www.teoforum.net

Kohtaamisfoorumi ihmisille, jotka haluavat erottaa ajatuksissaan totuuden epätodesta ja jotka haluavat käyttää voimiaan ihmiskunnan ja muun luomakunnan hyvää elämää edistäviin tekoihin.

... Polkuja hengellisyydestä henkiseen kasvuun…
AjankohtaistaTapahtumakalenteriYhteystiedot






ESOTERIA – osa I

  • 1. Olemassaolon tasot ja ihmisen prinsiipit
  • 2. Sädeoppi
  • 3. Ihmisen energiakeskukset eli chakrat ja elämänvoima

1. Olemassaolon tasot ja ihmisen prinsiipit

Taso (engl. plane) on tajunnan ja aineen eri tilojen nimitys.

Kuten jo aiemmin on mm. hindulaisen kirjallisuuden ja mysteerien yhteydessä, Kabbalassa, kerrottu olemassaolon koostuvan erilaisista maailmoista, niin seuraava kuvaus - länsimaiselle lukijalle - on esitetty teosofiassa käytetyin termein.

Aurinkokunnassamme on seitsemän päätasoa. – Teosofit A. Besant ja C.W. Leadbeater [ja M. Heindel] luettelevat tasot seuraavasti:

  • 1. Aditaso eli jumalallinen maailma (mahaparanirvana) – [Jumalan maailma]
  • 2. Anupadakataso [oik. upapâdukataso] eli monadien maailma (paranirvana) – [Neitseellisten henkien maailma]
  • 3. Atminen eli nirvaninen taso – [Jumalallisen hengen maailma]
  • 4. Buddhinen taso eli intuitiomaailma – [Elämänhengen maailma]
  • 5. Mentaali- eli älytaso, joka jakautuu ylempään ja alempaan älytasoon – [Ajatusmaailma]
  • 6. Astraalitaso eli tunnemaailma – [Tunnemaailma]
  • 7. Fyysinen taso, joka jakautuu eetteriseen ja karkeaan aineelliseen tasoon – [Aineellinen maailma]

H.P. Blavatskyn käyttämä jaottelu on seuraava (suluissa tasoja vastaavat ihmisen prinsiipit):

  • 1.–3. Jumalallinen maailma, arûpa eli muotoa vailla olevat tasot
  • 4. Arkkityyppinen (perikuvallinen) maailma, henkinen taso, (âtman, buddhi)
  • 5. Intellektuaalinen eli luova maailma, psyykkinen taso (manas, kâma)
  • 6. Substantiaalinen eli muovaava maailma, sideerinen taso (prâna, linga-sharîra)
  • 7. Fyysisen aineen maailma eli karkean aineen taso (aineellinen ruumis)

(Salainen oppi, I, s. 217, 175, The Secret Doctrine, I, s. 200, 153, Collected Writings, XIII, s. 28).

Prinsiippi (lat. principium ‘alku, perijuuri’)

Prinsiipit ovat ihmisen olemuspuolia eli sielun osia tai luonnon tasoja, toisensa läpäiseviä maailmoja. Ihmisen prinsiippejä ovat henki, sielu ja ruumis, tai teosofista seitsenjakoa noudattaen (suluissa on esitetty R. Steinerin käyttämät nimitykset):

  • 1. Fyysinen, aineellinen ruumis
  • 2. Linga-šarîra, kaksois- eli hahmoruumis, eetteriruumis (elämänruumis)
  • 3. Prâna, elämä
  • 4. Kâma, eläimellinen sielu, halujen ja intohimojen asunto (sieluruumis ja aistimussielu)
  • 5. Manas, inhimillinen sielu, äly, - manaksessa on kaksi puolta: alempi manas (älysielu) ja ylempi manas (tietoisuussielu ja henkiminä)
  • 6. Buddhi, henkinen sielu (elämänhenki)
  • 7. Atman, henki, (henki-ihminen)

H.P. Blavatsky nimittää linga-šarîraa myös astraaliruumiiksi. A. Besant muutti Blavatskyn käyttämää sanastoa siten, että antoi linga-šarîralle nimen eetteriruumis ja alkoi käyttää kâmasta nimeä astraaliruumis; prânan hän poisti prinsiippiluettelosta. A. Besantin käytäntöä ovat seuranneet mm. C.W. Leadbeater, R. Steiner ja P. Ervast.

Näkyvä ja näkymätön olemassaolo

Me ihmiset olemme tottuneet pitämään aistimin havaittavissa olevaa aineen maailmaa ”todellisena”, mutta viisaat ovat jo tuhansia vuosia aiemmin kertoneet sen olevan illuusio, sillä ”kaikki” olemassa oleva koostuu energiasta, sähkömagneettisesta värähtelystä.

Nyttemmin myös kosmologit ja kvantti- ja ydinfyysikot ovat kuitenkin todenneet tämän pitävän paikkansa. Ympärillämme on olemassa ”tavallista”, aistittavaa ainetta, ”pimeää ainetta” ja ”pimeää energiaa ”.

Planck-luotaimen vuosina 2009–2013 tekemien mittausten mukaan ”pimeä aine” muodostaa 26,8 % havaittavan maailmankaikkeuden massaenergiasta ja suurimman osan sen varsinaisesta aineesta. ”Pimeän energian” osuus on 68,3 % ja tavallisen aineen vain 4,9 %.

Lähteet:

2. Sädeoppi

”Oppi seitsemästä säteestä” on kuulunut useiden uskontojen ja esoteeristen filosofioiden opetuksiin aina 6. vuosisadalta eaa. alkaen arjalaisten (indo-eurooppalaisten) ihmisten kulttuureihin niin lännessä kuin Intiassakin. - Lännessä se on esiintynyt mysteeritraditioissa kuten gnostismissa, Rooman mithralaisissa mysteereissä sekä Bysantin ortodoksisen kirkon teksteissä ja ikonitaiteessa. Intiassa oppi on ollut osa hindulaisten uskontofilosofiaa ja kirjoituksissa aina Vishnu Puranoista alkaen Veda-kauden jälkeen.

19. vuosituhannen loppupuolella ”Oppi seitsemästä säteestä” tuli julkisuuteen uusiutuneessa muodossaan H.P. Blavatskyn teosofisen opetuksen myötä. Myöhemmin sitä avasivat lisää teosofit C.W. Leadbeater ja erityisesti 1900-luvun alkupuolella elänyt Alice A. Bailey (1880-1949), Manly P. Hall sekä Benjamin Creme. Tätä opetusta ryhdyttiin nimittämään ”Ylösnousseiden mestareiden opetuksiksi”.

1900 –luvun puolivälin jälkeen New age -piireissä ”Oppi seitsemästä säteestä” oli oleellinen osa metafyysisiä parannusmenetelmiä kuten Reiki yms. ja esoteeristä astrologiaa.

Oppi

Seitsemän säteen viisaus on oppi kosmoksessa vaikuttavista jumalaisista energioista/voimista. Ne ovat näkyvän ja näkymättömän maailman rakentajia. Niiden avulla voidaan selittää ja tulkita mikro- ja makrokosmosta. Säteisen jaksottaiset vaikutukset luovat ja heikentävät sivilisaatioita ja kulttuureja. Sädeopin avulla voidaan tarkastella ihmistä, kansakuntia, eri luomakuntia ja viimekädessä koko kosmosta. Vanha viisaus kuuluu, että niin alhaalla (mikrokosmos) kuin ylhäällä (makrokosmos) !

”Oppi seitsemästä säteestä” tutkii siis sitä, mikä on kaiken takana? - Vastaus on, että ilmenneen maailmankaikkeuden alkulähteestä, Yhdestä, Absoluutista eli Parabrahmanista, ulosvirtaa jumaluusvoima, Logos (myös Aurinkologokseksi kutsuttu), joka sitten aikanaan palaa takaisin Yhteen.

Logos ilmenee kolminaisuutena siten, että:

  • Ensimmäinen logos, ”Isä-Äiti” (Shiva), on kaiken alkujuuri, joka sisältää Jumalan idean, jumalaisen tahdon, jonka pohjalta luomistyö alkaa
  • Toinen logos eli ”Poika” (Vishnu) aloittaa elämän ja muodon kaksinaisuuden jumalaisen suunnitelman mukaan. Tämän vuodatuksen kautta kaikki saa muotonsa eli ”Jumala geometrisoi”.
  • Kolmas logos on ”Maailmanjärki” eli Pyhä Henki, (Brahma, Anima Mundi), joka käsittää aktiiviset rakennusvoimat, joiden avulla Suuri Arkkitehti organisoi rakennusmateriaalin ja aloittaa rakennustyön. Tämän työn osia ovat mm. ihmismonadit.

Jokaisella galaksilla ja aurinkokunnalla on omat, pienemmät Logoksensa. Kaikkeuden järki ilmenee ulkokohtaisesti Fohatina, voimana, joka liittää kokoon muodot ja laittaa liikkeelle kosmisen kehityksen lain.

Vallitsevat seitsemän sädettä ovat siis Hänen aspektejaan, joista nuo kolme ensimmäistä ovat Hänen ”kolmet kasvonsa”.

Pääsäteet eli Aspektisäteet:

  • 1. Säde: Voima eli tahto; Isä, Väri: Punainen;
  • 2. Säde: Rakkaus-Viisaus; Poika/ Äiti, Väri: Sininen;
  • 3. Säde: Aktiivinen älykkyys ja sopeutuminen; Pyhä Henki, Väri: Keltainen;

Sivusäteet eli Attribuuttisäteet (pääsäteitten eri yhdistelmiä) ovat:

  • 4. Säde: Konfliktin kautta harmoniaan ja kauneuteen, taide, (S1+S2). Väri: Vihreä;
  • 5. Säde: Konkreettinen tieto, tiede, (S1+S3); Väri: Oranssi;
  • 6. Säde: Abstraktinen idealismi tai omistautuminen (palvonta); esim. uskonnot, (S2+S3) Väri: Indigo;
  • 7. Säde: Seremoniallinen magia ja rituaalit, esim. mysteeriolaitokset ja vapaamuurarius, (S1+S2+S3)., Väri: Violetti;

Nämä seitsemän sädettä ilmenevät syklisesti eri aikakausina muodostaen siten eri kulttuuri- ja sivistyskaudet. Periaatteena on vuoroittainen jumalainen liike ja lepo.

Elämä ilmenee fyysisellä tasolla eri luonnonvaltakuntien kautta, joita ovat mineraali-, kasvi-, eläin- ja ihmiskunta. Jälleensyntyvät monadit kehittyvät näiden muotojen kautta karman lain ohjaamina jatkuvasti korkeammille asteille.

Maapallo käy läpi seitsemän eri ilmentymää eli manvantaraa niin, että se ensimmäisen kolmen kauden aikana tiivistyy eteerisestä kiinteäksi, kunnes neljännen (eli nykyisen) kauden aikana kehitys muuttuu taas päinvastaiseksi.

Sittemmin on julkistettu vieläkin korkeampivärähteisiä säteitä, Säteet 8-12. – Nämä korkeammat säteet ovat alempien ensimmäisten seitsemän säteen yhdistelmiä. Niissä on kosketus Alkulähteen kirkasta Valoa. Kaikkien näiden säteiden chohan, päällikkö, on Sanat Kumara, Maailmojen herra, Päivien muinainen (Raamatun Melkisedek).

  • 8. Säde: Puhdistava energia, (S4+S7+S5 + valkoinen valo), Väri: Merellisen vihreä
  • 9. Säde: Ilon energia, (S1+S2 + valkoinen valo), Väri: Sini-vihreä
  • 10. Säde: Liittää sielun kehoon, ”valokeho”, (S1+S2+S3 + valkoinen valo), Väri: Helmiäinen
  • 11. Säde: Palvelu/silta uuteen aikaan, (S1+S7+S5 + valkoinen Alkulähteen Valo), Väri: Pinkki-oranssi
  • 12. Säde: Liittää yhteen uuden ajan ja Kristus-tietoisuuden (sisältää kaikki 11 sädettä sädehtien valkoista valoa ja Kristustietoisuutta), Kulta

Sittemmin on myös kanavoitu, että on vieläkin korkeampia säteitä – S13-24, jotka olisivat säteitä S1-12 korkeampi oktaavi.

Maapallo käy läpi seitsemän eri ilmentymää eli manvantaraa niin, että se ensimmäisen kolmen kauden aikana tiivistyy eteerisestä kiinteäksi, kunnes neljännen (eli nykyisen) kauden aikana kehitys muuttuu taas päinvastaiseksi.

Säteiden ilmeneminen eri luomakunnissa ja niiden toiminnalliset funktiot.

LUONNON VALTAKUNTA => SÄDE / ILMENTYMINEN
Kivikunta => S1 / Voimana
=> S7 / Radioaktiivisuutena
Kasvikunnat => S2 / Magneettisuutena
=> S4 / Kauneutena / Harmoniana
=> S5 / Ylöspäin pyrkivänä voimana
Eläinkunta => S3 / Vaistona
=> S6 / Omistautumisena
Ihmiskunta => S4 / Kokemuksen kasvuna
=> S5 / Tietona

Lähteet:

3. Ihmisen energiakeskukset eli chakrat ja elämänvoima

Useissa mystisissä traditioissa puhutaan hienojakoisista, kehon läpi virtaavista energioista ja energiakeskuksista. Systeemeissä on paljon samankaltaisuuksia, mutta kuitenkaan mikään niistä ei ole kehittynyt eristyksissä; Intian mystiset traditiot ovat olleet yhteydessä Kiinan ja Islamin mystisiin traditioihin, ja ne ovat voineet vaikuttaa toinen toisiinsa.

Ihmisinä me ilmennymme aistimusmaailmassamme elektromagneettisen säteilyn 49:nnen oktaavin sisällä. - Tämän värähtelytason alapuolella on juuri ja juuri näkyvä lämpösäteily, sitten näkyvä infrapuna-alue, televisio- ja radioaallot, ääni ja aivoaallot; - sekä yläpuolella taas juuri ja juuri näkyvä ultravioletti, sitten kemikaalien ja tuoksujen näkymättömät taajuudet, joita seuraavat röntgen- ja gammasäteet sekä tuntemattomat kosmiset säteet.

Chakra tai tshakra, cakram (skt.) ‘pyörä’, toiselta nimeltä padma, ‘lootus’, hermokeskus.

Termin alkuperä on hindulaisissa kirjoituksissa. Chakralla tarkoitetaan pyörän kaltaisia pyörteitä, jotka perinteisen intialaisen lääkinnän mukaan sijaitsevat ihmisen eetterikehon pinnalla. - Chakrojen on sanottu olevan eräänlaisia voimakeskuksia, energiaspiraaleja, jotka tunkeutuvat kehon hienojakoisempiin kerroksiin viuhkan muodossa. - Chakrat värähtelevät eri aallonpituuksilla ja niitä vastaavat mm. tietyt värit, tuoksut, soinnut ja umpirauhaset.

Chakroja on pidetty energian vastaanottamisen ja muuntamisen keskuspisteinä. Ne ottavat vastaan ja kanavoivat maailmankaikkeuden ja ihmisen välillä liikkuvia energiavirtoja. - Niitä kuvaillaan tyypillisesti joko kukan tai pyörän kaltaisiksi. Kukkamuodossa terälehdet näkyvät ympyrän kehän ulkoreunalla. Pyörämuodossa puolat jakavat ympyrän osiin, jotka saavat sen muistuttamaan ratasta. Jokainen chakra sisältää erilaisen määrän terälehtiä tai puolia.

Chakroja kuvataankin usein ”energiarattaina”, jotka värähtelevät ja pyörivät pehmeästi harmoniassa ollessaan muodostaen energeettisen polun, jota pitkin voi kohota yksilöllisestä ja henkilökohtaisesta tietoisuuden maailmasta kohti henkistä ja universaalia valtakuntaa.

Kun energia soljuu chakroissa puhtaasti, pysyy tasapainossa huolimatta siitä, millaisia tunteita, ajatuksia, ihmisiä ja tapahtumia päivittäin kohtaa. - Chakrat voivat kuitenkin joutua epätasapainoon vaikeiden kokemuksien tai kuluttavan elämäntyylin takia. Chakroja voi hoitaa esimerkiksi väreillä, tuoksuilla, ravinnolla, liikunnalla ja myönteisillä ajatuksilla.

Ihmisellä on seitsemän prinsiippiä ja chakraa. - Chakrojen määrä vaihtelee riippuen systeemistä; lännessä tunnetuin on seitsemän chakraa käsittävä systeemi. Näiden lisäksi on mainittu myös lukuisia muita chakroja.

Jokaisen selkärangassa olevan chakran uskotaan vaikuttavan tai jopa valvovan sen alueelle sijoittuvia kehon toimintoja. - Koska ruumiinavaus ei paljasta silmälle chakroja, niin useimmat ihmiset ajattelevat niiden olevan vilkkaan mielikuvituksen haihatuksia.

Kuitenkin niiden olemassaolo on hyvin dokumentoitu kaukoidän traditioissa. - Vanhimmat tunnetut kirjalliset maininnat chakroista on löydetty nuoremmista upanishadeista, esim. Jooga Upanishadista (n. 600 eaa.), mutta niiden arvellaan levinneen sitä ennen suullisena perimätietona.

Määritelmät

Prana/mana/ka/ruach/ki/chi/qi/pneuma/eetteri/kvintessenssi = ”elämänvoima”, (vitaali)energia, joka on kaikissa ja kaikkialla, liikkuvassa ja liikkumattomassa, se on hienorakenteisempaa kuin ilma tai happi, mutta kuitenkin lähellä niitä.

Vaikka on olemassa useita erilaisia kuvauksia siitä, mitä chakrat tarkkaan ottaen ovat, niin seuraavat ominaisuudet ovat yhteisiä kaikille systeemeille:

  • Ne ovat osa hienoa energiakehoa, johon kuuluvat energiakanavat eli nadit, sekä pranat.
  • Ne ovat ryhmittyneet keskusnadin eli ”sushumnan” mukaisesti, joka kulkee joko selkärangan vieressä tai sen sisällä.
  • Kaksi muuta nadia, ”ida” ja ”pingala”, kulkevat chakrojen läpi ”sushumnan” vierellä, ja chakrojen kohdalla ne risteävät.
  • Ne sisältävät tietyn määrän terälehtiä tai puolia. Joissakin, esim. tiibetiläisissä, traditioissa puolat haarautuvat tuhansiksi nadeiksi, jotka kulkevat koko kehon läpi.
  • Ne on yleensä liitetty mantrojen siementavuihin, sekä usein myös eri väreihin ja jumaluuksiin.
  • Chakrojen tasapaino vaikuttaa fyysiseen ja henkiseen terveyteen

Päänadit, ida, pingala ja sushumna, sympaattinen-, parasympaattinen- ja keskushermosto kulkevat pitkin selkärankaa kaartuvalla reitillä, sekä toistensa poikki useita kertoja. Leikkauskohdissa ne muodostavat voimakkaita energiakeskuksia, joita siis kutsutaan chakroiksi.

Ihmiskehossa on kolmenlaisia energiakeskuksia: Alemmat tai ”eläinchakrat” sijaitsevat varpaiden ja lantion välisellä alueella, ja ilmentävät kehittymistämme eläinkunnasta. ”Ihmischakrat” sijoittuvat selkärangan alueelle. Lopuksi, korkeammat tai ”jumalaiset chakrat” löytyvät selkärangan yläosan ja päälaen väliltä.

Chakrat vaikuttavat ihmisen fyysisiin toimintoihin lähinnä umpieritysrauhasten välityksellä.

Hindulaisen tantrismin mukaan pääcakrat ovat:

  • 1. Sahasrâra eli kruunuchakra; päälaen yläpuolella, ruumiin ulkopuolella, yhteydessä käpylisäkkeeseen/-rauhaseen (glandula pinealis), terälehtiä 1000, Väri: violetti (kulta ja valkoinen)
  • 2. Ajñâ eli otsachakra; kulmakarvojen välissä, yhteydessä aivolisäkkeeseen (thalamus), terälehtiä 2 tai 96, Väri: indigonsininen
  • 3. Višuddha eli kurkkuchakra; kurkun kohdalla, yhteydessä kilpirauhaseen, terälehtiä 16, Väri: sininen
  • 4a. (Ananda khanda -keskus on uuden ajan energiakeskus (”kristallisydän”), joka sijaitsee sydän- ja kurkkuchakran välissä, kehon oikealla puolella, väri: turkoosi)
  • 4b. Anâhata eli sydänchakra; sydämen kohdalla, yhteydessä kateenkorvaan, terälehtiä 12. Väri: vihreä, (vaaleanpunainen)
  • 5. Manipûra eli napachakra (solar plexus); navan kohdalla, terälehtiä 10, Väri: keltainen
  • 6. Svâdhisthâna eli sakraalichakra; sukuelinten kohdalla, terälehtiä 6, Väri: oranssi
  • 7. Mûlâdhâra eli perus-/juurichakra; selkärangan tyvessä, terälehtiä 2, Väri: punainen

Päälaen chakraa ei aina lueta chakroihin. Tiibetiläisessä järjestelmässä on viisi chakraa: päälaen, kurkun, sydämen, navan ja sukuelinten kohdalla olevat. Leadbeaterin systeemin seitsemän päächakraa ovat samat kuin hindulaisuuden sillä erotuksella, että joukosta puuttuu svâdhisthâna, jonka tilalla on pernacakra, jota hindulaiset tekstit eivät tunne.

Merkittävämpiä sivuchakroja on nelisenkymmentä. Niistä tärkeimmät sijaitsevat niskan, pernan, kämmenen ja jalkapohjan alueella.

Lähteet: