www.teoforum.net

Kohtaamisfoorumi ihmisille, jotka haluavat erottaa ajatuksissaan totuuden epätodesta ja jotka haluavat käyttää voimiaan ihmiskunnan ja muun luomakunnan hyvää elämää edistäviin tekoihin.

... Polkuja hengellisyydestä henkiseen kasvuun…
AjankohtaistaTapahtumakalenteriYhteystiedot






Raja-/paratieto

  1. Rajatiedon-/paranormaalin tutkimus
  2. Mitä ovat paranormaalit ilmiöt?
  3. Parapsykologia (sielutiede) on paranormaalien ilmiöiden tutkimusta
  4. Parapsykologian historiaa

1. Mitä on raja-/paratieto ja sen tutkimus?

Rajatieto määritellään tyypillisesti paranormaalia koskevana tietona sekä paranormaalilla tavalla saatuna tietona. - Rajatiedon liepeille lasketaan myöskin anomaaleja ja epäkonventionaalisia asioita koskeva tieto sekä henkisyys ja erilaiset ekofilosofiset liikkeet, jotka ovat usein lähellä rajatiedon harrastajien arvomaailmaa. - Kuten tieto määritellään omaksujansa mielestä hyvin perusteltuna uskomuksena, rajatieto määritellään yhtä lailla hyvin perusteltuna uskomuksena, joka koskee paranormaaleja ilmiöitä tai on saatu vastaanottajansa mielestä paranormaalilla tavalla.

Yksi osa rajatietoa ovat erilaiset (uus)uskonnolliset liikkeet, jotka perustavat käsityksensä, omasta mielestään, hyvin perustelemiinsa oppeihin paranormaaleista ilmiöistä tai näiden mielestä paranormaalilla tavalla vastaanotettuun tietoon.

Toinen, luultavasti pienempi puolisko rajatietoa, ovat puolestaan rajatieteet, joiden tarjoama informaatio perustuu paranormaalia koskevaan, hyvin varmistettuun tietoon ja tarvittaessa myöskin varmistetusti paranormaalilla tavalla vastaanotettuun tietoon. - Näin ollen rajatieto liittyy tiiviisti paranormaalin tutkimukseen, ja aihetta koskeva tieteellinenkin kirjallisuus tarjotaan esim. kirjastoissa tavallisesti rajatiedon kirjallisuutena.

2. Mitä ovat paranormaalit ilmiöt?

Paranormaaleilla ilmiöillä tarkoitetaan ilmiöitä, jotka eivät ole selitettävissä tunnettujen luonnonlakien avulla. - Ne voivat olla mitä tahansa fysikaalisia tai ei-fysikaalisia ilmiöitä (ilmiöitä, jotka eivät noudata mitään, edes tilastollista, luonnonlakia).

Mahdollisia tai väitettyjä ei-fysikaalisia ilmiöitä kutsutaan myös paremmin tunnetulla termillä "yliluonnollinen". - Paranormaalit ilmiöt muuttuvat osaksi normaalitiedettä, ns. "normaaleiksi ilmiöiksi", saatuaan kattavan selityksen toiminnastaan ja ilmenemistavoistaan.

Näin ei käy välttämättä heti, sillä tieteen historiasta tunnetaan useita ilmiöitä, jotka oli aikanaan varmennettu todennäköisesti paranormaaleiksi jo kauan ennen kuin niille on löytynyt kattava selitys – näin erityisesti tietenkin ihmiskunnan varhaisessa historiassa, jolloin tiedettä ei tunnettu.

Kaikkia paranormaaleiksi varmistettuja ilmiöitä ei välttämättä saada koskaan kunnolla selitetyksi, historiallisista anomalioista puhumattakaan – varsinkin, jos osaselityksenä ilmiöille on "yliluonnollinen", josta on tunnetusti hankalaa saada suoraa tietoa. - Muistutettakoon myös, että havaittuja ilmiöitä on itsessään mahdoton varmasti todistaa paranormaaleiksi vaan kyse on enemmänkin todennäköisyyksistä – mitä tarkemmin vaihtoehtoiset selitykset on poistettu, sitä varmemmin ilmiön paranormaalisuus on osoitettu.

Esimerkkinä on usein otettu henkilön N.N. patsas (voit kuvitella tähän jonkun asuinalueellasi sijaitsevan patsaan), joka tervehtii ohikulkijoita heiluttamalla iloisesti kättään. - Poissulkemalla erityyppiset kujeet voimme melko pitkälle varmistua ilmiön paranormaalisuudesta, mutta tuskin silti kykenemme täysin pois sulkemaan sen mahdollisuuden, etteikö käden liike olisi vain atomien satunnaisen lämpöliikkeen seurausta (vaikka tämä onkin selityksenä äärimmäisen, oikeastaan "lähes" äärettömän, epätodennäköinen.

Vasta kun kykenemme löytämään ilmiölle selityksen, joka laajentaa nykyisiä käsityksiämme luonnonlaeista, olemme yleensä varmalla pohjalla, sillä saatuamme kiinni jostain toistettavasta, uudentyyppisestä ilmiöstä, tällaisten vaihtoehtoisten selitysten mahdollisuus putoaa normaalisti nollaan.

Populaarikirjallisuudessa paranormaalin ilmiön määritelmät saattavat jonkin verran vaihdella. Joskus niillä saatetaan tarkoittaa jopa kaikkia arkipäiväisistä poikkeavia, tiedemaailmassa epäkonventionaalisiksi kutsuttuja ilmiöitä. - Yleisin tapa määritellä paranormaali maallikoiden keskuudessa lienee vetää yhtäläisyysmerkit sen ja ns. rajatiedossa yleisimmin käsiteltyjen ilmiöiden välille.

Tämä kuitenkin johtaa epäjohdonmukaisuuksiin, sillä rajatiedossa käsitellään yleisesti ilmiöitä, joita olisi parempi kutsua "seminormaaleiksi" ja rajatiedon kentällä ei välttämättä käsitellä juuri lainkaan sellaisia ilmiöitä, jotka ovat paranormologian kannalta keskeisiä.

Tämä johtuu siitä, että rajatieto on pitkälti oma alakulttuurinsa, ja läheskään kaikki siihen liittyvästä kirjallisuudesta ei ole laadukasta tieteen (taikka paranormaalin tieteellisen tutkimuksen) popularisointia. - Ns. rajatiedon kirjallisuuteen ei ole siis aina uskominen.

3. Parapsykologia (sielutiede) on paranormaalien ilmiöiden tutkimusta

Parapsykologialla tarkoitetaan tieteenalaa, joka tutkii ns. parapsyykkisiä ilmiöitä. - Näillä tarkoitetaan luonnossa ja ihmismielessä ilmeneviä tunnistamattomia ilmiöitä, jotka näyttäisivät ilmentävän ainakin joltain osiltaan jonkinlaista tietoisuutta ja joiden kohdalla on syytä pitää vähintäänkin mahdollisena paranormaalia vaikutuskanavaa. - Vahvempi määritelmä edellyttää että nämä ilmiöt ovat todistetusti paranormaaleja, tällöin puhutaan myös psi-ilmiöistä.

Parapsykologiset ilmiöt jaetaan seuraavasti:

  • Yliaistilliseen havainnointi ("ESP-extra sensory perception" = "yliaistillinen havainnointi"), johon kuuluvat mm. telepatia eli "ajatuksensiirto" sekä selväaistiminen eli "tapahtuman havaitseminen ilman normaaleja aisteja"
  • Selvänäkö (kryptestesia eli "piilossa olevan esineen havaitseminen") ja telestesia eli kaukana olevan esineen havaitseminen
  • Ennustaminen (psykoskopia eli "kyky kertoa esineen ja siihen liittyvän henkilön menneisyydestä")
  • Ajallinen ESP (prekognitio eli "ennaltatietäminen" sekä retrokognitio eli "menneisyyttä koskeva paranormaali tietäminen"
  • Psykokinesia (PK) tarkoittaa, että ihminen voi vaikuttaa esineisiin tai tuleviin tapahtumiin ajattelemalla niitä (hän voi esimerkiksi liikuttaa esineitä ajatuksen voimalla). - Sen piiriin lasketaan erilaisia mielen vaikutusta aineeseen heijastelevia ilmiöitä kuten levitaatio, poltergeist ja makro-PK.

Lisäksi parapsykologiaan usein lasketaan kolmaskin kategoria, survivalistiset tai mediaaliset ilmiöt, jotka viittaavat kuolemanjälkeiseen elämään, koska monissa tällaisessa ilmiöissä on kyse edellisten kategorioiden sekamuodosta ja ne muodostavat parapsykologiassa muutenkin selvästi oman ilmiöryhmänsä.

Näihin ilmiöihin lasketaan mm. kummitteluilmiöt, ruumiista poistuminen ja mediumistiset ilmiöt. - Väitettyä paranormaalia tekijää näiden ilmiöiden taustalla on kutsuttu lyhenteellä PSI tai käsitteellä "anomaalinen kognitio", ”poikkeava tietoisuus”.

4. Parapsykologian historiaa

1800-luvun alkupuolella syntyi erilaisia liikkeitä, jotka edistivät niin kansan kuin tiedemiestenkin kiinnostusta paranormaaleihin ilmiöihin. - Näitä liikkeitä olivat mm. mesmerismi, spiritualismi ja kristillinen tiede ("Christian Science").

Alan tutkimustoiminta systematisoitui, kun Englannissa perustettiin v. 1882 "Psyykkisen tutkimuksen seura" ("Society for Psychical Research), jonka ensimmäinen puheenjohtaja oli Cambridgen yliopiston moraalifilosofian professori Henry Sidgwick.

Myöhemmin vastaavia järjestöjä perustettiin eri maihin. Henry Sidgwick uskoi yliluonnollisiin ilmiöihin, ja hänen mielestään oli tärkeää osoittaa, että henki pystyi toimimaan irrallaan aineesta. - Amerikkalainen William McDougall puolestaan oli sitä mieltä, että ainoastaan psyykkinen tutkimus voi pysäyttää materialismin etenemisen.

Nykyään ”psyykkinen tutkimus” käyttää itsestään nimitystä "parapsykologia". - Keskeisin hahmo tässä kehityksessä oli professori J.B.Rhine, joka johti Yhdysvalloissa Duken yliopistoon 1930-luvulla perustettua parapsykologian laboratoriota.

Lähteet: