www.teoforum.net

Kohtaamisfoorumi ihmisille, jotka haluavat erottaa ajatuksissaan totuuden epätodesta ja jotka haluavat käyttää voimiaan ihmiskunnan ja muun luomakunnan hyvää elämää edistäviin tekoihin.

... Polkuja hengellisyydestä henkiseen kasvuun…
AjankohtaistaTapahtumakalenteriYhteystiedot






Mysteeriuskonnot

  1. Taustaa
  2. Isis/Osiris/Serapis -kultit
  3. Dionysos (Bacchus) -kultti
  4. Orfilaisuus
  5. Eleusiin mysteerit
  6. Mithralaisuus

1. Taustaa

Mysteeriuskonnoksi kutsutaan uskontoa, jonka keskeinen sisältö on "salaista viisautta". - Mysteeriuskonnossa uskonnon keskeiset opinkappaleet, kulttimenot ja uskonnon todellinen luonne paljastetaan ainoastaan niille henkilöille, jotka on initioitu eli "vihitty" sen salaisuuksiin.

Mysteerit olivat yleensä vapaaehtoisia toimituksia, ja niihin osallistuivat vain ne, jotka halusivat. - Ne rajoittuivat tuolloin pieniin, paikallisiin ja suljettuihin ryhmiin Kreikassa, Syyriassa, Anatoliassa, Egyptissä ja Persiassa. - Vihkimys "jumalallisiin salaisuuksiin" piti ansaita tietyillä teoilla ja rituaaleilla, joihin liittyi jonkinlainen "kaste", "uudestisyntymä" tai "pelastus".

Kreikkalaiset ja itämaiset mysteeriot ovat alun perin olleet toimituksia, joiden tarkoituksena on ollut edistää hedelmällisyyttä. - Näihin yhdistyi myöhemmin käsityksiä tiettyjen "kasvullisuuden jumalien" kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja lopulta siitä onnellisemmasta osasta kuoleman jälkeisessä elämässä, minkä ihminen saattoi saavuttaa, kun hänet vihittiin uskonnon mysteereihin. - Kuuluisin ja arvostetuin antiikin ajan mysteerikulteista oli Eleusiin kultti.

"Jumalan kuolemaan ja ylösnousemukseen" liittyi uskonnollisissa mysteereissä usein "jumalan ruumiin tai veren vertauskuvallinen syöminen". - Antiikin kulttuurissa tämä riitti esiintyi mm. orfilaisilla ja mithralaisilla. - Riitin avulla pyrittiin saamaan yhteys jumalaan. Tämä yhteys oli kuoleman jälkeisen "Elämän" saavuttamisen edellytys.

Meidän aikanamme tämä riitti esiintyy yhä kristityillä. He kutsuvat sitä "ehtoolliseksi". - Ehtoollisen yhteydessä rukoillaan "syntejä (= jumalan tahdon vastaisia tekoja) anteeksi" ja syödään jumalan ("Jeesus") ruumiin vertauskuva, leipä ja jumalan veren vertauskuvaa, viiniä, juodaan pieni tilkka. - Katolisen kirkon ja ortodoksisen kirkon mukaan nämä todella muuttuvat Jeesuksen vereksi ja ruumiiksi ehtoollisessa.

2. Isis/Osiris/Serapis -kultit

Ptolemaiosten aikana syntyi Egyptissä uusi kultti, jossa palvottiin "Serapis" -nimistä jumaluutta. - Serapis oli eräänlainen yhdistelmäjumala, johon liitettiin ominaisuuksia Niilin jumala "Osiriksesta", lääketaidon jumala "Asklepioksesta", Olympian ylijumala "Jupiterista" ("Zeus"), ja Manalan jumala "Plutosta.

Tällainen jumaluus palveli hellenististen hallitsijoiden yhdenmukaistamispyrkimyksiä, koska erilaisen taustan omaavat saattoivat nähdä siinä omien jumaliensa piirteitä.

Ptolemaiokset muokkasivat siitä ja muista aineksista Serapis-kultin. - Kuten aiemmin näimme, alkuperäinen "Osiris" kuoli, mutta ei ylösnoussut. - Serapiksen kohdalla ei voi puhua kuolemasta eikä ylösnousemuksesta, koska hän oli sekoitus useammasta jumalasta. - Apis-motiivikaan ei paljon auta, koska "Apis-härkä" kuoltuaan muuttui "Manalan Osirikseksi", joka ei noussut sieltä ylös.

Kreikkalaiset omaksuivat myös aineksia laajalle levinneestä egyptiläisestä Isis-kultista siirtäen niitä luovasti omiin jumaluuksiinsa. - Rooman valtakunnan alueella kultti muuttui ja sen alkuperäiset ominaisuudet hävisivät lähes täydellisesti.

3. Dionysos (Bacchus) -kultti

Dionysos oli viinin ja juominkien jumala.

Dionysoksen synnytti kuolevainen Semele Zeuksen hedelmöittämänä. - Erään myytin mukaan Zeuksen mustasukkainen puoliso Hera huijasi Semeleä pyytämään Zeusta näyttäytymään todellisessa luonnossaan; Semele ei kestänyt näkyä vaan paloi.

Zeus ehti kuitenkin pelastaa poikansa ja sijoitti tämän reiteensä. - Myöhemmin Zeus lähetti Heran pelossa Dionysoksen Kreikan ulkopuolelle nymfien hoitoon. - Vartuttuaan Dionysos keksi viinin mahdin ja lähti vaeltamaan Aasiaan johtaen kulkuetta, jossa marssi viinistä hurmaantuneita "satyyrejä, sileenejä ja nymfejä". - Dionysoksen kerrotaan muuttaneen veden viiniksi Dionysoksen ja Ariadnen häissä.

Kultti - Dionysosta kunnioitettiin juhlatilaisuuksilla, joita kutsuttiin orgioiksi tai bakkanaaleiksi. - Termit "mysteria, telete ja orgia" viittasivat kreikkalaisten mysteerien kulttijuhliin, rituaaleihin ja vihkiytymistilaisuuksiin. - Dionysoksen rituaalit tarjosivat kreikkalaisille vapautuksen arkipäivästä. - Rituaalien päämääränä oli "parusia" eli "jumaluuden läsnäolo", jossa itse jumala ja jumaluuden palvoja samaistuivat toisiinsa.

Ateenasta ei löydy todisteita hillittömästä Dionysoksen palvontarituaalista, jota ns. mainadinen myytti edustaa. Ateenassa esiintynyt Dionysoksen palvonta oli luonteeltaan rauhallista.

Euripideen mukaan Dionysokseen palvontaan liittyi myös rituaaleja, jotka olivat saaneet vaikutteita "barbaareilta". - Pääosaa näissä tilaisuuksissa näyttelivät viinistä hurmioituneet lähes alastomat naiset, "mainadit", jotka karjuivat, tanssivat ja repivät kappaleiksi eläimiä.

Dionysoksen kunniaksi järjestetyistä menoista kehittyivät dityrambit ("ylistysruno tai -laulu") ja kreikkalainen teatteri.

Taiteessa Dionysos kuvataan usein pitkähiuksiseksi nuorukaiseksi tai pieneksi sylilapseksi. - Toisinaan Dionysos kuvataan naismaiseksi, pulleaksi nuorukaiseksi, jonka yllä on pantterin talja.

4. Orfilaisuus

Orfilaisuus oli uskonnollinen liike antiikin Kreikassa. - Se syntyi luultavasti 500-luvulla eaa., ja yhdistetään taruhahmo Orfeukseen. - Orfilaisuus omaksui aikaisemman Dionysos-kultin.

Säilyneet piirtokirjoitukset osoittavat, että orfilainen tarusto "Dionysoksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta" yhdistettiin käsityksiin siunatusta kuolemanjälkeisestä elämästä.

Orfilaisuutta on sanottu muinaisen Kreikan merkittävimmäksi pelastususkonnoksi.

Kultti - Orfilaisuus muistutti Dionysoksen kulttia, mutta oli pitemmälle kehitetty. - Se perustui olennaisesti uskoon jumalan pojan", "Dionysos Zagreuksen", kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja käsitykseen kaikkien ihmisten ylösnousemuksesta ja heidän tulevasta palkitsemisestaan tai rankaisemisestaan".

Orfilaiset tarut jumalten synnystä ovat sukuhistorioihin perustuvia kuten Hesiodoksen "Jumalten synty", mutta yksityiskohdat ovat erilaisia. Niihin ovat luultavasti vaikuttaneet Lähi-idän esikuvat.

Niissä peruskertomus oli seuraavanlainen: "Dionysos oli Zeuksen ja Semelen poika. "Titaanit" murhaavat ja hävittävät hänet, ja tuhkasta nousee syntinen ihmiskunta. Dionysoksen sydän säilyy, ja se liitetään Zeuksen sääreen. - Zeus saattaa kuolevaisen naisen Semelen raskaaksi ja Dionysos syntyy uudelleen." - Monet tarinan yksityiskohdat löytyvät antiikin kirjailijoiden teksteistä.

Koska "titaanien", jotka olivat surmanneet Dionysoksen, uskottiin olevan ihmisen esi-isiä, koko ihmissuku oli "perisynnin" tahraama. - Sen rangaistuksena sielu oli suljettu ruumiiseen kuin vankilaan tai hautaan. - "Orfeuksen palvojat" söivät "ehtoollisateriassaan" raakaa häränlihaa "viettääkseen Dionysoksen muistoa ja tullakseen uudelleen osallisiksi jumalallisesta olemuksesta".

Orfilaisen opin mukaan "sielu" joutuu kuoleman jälkeen manalan jumalien tuomioistuimen eteen. - Syyllistä odotti ankara rangaistus. Eräässä opin muodossa se käsitettiin "ikuiseksi". - Tämä oli myöhemmän "helvettiuskon" lähteenä.

Toinen muoto omaksui "sielunvaellusopin"; sielu syntyi yhä uudelleen ja uudelleen, sen elämä oli parempaa tai huonompaa sen mukaan, kuinka puhdas tai epäpuhdas, se oli ollut edellisessä olomuodossaan.

Kolmannen muunnelman mukaan rangaistus saattoi päättyä, jos ihminen etukäteen suoritti katumusta tai ystävät tekivät samoin kuoleman jälkeen. - Platon kuvailee miltei Martti Lutherin kaltaisella suuttumuksella, miten Ateenassa kaupiteltiin tällaisia aneita 300-luvulla eaa.

Olympoksen jumalien kevytmielisyys korvattiin tiukalla siveydellä. Synnin ja omantunnon käsitteet ilmaantuivat kreikkalaiseen ajatteluun. - Lahkon vaikutus oli laajalle ulottuva ja kestävä. Vaikka Platon hylkäsi orfilaisuuden, hän omaksui sen idealistisen ajattelun. - Myös pythagoralaiset ja stoalaiset saivat vaikutteita orfilaisuudesta.

5. Eleusiin mysteerit

Ateenan kaupunki oli ilmeisesti hyväksynyt hyvin varhain Eleusiin mysteerit viralliseksi valtiolliseksi kultiksi. - Kun Herodotos muistuttaa ateenalaisten ja koko Attikan maakunnan asukkaiden olleen "pelasgeja", Kreikan helleenejä vanhempia ja edeltäviä asukkaita, jotka olivat omaksuneet helleenin kielen, on Eleusiin mysteerin alkuperä nähtävä helleenejä vanhempana. - Mysteerillä näyttääkin olevan ilmeisiä yhteyksiä maanviljelyn alkuvaiheen uskonnollisiin menoihin.

Eleusiin mysteerit olivat antiikin kreikkalaisen "Demeterin" ja "Persefone" ("Kore") -kultin initiaatioriittien nimitys. - Jumalatar suri "Haadeksen" ryöstämää "Persefone"-tytärtään, minkä johdosta maaperä ja kasvillisuus kuihtuivat ja kuolivat.

Sen jälkeen Demeter opetti ateenalaisille maanviljelyn salat. - Yksi salaisista esineistä, jonka vihittävät salaisessa huoneessa näkivät, saattoi olla "viljantähkä", sillä ateenalaiset uhrasivat osan viljasadostaan aina Demeterin kunniaksi. - Luonnon kiertokulun lailla myös mysteeriin vihittävä sai toivoa elämänsä jatkuvuudesta.

Riitit suoritettiin Eleusiksen kaupungissa. Kaikista antiikin ajan mysteeriseremonioista näitä pidettiin merkittävimpänä. Myöhemmin myytit ja rituaalit levisivät Rooman valtakuntaan.

Kultin palvontamenot ja uskomukset pidettiin salassa. - Menot yhdistivät palvojan jumalaan, ja siihen kuului lupauksia jumalallisesta voimasta ja palkinnosta kuolemanjälkeisessä elämässä.

Kultti - Mysteeri-kulteille on tavanomaista, että eri tasoiset initiaatit muodostavat "hierarkian", jossa pidemmälle ehtineet ja tietoisemmat nauttivat muiden kunnioitusta. - Eleusiin kultissa oli kahden tasoista osallistumista: "Mystait" olivat ensimmäinen porras, eivätkä useat halunneetkaan sitä korkeampaa statusta. - Initiaatteja tai mystaita ohjasi "Hierofantti ja pyhien asioiden opettaja". - Vain Hierofantilla oli pääsy pyhäkön sisimpään osaan, jossa pyhiä esineitä säilytettiin.

Eleusiin mysteeriin saivat osallistua vain initioidut, sillä ulkopuolisen läsnäolon koettiin aiheuttavan vaaraa ja epäonnea.

Kulttiin vihkiytymisessä oli neljä vaihetta:

  1. Puhdistautuminen
  2. Mystisen tiedon vastaanottaminen opetuksen ja varoitusten kautta
  3. Pyhien asioiden ilmestyminen vihittävän esittäessä osaa pyhässä näytelmässä, joka on osa rituaalia
  4. Kruunaaminen, koristautuminen ja initiaation loppujuhlallisuudet

Puhdistuneet vihittävät saivat nähdä joitakin pyhiä esineitä. Mitä esineitä, siitä ei ole tarkkaa tietoa, sillä nämä vihittävät pitivät salaisuuden visusti omanaan.

Kultin jäsenet käsittivät "ihmisen elämän" kokeeksi, jossa sielu alistetaan erilaisiin testeihin".

Mysteeriin initioitumisen tarkoitukseksi ymmärrettiin sielun kehittäminen läpäisemään nämä kokeet, jotta se pääsisi korkeampaan olomuotoon, tai peräti kuolemattomaksi. - Eteneminen kultin hierarkiassa rinnastuu tähän tietoisuuden kehittymiseen.

Vihityltä edellytettiin vähintään vuoden jäsenyyttä alemmalla tasolla, ennen kuin hän saattoi tulla huomioonotetuksi pyrkiessään toiselle tasolle. Tämäkin on kulttien yleinen ominaispiirre.

Sana "mysteeri" ("mysterion") pohjautuu "sulkemista" ("myein") merkitsevään verbiin. - Sulkeminen on siis asioiden salassa pitämistä, suun ja silmien sulkemista.

Juhlaan on liittynyt myös "ehtoollinen". - Koska Jumalattaren uskottiin juovan eräällä alttarilla olevasta kupista, kannattajien on tehtävä samaa. Juoman oletetaan olleen olutta. Ohranjyvien, joista juoma oli tehty, ajateltiin edustavan Jumalattaren vartaloa, ja mystait kokevat näin yhtyvänsä häneen.

Samothracialaisessa-kultissa , joka läheisesti muistuttaa eleusilaista, "korkea pappi mursi leivän ja tarjoili sen viinin kera initiaateille" . - Viini edusti kasvillisuuden jumalaa ja leipä kasvillisuuden jumalatarta. - Tämän jälkeen mystait kääntävät kasvonsa kohti taivasta, ja pyytävät sadetta. Sitten he pyytävät maalta hedelmällisyyttä. - Lopuksi "Hierofantti" lausuu "Logoksen" eli "rituaalin lopetussanat".

Kristityt hylkäsivät myöhemmin näin suoran yhteyden maanviljelijän ajatusmaailmaan, ja käsittävät "Pyhän Ehtoollisen" paljon vertauskuvallisemmin. - Toisaalta kristittyjen ehtoolliseen sisältyy viittaus "Kristuksen" androgyynisyyteen.

Sateen pyytäminen taivaalta ja viljavuuden anominen maalta, tähkien ja jyvien esiintyminen rituaaleissa, olut rituaalijuomana, "pyhät häät" ja tietty Jumalatar-yhteys ovat yhteinen piirre monille vanhoille traditioille, myös pohjoisempana.

Tässä "mystait" ovat nyt tehneet sopimuksen Jumalattaren kanssa. - He ovat luvanneet elää moraalisesti ja Jumalatar on luvannut heille kuolemattomuuden heidän maisten ruumiidensa kuoleman jälkeen.

Eleusiin mysteeri saavutti suurta kannatusta Ateenassa 7. vuosisadalta eaa. alkaen, ja jo silloin kreikkalaiset uskoivat saavuttavansa sen avulla kuolemanjälkeisen elämän, minkä myös Homeros vahvistaa. - Eleusiin-kultti on siis myöhempien "mysteeri- ja pelastususkontojen" edeltäjä, jonka valmista formaattia on noudattanut mm. kristillinen kirkko, vaikkei ole kiitollisuuttaan osoittanut.

Kristillisen perususkonkappaleen, synnittömyydestä palkintona tulevan "ikuisen elämän", historia näyttää siis ulottuvan "jälleensyntymään uskoneeseen" Vanhaan Eurooppaan asti, neoliittisen kivikauden varhaisiin maanviljelysyhteisöihin.

"Jumala, joka kuolee noustakseen ylös", on antiikin ja Lähi-idän uskontojen melkeinpä yhteinen piirre. - Kun tähän liittyy "ikuinen elämä vanhurskaille", yhdennäköisyys on jo niin silmiinpistävä, että kirkkoisien hurja raivo "Eleusiin mysteeriä" kohtaan ei enää yllätä.

500-600-luvuilla jaa. "valtiollistunut kirkko" tuhosi brutaaleilla vainoilla tämän ikivanhan kultin, jolle kirkko oli ilmeisesti mielestään liikaa velkaa.

Eleusiin mysteerin suurin salaisuus näyttää siis olevan silmiinpistävä yhtäläisyys kristillisyyden kanssa - paitsi että Koren kuolema ja ylösnousemus näyteltiin syksyllä. - Demeter ja Kore eivät ole tosin täysin vieraita katolisen kirkon piirissäkään, päätellen erään eteläitalialaisen kirkon "Madonna & lapsi" -pyhäinkuvan osoittautumiseksi "Äiti" ("Demeter") ja "Tyttölapsi" ("Kore/Persephone") -asetelmaksi. - Itsensä Paavin mahtikäskyllä tämä kirkkoesine siirtyi museoon hyvin vilkkaasti.

6. Mithralaisuus

Mithra eli Mitra oli muinaispersialainen, alkujaan intialainen jumala. - Hän oli aluksi mahdollisesti "auringon jumala", mutta myöhemmin hänet käsitettiin myös "valan ja uskollisuuden jumalaksi" sekä "totuuden ja oikeuden suojelijaksi".

Yhden teorian mukaan mithralaisuus kehittyi zarathustralaisuudesta, jossa vaikutti Mithra-kultti. - Vastaavasti tämän kultin alkuperä oli indoiranilaisessa Mitra-kultissa.

Toisen teorian mukaan mithralaisuuden alkuperä oli hellenistisessä kultissa, johon sisältyi "auringonjumalan Helioksen" palvonta . - Myös "manikealaisuuden" yksi jumalolennoista, "Mithra", lienee vaikuttanut osaltaan mithralaisuuteen.

Ensimmäisinä vuosisatoina jaa. Mithran palvonta levisi Rooman valtakunnassa saaden kannatusta varsinkin sotilaspiireissä, ja muuttui samalla salaseuralaisuudeksi. - Ensimmäiset viitteet mithralaisuudesta löytyvät ensimmäisellä vuosisadalta. Huipussaan mithralaisuus oli 200-luvulla.

Lopulta kristinusko syrjäytti mithralaisuuden 300-luvun lopulla.

Huippuvuosinaan mithralaisia temppeleitä löytyi kaikkialta Rooman valtakuntaa. Mithralaisia temppeleitä on löydetty Rooman kaupungin lisäksi muiltakin sen muinaisen valtakunnan alueelta, kuten nykypäivän Saksasta, Sveitsistä, Sloveniasta, Bosniasta ja niinkin pohjoisesta kuin Hadrianuksen vallin luota, Pohjois-Englannista. - Mithralaisuuden tärkeyttä todistaa sekin, että pelkästään Ostian satamakaupungin raunioista on kaivettu 17 temppeliä.

Kultti - Roomalainen mithralaisuus oli mysteeriuskonto, jonka oppeja ei tunneta tarkasti. - Sen uskonharjoittajat eivät kirjoittaneet oppejaan pyhiksi kirjoiksi vaan siirsivät tietonsa suullisesti eteenpäin. - Mithralaisuudesta tiedetään, että se oli avoinna ainoastaan miehille. Monet sen jäsenistä olivat sotilaita, mutta myös kauppiaita, valtion virkamiehiä sekä vapautettuja orjia.

Uskonto oli erityisen suosittu yläluokan keskuudessa. - Uskonto oli järjestäytynyt eri vihkimysasteisiin, jota pitkin yksittäinen jäsen saattoi ajan kuluessa edetä yhä syvemmälle mithralaisuuden salaisuuksiin.

Temppeleistä löytyneet kaiverrukset viittaavat siihen, että mithralaisuuden jäsenet omistautuivat uskonnolle sekä ilmaisivat kiitoksensa Mithralle saamastaan suojelusta ja rohkaisusta.

Mithralaisuuden – kuten useimpien muidenkin muinaisten kulttien – kohdalla ei tiedetä varmasti, suuntautuiko se enemmän hengelliseen tiehen tässä maailmassa vai tuonpuoleisen tavoitteluun.

Mithralainen temppeli, "Mithraeum", on rakennettu maan alle. Sen mitat ovat yleensä alle 23 m x 9 m ja temppelin keskellä kulkee käytävä. - Varsinaisen temppelimenon aikana 20–30 henkeä istuutui kummankin puolen käytävää holvikaton alla. - Temppelin päässä sijaitsee kaksi- tai kolmiulotteinen Mithraa esittävä kulttikuva ("alttarikuva"), jossa hän puukottaa härkää joko niskaan tai kurkkuun.

Mithralaisuuden härän tappoa esittävä kulttikuva , monesti kohokuva, esittää yleensä nuorta Mithraa ratsastamassa hajareisin härällä siten, että hänen vasen jalkansa on eläimen selässä ja oikea jalka laahaa sivulla. - Kulttikuvassa Mithra on pukeutunut viittaan ja ”fryygialaismyssyn”. Joidenkin kulttikuvien viittaan on taiteiltu tähtikartta, joka saattaa viitata jumalan kykyyn hallita kaikkeutta. - Mithran surmatessa härän, hän samalla kääntää päänsä joko suoraan kohti katsojaa tai taaksepäin kohti lentävää korppia. Samaan aikaan koira hyppää juodakseen härän verta ja skorpioni tarttuu härän kiveksiin. - Lisäksi kulttikuvassa esiintyy käärme, mutta sen rooli on epäselvä.

Näkymää todistaa kaksi nuorta miestä: Cautes ja Cautopates. - Kumpikin heistä kantaa suurta soihtua, joista toinen osoittaa ylöspäin ja toinen alaspäin. - Toisinaan kulttikuvassa esiintyy myös muita jumalolentoja sekä tähtitieteellisiä tai astrologisia merkkejä.

Mithralaisuus ja kristinusko

Mithralaisuuden katsotaan olleen yksi merkittävämpiä kristinuskon kilpailijoita Rooman valtakunnassa. - Molemmat syntyivät suunnilleen samoihin aikoihin ja ne levisivät valtakunnallisiksi.

Yhteisinä piirteinä oli kultin jäsenille suoritettu kaste, pyhä ehtoollinen ja jumalan syntymä 25. joulukuuta, jota paimenet todistivat. - Mithralaiset uskoivat sielun kuolemattomuuteen, viimeiseen tuomioon ja ylösnousemukseen. - Mithralaisuuden yhteydessä palvottiin myös "Voittamatonta aurinkoa" ("Sol Invictus"), joka tradition mukaan oli myös Konstantinus Suuren suojelusjumala ennen hänen kääntymistään kristityksi.

Mithralaisuuden ja kristinuskon lisäksi myös näitä vanhempi, Eleusiin-mysteerit, oli suosittu uskonto roomalaisten parissa.

Kristinusko syrjäytti muut uskonnot 300-luvulla, kun Rooman keisari Konstantinus Suuri kääntyi kristityksi ja myöhemmin Theodosiuksen vainot lopettivat muut uskonnot.

Lähteet: