www.teoforum.net

Kohtaamisfoorumi ihmisille, jotka haluavat erottaa ajatuksissaan totuuden epätodesta ja jotka haluavat käyttää voimiaan ihmiskunnan ja muun luomakunnan hyvää elämää edistäviin tekoihin.

... Polkuja hengellisyydestä henkiseen kasvuun…
AjankohtaistaTapahtumakalenteriYhteystiedot






Uudempia henkisiä mystikkoja

  1. Jiddu Krishnamurti
  2. Pekka Ervast – suomalainen mystikko
  3. ”Neljäs Tie”–filosofia - G.I.Gurdjieff ja P.D.Uspenski (Ouspensky)
  4. Petar Deunov - "Beinsa Douno"
  5. ”Kolmas Testamentti” – Martinus
  6. Intialaisia pyhimyksiä/guruja - Sai Baba ja Äiti Amma

1. Jiddu Krishnamurti

Jiddu Krishnamurti (1895–1986) oli Intiassa syntynyt filosofi ja elämäntaidon opettaja.

Krishnamurtista kasvatettiin teosofisen liikkeen piirissä ja holhouksessa käyttövälinettä ns. ”Maailmanopettajalle”, mutta syvällisen henkisen prosessin jälkeen hän irtisanoutui tästä tehtävästä ja koko teosofisesta liikkeestä v. 1929 ja alkoi kiertämään maailmaa pitämällä puheita.

Hän halusi vapauttaa ihmiset henkisistä häkeistä, kaikesta sidonnaisuudesta, jota ihmisen mieleen on vuosituhanten ajan ohjelmoitunut. - Krishnamurtin tavoitteena oli saada aikaan syvällinen muutos ihmismielessä, mutaatio aivosoluissa. Tämä tapahtuu, kun ihminen havaitsee todellisuuden sellaisena kuin se on eikä oman ajattelunsa heijasteiden kautta.

Krishnamurtin opetuksen ydin sisältyy v. 1929 sanottuun lauseeseen: ”Totuus on poluton maa”. - Totuutta ei voi löytää organisaation, uskonlahkon, opinkappaleen, papin eikä seremonian avulla, ei filosofisen tiedon eikä psykologisen tekniikan keinoin. - Se kohdataan käyttämällä vuorovaikutusta peilinä, ymmärtämällä oman mielemme sisältö, havainnoimalla, ei älyllisen, sisäänkääntyneen erittelyn avulla.

Kirjassaan "Truth and Actuality" (v. 1977) Krishnamurti erottaa kaksi erilaatuista todellisuutta:

  • Toinen on ihmisen ajattelun ja uskomusten luoma ja hahmottama subjektiivinen todellisuus, "reality"
  • Toisaalta on "actuality", se mitä maailmankaikkeudessa objektiivisesti ja absoluuttisesti tapahtuu. - Tätä jälkimmäistä ei voi järjellä ymmärtää eikä sanoin tai käsittein kuvailla, koska "sana ei koskaan ole sama kuin asia, johon se viittaa"

Itsepetos alkaa, kun ihminen alkaa pitää oman mielensä keksimiä kuvia, käsitteitä ja symboleita totuutena. - Hän alkaa elää kahdessa todellisuudessa: itse luomassaan ja todellisessa. - Nämä ovat ristiriidassa, jonka ihminen yrittää ratkaista luomalla ihanteen, mutta se vain pahentaa tilannetta ja pitkittää ongelman ratkaisua.

Krishnamurti sanoo, että kohdatessaan tosiasiat sellaisenaan, on mieli hiljaa, passiivisen tietoisuuden tilassa. Sellaisessa tilassa mielen luomat ongelmat ratkeavat itsestään ja ihminen intuitiivisesti tietää, miten hänen tulee toimia.

Näkemyksessään ajattelun osuudesta ongelmien ratkaisemiseen Krishnamurti selvästi poikkeaa perinteisestä käsityksestä. - Hän katsoi, että ajattelu on paitsi luonut kaikki ihmisen syvät ongelmat, myös ylläpitää niitä eikä koskaan pysty niitä poistamaan. - Tähän tarvitaan "oivalluskykyä" ("intelligence") ja syvää "ytimiin näkemistä" ("insight"). - Ne muuttavat aivojen toiminnan ja ajattelun luonteen. Oivalluskykyinen ja syvään näkemiseen kykenevä mieli on vapaa menneisyyden ohjelmoinnista ja pystyy reagoimaan tapahtumiin tuoreesti ja ennakkoluulottomasti. Sellainen elää hetkestä hetkeen valppaasti tietoisena.

Krishnamurtille elämä oli dynaaminen ja jakamaton prosessi. - Ajattelu perustuu aina kokemuksiin ja on siksi vanhaa. Nämä "vanhat aivot" eivät voi koskaan kohdata sitä, mikä on ikuista ja pyhää. - Vain oman ajattelunsa rajoitteista ja mielensä kiinnikkeistä vapautunut ihminen on Krishnamurtin mukaan uskonnollinen ja kykenee aidosti rakastamaan.

Krishnamurti kirjoitti kirjoja ja kiersi kuolemaansa (v. 1986) asti pitämässä julkisia puhetilaisuuksia eri puolilla maailmaa ja tavaten ihmisiä yksityisesti ja ryhminä.

Hänen opetustaan esitellään kymmenissä kirjoissa, joista 24 on suomennettu. - Puhetilaisuudet kestivät yleensä vähän yli tunnin ja niitä oli puhesarjassa 4-10. - Tilaisuudet on dokumentoitu tarkasti ääninauhoille ja videoille ja suuri osa niistä on julkaistu sellaisenaan.

Krishnamurti puhui aina vapaasti, ilman papereita. - Hän johdatti kuulijansa kysymään elämän peruskysymyksiä, mutta ei yleensä vastannut, vaan halusi kuulijoiden itse oivaltavan, miten asiat todella ovat ja mitä niille voi tehdä. - Tavoitteena oli yhdessä ajatteleminen, kahden ystävän tasavertainen keskustelu, jossa molemmat ovat samalla aikaa oppilas ja opettaja.

Kasvatus oli Krishnamurtille erityisen tärkeätä. - Hän perusti Krishnamurti-kouluja Englantiin, Intiaan ja Amerikkaan. Koulujen tarkoituksena on tutkia mahdollisuutta elää ilman ristiriitoja ja kasvattaa lapsista vapaita ja kukoistavia ihmisiä.

Krishnamurti ei halunnut eikä nimennyt itselleen seuraajia, koska hänen mukaansa "jokaisen pitää olla valona itselleen" eikä totuutta voi koskaan siirtää toiselle tuhoamatta sitä.

Lähteet:

2. Pekka Ervast – suomalainen mystikko

Pekka Elias Ervast (1875-1934) oli kirjailija, okkultisti, mystikko ja teosofinen uranuurtaja Suomessa. - Hän toimi "Suomen Teosofisen Seuran" ylisihteerinä vv. 1907–1917 ja 1918–1919. - Vuonna 1920 hän erosi seurasta ja perusti "Ruusu-Ristin". - Samana vuonna hän oli myös perustamassa "Kansainvälisen Yhteis-vapaamuurarijärjestön Le Droit Humainin Suomen Liittoa".

Ervast perusti Ruusu-Risti-veljeskunnan teosofiselle ja vapaamuurarilliselle pohjalle sisällyttäen siihen myöskin Jeesuksen "Vuorisaarnassa" esitetyn elämänopetuksen sekä suomalaiskansallisen Kalevalan symbolikielen avaamisen. - Perusajatukseltaan sekä ruusuristiläisyys että teosofia tavoittelevat samaa, "salaista jumalviisautta", totuuden ydintä, muinaisten mytologioiden, filosofioiden ja uskontojen avulla.

Hän toi laajalla suomenkielisellä kirjallisella tuotannollaan julki teosofista sanomaa ja korosti kirjoissaan ja esitelmissään erityisesti Jeesuksen ”Vuorisaarnassa” esitettyjä "Elämän uusia käskyjä” eli "miten ihmisestä tulee tiedostavampi ja Elämää paremmin ymmärtävä yksilö".

Hän esitti, että myös Kalevalaan, Suomen kansalliseepokseen, sisältyvät symbolisesti ilmaistuina nämä uudet ihmisen ”elämäntapaohjeet”.

Hänen lähes koko laaja kirjallinen tuotantonsa ja elämänkertansa on luettavissa suomeksi mm. alla olevasta nettiportaalista.

Ervastin aloittaman henkisen työn jatkajina Suomessa ovat erityisesti toimineet: Teosofinen Seura, Ruusu-Risti, Kristosofit, Ihmisyyden tunnustajat ja Via-Akatemia ym. muut pienemmät henkiset yhteisöt.

Lähteet:

3. ”Neljäs Tie” -filosofia - G.I.Gurdjieff ja P.D.Uspenski (Ouspensky)

George Ivanovitš Gurdjieff (1872–1949) oli armenialais-kreikkalainen mystikko ja henkinen opettaja. - Hänen äitinsä oli etniseltä taustaltaan armenialainen ja isä Pontoksen kreikkalainen.

N. 10 vuoden ajan hän oli mukana "totuudenetsijöiksi" itseään kutsuvien tutkijoiden ja tiedemiesten retkillä. Tutkijaryhmä suoritti vv. 1892-1895 useita matkoja; mm. Egyptiin, Kreetalle ja Palestiinaan, sitten Siperiaan, Persiaan ja Turkestaniin, matkan Gobin autiomaahan sekä Sudaniin, Etiopiaan, Intiaan ja Tiibetiin.

Matkoilla, joiden osanottajia ja retkiä kuvataan kirjassa ”Meetings with Remarkable Men”, hänestä kehittyi länsimaisen perinteen mukainen kokeellinen tutkija; koottuaan aineiston hän varmensi sen luotettavuuden ja liitti sen jälkeen erilliset ilmiöt yleisen hypoteesin alaisiksi.

Hän perusti "Neljäs Tie" –filosofian ("The Fourth Way"), johon hän sisällytti lukuisia henkisiä opetuksia oppilailleen.

Hän toi länsimaihin kattavan esoteerisen oppijärjestelmän, ja hänen vaikutuksestaan syntyi elävä traditio, jossa harjoitetaan erityisiä menetelmiä tietoisuuden kehittämiseksi.

Gurdjieffin tunteneet henkilöt pitivät häntä erinomaisena ihmisten ”herättäjänä”, joka muistutti pikemmin "zen-mestaria" tai Sokratesta kuin perinteistä "kristillistä mystikkoa".

Ideat

Gurdjieff välitti ideoitaan lukuisien erilaisten menetelmien ja materiaalien avulla, joihin kuuluivat tapaamiset, musiikki, rytmiset liikesarjat, kirjoitukset, luennot ja innovatiiviset ryhmätyön muodot. - Työn muodot ja painopiste vaihtelivat kausittain. - Esim. Venäjällä opetus rajoitettiin pienelle oppilaspiirille, kun taas Pariisissa ja Pohjois-Amerikassa työtä esiteltiin usein julkisesti.

Gurdjieff väitti, että ihmiset eivät käsitä todellisuutta, koska he eivät ole itsetajuisuuden tilassa, vaan elävät hypnoottisessa "valveunessa". Ihminen elää elämänsä unessa ja hän kuolee kuin koira, mikäli hän ei herää unestaan. - Välttyäkseen tältä kohtalolta ihmisen tulee herätä ja seurata opetusta, jonka avulla hän voi kehittää/luoda elinaikanaan sielun.

Gurdjieff opetti, että jokainen ihminen käsittää asiat täysin subjektiivisesta näkökulmastaan. - Gurdjieff esitti, etteivät sotien kaltaiset kauheudet olisi mahdollisia, mikäli ihmiset olisivat enemmän henkisesti valveilla. - Hän väitti, että ihmiset ovat tyypillisessä tilassaan tiedottomia automaatteja, mutta ihmisen on mahdollista herätä ja kokea elämää täydemmin.

Termillä, ”tietoisuus”, Gurdjieff tarkoitti jotakin syvempää kuin tavanomaisia mentaalisia toimintoja. - Hänen mukaansa tietoisuuden kyky edellyttää mielen, tunteiden ja kehon energioiden sopusointuista yhteistoimintaa, ja vain tämä tekee ihmiselle mahdolliseksi sellaisten korkeampien energioiden vastaanottamisen, joista eri perinteissä käytetään esim. nimityksiä, "nuus", "buddhi" tai "atman".

Ilman tällaista toimintojen sopusointua ihminen on keskeneräinen olento, joka on toiminnassaan automaattisten, ehdollistuneiden rutiinien sekä ulkoisten olosuhteiden armoilla. - Gurdjieffin käyttämien monipuolisten menetelmien keskeisenä päämääränä voidaan nähdä tietoisuuden herättäminen sekä tahdon, yksilöllisyyden ja objektiivisen tiedon kehittäminen.

Gurdjieffin opetusten alkulähteitä, sikäli kuin niistä on päästy selville, olivat eräät Lähi-idän ja Keski-Aasian alueilla toimivat "salaiset veljeskunnat" eli "koulut".

Gurdjieffin vaikeana tehtävänä oli koettaa näitten koulujen säilyttämien traditioitten pohjalta muodostaa menetelmä, joka olisi käyttökelpoinen länsimaiden ihmiselle. - Erään tämän tehtävän suurimpia vaikeuksia aiheutti idän ja lännen arvojen, tavoitteiden ja elämänkäsitysten erilaisuus. - Gurdjieffin Pariisin lähellä olevassa Fontainebleaussa 1920-luvulla järjestämä "Instituutti ihmisen harmoniseksi kehittämiseksi" oli eräs vaihe hänen kokeiluissaan vaikeuksien voittamiseksi.

Tunnetuin oppilaansa ja seuraajansa

Pjotr Demjanovitš Uspenski (1878–1947) laajemmin tunnettu nimellä P.D.Ouspensky oli esoteerikkona tunnettu venäläinen intellektuelli, matemaatikko, journalisti ja teosofi.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Uspenski matkusti Egyptiin ja Aasiaan etsimään syvempää todellisuutta, opetusta tai salattua tietoa, joka avaisi kriittiselle nykyihmiselle tien uudenlaiseen tietoisuuteen.

Tavattuaan kaukasialaissyntyisen mystikon ja henkisen opettajan G.I.Gurdjieffin Moskovassa v. 1915, Uspenski tunsi löytäneensä etsimänsä. - Seuraavat vuodet hän opiskeli intensiivisesti Gurdjieffin johdolla ja oli tämän tärkein oppilas ja keskustelukumppani.

Gurdjieff tunnetaan parhaiten hänen oppilaidensa julkaisemista kirjoista. - Toiset taas pitävät Gurdjieffin omia kirjoituksia ensisijaisina teksteinä.

P.D. Uspenski (Ouspensky) kirjoitti kirjan, jolle Gurdjieff itse antoi hyväksyntänsä, ”In Search of the Miraculous: Fragments of an Unknown Teaching” (”Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta”), jota jotkut pitävät tärkeimpänä johdantona Gurdjieffin opetukseen siinä muodossa, kun se annettiin pääasiassa Venäjällä ennen vuotta 1920.

Uspenskin ensimmäiset, omat kirjansa ilmestyivät Pietarissa: ”Neljäs ulottuvuus”, (v. 1909) ja ”Avain mysteereihin”, (v. 1912). - Uspenskin teokset kiinnostivat venäläisiä avantgardisteja, heitä kiehtoi neljännen ulottuvuuden tutkiminen ja mystinen uusi todellisuus. - Teos ”A New Model of the Universe” ilmestyi vuonna 1914.

Uspenskia on pidetty laaja-alaisena ajattelijana, joka ennakoi monia 1900-luvun filosofian, psykologian ja uskonnon avainkysymyksiä. - Hän toi euklidisen geometrian ja epäeuklidisen geometrian mukaan psykologiaa sekä korkeamman ulottuvuuden olemassaoloa käsitteleviin keskusteluihin.

Lähteet:

4. Petar Deunov - "Beinsa Douno"

Bulgarialainen Petar (Peter) Konstantinov Deunov (1864-1944) oli henkinen mestari ja esoteerisen kristillisen koulun perustaja, jota hänen seuraajansa kutsuvat nimellä Mestari Beinsa Douno, nimi, jolla etymologisesti on juurensa sanskritissa, tarkoittaen "Se, joka tuo esiin Hyvää sanan avulla".

Vuonna 1922 hän avasi Sofiassa koulun, jota kutsui ”Universaalin Valkoisen Veljeskunnan Kouluksi”.

Vv. 1929-32 Mestari Beinsa Douno piti yhteyttä mm. Jiddu Krishamurtiin, joka noihin aikoihin jätti Teosofisen Seuran ja hajotti Idän Tähti-järjestön.

Pääaiheena Deunovin luennoissa ja puheissa (joita oli yli 4000) ovat: ihmisen paikka ja rooli maailmankaikkeudessa, luonnossa ja yhteiskunnassa; henkinen ymmärrys kulttuurien, etiikan, psykologian, lääketieteen ja musiikin yms. saralla.

Hän valaisi myös 2000 vuoden takaista ”Todellista filosofiaa, Jeesus Kristuksen alkuperäisiä opetuksia".

Vuonna 1934 hän perusti ja työskenteli "Paneurytmian" parissa, joka on 28 harjoituksen sarja, muodostuen melodiasta, tekstistä ja plastisista liikkeistä. - Sitä harjoitetaan nykyisin mm. USA:ssa, Kanadassa, Ranskassa, Venäjällä, Kongossa ja muualla maailmassa.

Hänen työtään jatkoi Ranskassa eräs hänen antautuneimmista oppilaistaan, joka tunnetaan nimellä Omraam Mikhaël Aïvanhov.

Lähteet:

5. ”Kolmas Testamentti” - Martinus

Martinus Thomsen eli Martinus (1890–1981) oli tanskalainen kirjailija, filosofi ja mystikko.

Hän kertoi saaneensa syvällisen henkisen kokemuksen v. 1921. - Tämä kokemus, jota hän kutsui ”kosmiseksi tietoisuudeksi”, oli hänen innoituksenaan kirjoille, jotka hän kirjoitti myöhemmin. - Häntä on luonnehdittu gaia–filosofiksi.

Martinus kirjoitti kymmenien kirjojen lisäksi lukemattomia artikkeleita. - Hänen pääteoksensa on 7-osainen ”Elämän kirja” (”Livets Bog”).

'

Hän on havainnollistanut kosmista maailmankäsitystään myös erilaisten kuvien ja symbolien avulla. - Hänen tuotantoaan kutsutaan yhteisnimellä "Kolmas Testamentti" (”The Third Testament”).

Martinuksen 'kosmologian' ympärille on syntynyt kannattajakunta levittämään hänen opetuksiaan. - Kööpenhaminassa sijaitsevan ”Martinus–instituutin” tavoitteena on säilyttää Martinuksen kirjoitukset muuttamattomina ja julkaista niitä eri kielillä. - Jotkut hänen kirjoistaan on käännetty jo 20 kielelle. - Hän ei ole kovin tunnettu kansainvälisesti, mutta hänen työnsä tunnetaan erityisesti Scandinaviassa.

Lisäksi instituutti julkaisee ”Kosmos”-nimistä lehteä. - Själlannin Klintiin Tanskassa on perustettu opintokeskus, ”Martinus Centre”, jossa hänen kosmologiaansa opiskellaan.

Minkäänlaista järjestöä Martinuksen oppien pohjalle ei kuitenkaan haluta perustaa.

Lähteet:

6. Intialaisia pyhimyksiä/guruja - Sai Baba ja Äiti Amma

Sathya Sai Baba

oik. Sathyanarayana, alkujaan sukunimeltään Raju (1926–2011), on Intian tunnetuimpia pyhimyksiä, ja hänet tunnetaan erityisesti monenlaisista tekemikseen väitetyistä ihmeistä.

Sai Baba opettaa palvonnan olevan tärkein tie jumaluuden oivaltamiseksi. - Hän julisti v. 1940 olevansa aiemmin tunnetun pyhimyksen, Sri Shirdin Sai Baban inkarnaatio. - Tätä pidetään hänen julkisen toimintansa lähtöpisteenä.

Sai Baba julisti rakkautta ja uskontojen ykseyttä ja korostaa, ettei kenenkään häntä seuraavan tarvitse luopua omasta uskonnostaan.

Sathya Sai-organisaatio kannattaa viittä perusarvoa:

  • Sathya - totuus
  • Dharma - oikeudenmukaisuus
  • Ahimsa - väkivallattomuus
  • Prema - rakkaus
  • Shanti - rauha

Hänen opetuksensa koostuvat seuraaville periaatteille:

  • Palvelu ja hyväntekeväisyys
  • Kasvissyönti
  • Irrottautuminen materiaalisesta maailmasta
  • Meditaatio
  • Eri uskontojen hyväksyminen poluiksi jumalan ymmärtämiseen

Sai Baba on mm. luonut Intiaan uuden koulu- ja ylioppilasjärjestelmän, perustanut monia yhteiskunnallisia laitoksia, toteuttanut suuren puhtaan juomavesiverkoston ja rakennuttanut kaksi suurta sairaalaa.

Äiti Amma

Mata Amritanandamayi Devi eli Äiti Amma, aiemmalta nimeltään Sudhamani (s. 1953), on intialainen hyväntekijä ja kannattajiensa mielestä pyhimys ja guru. - Useat hänen oppilaistaan pitävät Ammaa avatarana.

Äiti Amma on omistautunut auttamaan ihmiskuntaa levittämällä sanomaa rakkaudesta ja lähimmäisten palvelusta. - Rakkauden ja myötätunnon lähettiläänä tunnettu Äiti Amma tunnetaan kaikkialla maailmassa "halaavana hyväntekijänä". - Hän on halannut tähän mennessä 30 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa. - Ammaa kutsutaankin ”Suureksi sieluksi” eli ”Mahatmaksi”.

Äiti, kuten häntä usein kutsutaan, vastaanottaa kaikki yhtä suurella rakkaudella uskonnollisesta vakaumuksesta tai elämänkatsomuksesta riippumatta. - Äidillisellä rakkaudella hän toivottaa tervetulleeksi kaikki; köyhät ja rikkaat, terveet ja sairaat, vauvat ja vanhukset.

Hänen opetuksensa pohjautuu useimmiten hindulaiseen mytologiaan. - Amma ei kuitenkaan kehota ketään vaihtamaan uskontoaan vaan menemään syvemmälle omaan uskontoonsa ja pyrkimään sen todellisen sanoman ymmärtämiseen. - Amman näkemyksen mukaan kaikkien uskontojen päämäärä on kuitenkin aina sama - saada ihminen oivaltamaan olevansa yhtä "Jumalan", kaikkeuden kanssa ja antaa ohjeita siitä, miten tämä oivallus saavutetaan.

Amma on perustanut myös maailmanlaajuisen järjestön, ”Embracing the World” (”Syleillen maailmaa”), jolla on hengellisiä ja hyväntekeväisyyteen liittyviä tavoitteita. - Sen toiminta köyhien, sairaiden, kodittomien ja katastrofien uhrien auttamiseksi on määrällisesti ainutlaatuisen laajaa ja monipuolista.

Hän on lahjoitusvaroin perustanut mm. sairaalan, kouluja ja asuntoja.

Lähteet: