itsellemme omat toilailumme anteeksi. Siksi meitä kehotetaan ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Tässä on hyvä huomata, että kehotuksessa on yhtäläisyysmerkki, eli ”rakasta itseäsi niin kuin lähimmäistäsi”.

Ristinusko vai Kristuksen uskonto

Uudessa testamentissa Jeesuksen hedelmöitys kerrotaan tapahtuneen neitseellisesti. Tällä tavalla on haluttu korostaa Jeesuksen jumalsyntyisyyttä aiemmille ihmissukupolville. Joosefin puolelta esitetään silti suora sukulinja kuningas Daavidista asti, jotta ennustusten kirjain toteutuisi. ”Kuningas” on myös osa Raamatun symbolikieltä, hallitsevaa ideaa, kuningasajatusta.

Jeesuksen valitsema toimintatapa oli, muista mahdollisuuksista huolimatta, elää maanpäällinen elämänsä mahdollisimman luonnollisesti, kuten esimerkillinen ihminen. Ei ollut mitään syytä muuttaa tätä toimintatapaa syntymänkään suhteen, vaan hän tuli maailmaan perinteisin menetelmin, fyysisenä isänään Joosef. Jeesus oli fyysiseltä keholtaan ja mieleltään ihminen, jolla oli samalla tuo toinen sisempi, lyhyemmällä värähtelytasolla toimiva jumalainen olemuspuoli Kristus, joka tuli hallitsevaksi hänen julkisen toimintansa aikana. Jeesus ei silloinkaan halunnut pelästyttää tai vakuuttaa ihmisiä ihmetekojen kautta, vaan avartaa opetuksellaan hengellistä näkemystämme pysyvästi.

Hämmennystä herättää Jeesuksen oikeusmurha, joka nykyisessä kristinuskon opetuksessa on nostettu ehkä tärkeimmäksi tapahtumaksi meidän syntisten kannalta. Ajatellaanhan siinä tapahtuneen syntiemme lunastus Jeesuksen kärsimyksen kautta, ja josta uhrista meille avautuu taivasosuus, kunhan vain uskomme. - Miten tämä kärsimyskertomus on liitettävissä Jumalaan, joka on kaikkia lapsiaan rakastava Isä?

Tämä käsitys sijaiskärsijästä juontaa juurensa jo pakanakansoilta, ja oli tuttu varhaisille juutalaisillekin. Ammoin uhrattiin ihmisiä milloin jumalien lepyttämiseksi, tabujen rikkomisten korvaukseksi, sotaonnen tavoittelemiseksi, hyvän sadon saamiseksi ja muutenkin siedettävän elämänmenon turvaamiseksi alati uhkaavien luonnonvoimien ja muiden maallisten ja henkimaailman järjestämien hankaluuksien varalta. Aikaa myöten ihmisten uhraaminen muuttui eläinten uhraamiseksi, sitten muun tavaran tai omaisuuden antamiseksi, mutta pysyi pitkään kaupankäyntinä jumalan kanssa maallisen onnen tuottamiseksi. Näin rukoileminenkin sai alkunsa. - Ristiinnaulitusta Jeesuksestakin tuli tämän perinteen kirjaimellisen tulkinnan myötä eräänlainen kauppatavara.

Ristiinnaulitsemiselle olisi kuitenkin voinut olla vaihtoehto. Juutalaiskansakunnan korkeimman oikeuden, sanhedrinin jäsenistä jotkut uskoivat Jeesuksen opetuksiin, mutta he eivät koskaan saaneet enemmistöä tässä perinteisiin tapoihinsa ja opinkappaleidensa kirjaimeen kangistuneessa pääpappien, fariseusten ja saddukeusten neuvostossa. Lopulta tämä kokous oli yksimielinen niin, että se langetti Jeesuksen kuolemantuomion jo ennen tämän oikeudenkäyntiä. Samalla he hylkäsivät tuon valonkantajan osan, jota heille ja tälle kansakunnalle oli tarjottu, jos he olisivat hyväksyneet Jeesuksen hengelliseksi johtajakseen.

Näin Ihmis-Jeesus, jonka työ oli tullut tehtyä, valitsi kuolintavakseen asioiden luonnollisen kehityksen mukanaan tuoman kohtalon. Hän oli syntynyt maailmaan paikkaan, joka sijaitsi sen aikaisten kauppareittien risteyksessä, ja josta opetukset voisivat levitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Apostolit, niin miehet kuin naisten ja lasten parissa toimivat naisryhmätkin oli valmennettu. Jeesus oli käynyt Roomassa ja Aleksandriassa sekä muutamassa muussakin merkittävässä kaupungissa eri yhteyksissä valmistelemassa maaperää ennen julkista toimintavaihettaan ja pian sen jälkeen tapahtuvaa apostolien hajaantumista. Hänen oli aika poistua näkyvältä näyttämöltä, mutta oli myös kohta ilmestyttävä takaisin, jotta ymmärtäisimme, että kuolemaa ei ole.

Golgatan mysteerin myötä tapahtui kuitenkin jotain merkittävää. Kristus, tuo kosminen luojahenki, oli laskeutunut aineen värähtelytasolle Jeesus-ihmisenä, jotta meille olisi mahdollisuus tavoittaa tuo uusi tietoisuudentaso, mikä ei ennen tätä liene ollut mahdollista. Kristuksen jätettyä maan fyysisen värähtelytason, meillä on nyt mahdollisuus, 40 päivän kuluttua, eli neljän pääelementin henkisen ymmärryksen ja avautumisen kautta tuntea ja ilmentää luovaa voimaa, Totuuden Henkeä. - Evankeliumit kertovat Jeesuksen nimittäneen tätä lupaamaansa henkeä ”Puolustajaksi”, ”Totuuden hengeksi” ja ”Pyhäksi Hengeksi”.

Luoja tuli hengestä lihaksi, eli puhtaammilta värähtelytasoilta näkyväksi, jotta me ihmisalut voisimme matkata kehityksessämme lihasta hengiksi, toisin sanoen oppia toimimaan ainetta hienoviritteisemmillä energiatasoilla. Aineen tason henkeyttäminen tehtiin tosin koko universumia varten, mutta planeettamme sai oikeuden olla sen tapahtumapaikkana.

Symbolitasolla tuo neitseestä syntyminen toimii siis kuitenkin tässä Kristuksen toisen tulemisen tapauksessa. Syntymäpaikkana tuo ihmismieltä edustava talli on sikäli sopiva, että se tosiaankin oli siivottu majoittumista varten, ja eläimet, jotka edustavat tässä animaalisia viettejämme, oli viety ulos. Puhtaaseen mieleen, tai ainakin auttavasti siivottuun, on mahdollista syntyä tuo uutta näkemystä edustava lapsi, Kristustietoisuus, tietoisuus taivaan ja maan, valon ja aineen välisestä liitosta.

Luomiskertomuksen mukaan Jumala loi ihmisen, niin miehen kuin naisenkin omaksi kuvakseen. Olisiko tuo jo alun perin hyvin läheinen suhde kehitettävissä, ja mihin asti?