www.teoforum.net

Kohtaamisfoorumi ihmisille, jotka haluavat erottaa ajatuksissaan totuuden epätodesta ja jotka haluavat käyttää voimiaan ihmiskunnan ja muun luomakunnan hyvää elämää edistäviin tekoihin.

... Polkuja hengellisyydestä henkiseen kasvuun…
AjankohtaistaTapahtumakalenteriYhteystiedot






Antroposofia

Antroposofia on Rudolf Steinerin (1861–1925) kehittämä oppijärjestelmä. - Se sai alkunsa jo hänen lapsuudessa, kun hän mm. näki kuolleen sukulaisen henki-ilmestyksen. - Nuoruudessaan Steiner perehtyi kasvien mystiikkaan sekä okkultismiin.

Rudolf Steiner aloitti henkisten näkemyksiensä esittelemisen 1890-luvun lopulla, jolloin hän ei tuntenut vielä paljon teosofiaa. Teosofisista piireistä hän löysi ajatuksilleen kiinnostuneita kuulijoita. - Steinerin henkisten esitysten ensimmäisiä aiheita oli Goethen kaunokirjallisuuden esoteerinen puoli.

Steiner käytti monia mystisistä virtauksista kuten gnostilaisuudesta ja itämaisista perinteistä peräisin olevia sanoja. - Hänen oma käsityksensä tästä oli, että hän pyrki löytämään aiemmista henkisistä kuvauksista apua itse selvittämiensä henkisten asioiden sanalliseen ilmaisemiseen.

Hänen pääteoksessaan Vapauden filosofia (v. 1894) antroposofiset ajatukset alkoivat jo muotoutua. - Hänen ansiostaan erityisesti metafysiikkaa tuotiin julki.

Steinerin tuotannon kokonaissivumäärä on lähes 90000. Esitelmiä hän piti noin 6000. - Tekstejä on koottu yli 300 kirjaan.

Steiner luennoi asioista, jotka koki hengentieteellisesti selvittäneensä: ”Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että esittäisin Teosofisessa seurassa vain omia, tutkimalla näkemiäni tuloksia, sillä sanoin sen kaikissa mahdollisissa tilanteissa”, Steiner kirjoittaa omaelämäkerrassaan. - Steiner piti henkisyyttä käsitteleviä esitelmiä alusta lähtien myös Teosofisen seuran ulkopuolella.

V. 1902 Steiner astui Teosofisen seuran Saksan jaoston johtoon. - Vuodesta 1906 lähtien alkoivat ristiriidat Steinerin ja Teosofisen seuran näkemysten välillä. Ne kärjistyivät v. 1913, jolloin Steinerin johtama jaosto erotettiin Teosofisesta seurasta, koska Steiner ei hyväksynyt suunnitelmaa tehdä hindupoika Jiddu Krishnamurtista uusi "Maailmanopettaja", "Messias". - Erotessaan Steiner vei mukanaan 2500 saksalaista teosofia sekä jonkin verran ulkomaalaisia ja perusti Antroposofisen seuran.

Vuonna 1921 joukko Steinerin kannattajia perusti myös kristinuskon uudistusliikkeeksi tarkoitetun "Kristiyhteisön", josta vuotta myöhemmin muodostettiin varsinainen kirkko.

Rudolf Steiner toivoi, ettei kukaan sokeasti vain hyväksyisi hänen esittämiään asioita ja pyysi ihmisiä objektiivisesti testaamaan hänen sanomaansa. - Hän piti myös tärkeänä, että ihmiset voisivat työskennellä täydessä vapaudessa hänen antamansa aineiston kanssa.

Osa Steinerin luentojen ja kirjojen aihepiireistä muistuttaa teosofiaa. - Tällaisia ovat Steinerin näkemykset mm. jälleensyntymisestä, karmasta, maan kehityksestä, kansansieluista, kulttuurikausista, Lemuriasta ja Atlantiksesta sekä luonnonhengistä ja enkelikunnista.

Antroposofit itse korostavat oppinsa eroavuutta teosofiasta. - He eivät mielellään esittäydy uskonnollisena lahkona tai kulttina, vaan antroposofiaa kuvaillaan tieteelliseen ajatteluun verrattavana henkisen maailman tutkimuksena.

Antoposofinen filosofia

Antroposofia (kreik. "antropos" = ihminen, "sofia" = viisaus, tietoisuus ihmisestä) on tiedon ja itsetuntemuksen tie, johon luonnollisena osana liittyvät filosofian, taiteen, tieteen ja uskonnon alueet.

Antroposofia on luonteeltaan yleisinhimillistä ja käsittelee mm. ihmisen ja maailman kehitystä, henkisten maailmojen (joiden osa meidän fyysinen maailmamme on) todellisuutta, näiden alueiden omakohtaista objektiivista tutkimusta, ihmisen tietoisuuden eri muotoja, syventävää näkemystä kristillisyyteen ja maailman eri uskontoihin ja filosofioihin, ihmisen elämään ja kohtaloon liittyviä kysymyksiä.

Antroposofiassa kohtaa kielen ja tutkimusta, jonka avulla voi saada yhä syvenevän mahdollisuuden ymmärtää ihmistä henkis-sielullis-fyysisenä kokonaisuutena, sekä ihmisen liittymistä itseään suurempaan kokonaisuuteen ja aina kaikkialla läsnä olevaan henkiseen maailmaan (johon kuuluvat mm. eri alueilla toimivat enkeliolennot ja monen tasoiset luonnonhenkikunnat).

Se myös mahdollistaa ihmiselle itselleen halutessaan ottaa tarkasteltavaksi ja työstettäväksi mm. alueita omasta ajattelustaan, tuntemisestaan ja tahtomisestaan. - Ihminen voi saada työkaluja itselleen ja aktiivisesti toimia oman itsensä ja elämänsä suhteen, antautumatta vain yleisten mielipiteiden, tapojen vietäväksi tai näkemään pelkästään syitä kasvatuksessaan tai muissa ihmisissä.

Luotaessa katse ympäristöön, muihin ihmisiin, luontoon ja kosmokseen, on antroposofian esiin tuomien henkisten lainalaisuuksien kautta mahdollista uudelleen löytää yhteys ja ymmärrys ihmisen ja maailman suhteesta toisiinsa. - Henkeä ja ainetta ei koeta toisilleen vastakkaisina vaan henki läpäisee aineellisen fyysisen maailman.

Eräs tie tämän kokemiseen ovat mm. "aistihavaintoharjoitukset", joissa syventyen maailman ilmiöihin voidaan alkaa kokea aineellisen muodon takana vaikuttava henki. - Tämä tie voi syventyä myös henkiseksi tutkimukseksi, jossa ihmisen sielu kouluttautuu instrumentiksi meditatiivisen työskentelyn kautta ja oppii arvioimaan saamiaan henkisiä havaintoja.

Näitä asioita käsittelee mm. Henkisen tiedon tie–kirja. - Steiner kulki itse tätä tietä ja viitoitti sitä muille rohkaisten ihmisiä itse astumaan henkisen tiedon ja kokemisen tielle.

Viime vuosisadan alussa ajassa eli yhä enenevässä määrin luonnostaan tapahtuva kehitys; tietoisuuden, hereillä olevan minän kyky itsehavainnointiin. - Sitä voi kutsua tietoisuussielun kehitykseksi, joka on Steinerin mukaan meidän ajallemme ominaista. - Minuus meissä nousee esittämään kysymyksiä omasta olemuksestaan tahtoen ymmärtää, mitä siinä tapahtuu.

Steinerin vielä eläessä antroposofia ilmentyi aluksi (v. 1902) pitkälti lähinnä kirjallisuuden ja luentojen kautta. - Sitten alkoi tulla esiin edellä mainittujen lisäksi taiteellisia muotoja, joissa eli pyrkimys luoda näkyväksi näkymättömän maailman ilmennyksiä, jotka taiteen ja kauneuden kokemuksen kautta voivat tulla ulottuvillemme.

Eurytmiassa (kreik. "kaunis liike) vuodesta 1914 alkaen ihmisen hahmon ja eleiden kautta saatettiin tuoda puheäänteiden ja sävelten maailma virtaavasti näkyviin, aisteihin asti koettavaksi. Mm. ensimmäinen "Goetheanum" oli orgaanisen arkkitehtuurin, veistostaiteen ja maalauksen yhteissoinnin kautta nähtäville tuotua henkisten maailmojen luomistyötä.

Samoin ns. "Mysteerinäytelmät" olivat niin ikään eläytymisen kautta yksi mahdollisuus kokemukselliseen tuntoon elämää kutoilevien kohtalonvoimien työstä. - Kysymyksenä eli ja kaikuu edelleen, miten uskonnon, taiteen ja tieteen yhteen soiminen voisi tapahtua?

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen (v. 1918), tuli yhä enemmän käytännön alueen sovellutuksia erityisesti ammatillisille aloille. - Näin henkisen ihmis-/maailmankuvan kautta saatettiin laajentaa mm. lääketiedettä ("antroposofinen lääketiede") ottamaan huomioon ihmisen hienojakoisemmat olemuspuolet ja hänen omaa kohtaloaan johtava minänsä. - Samoin myös "biodynaaminen viljelijä" jokapäiväisissä toimissaan voi liittää yhä syvemmän tietoisuuden työhönsä ja auttaa maata samalla, kun viljelee sen avulla ravintoa ihmisille.

Antroposofisen ymmärryksen kautta on mahdollista vastata käytännöllisiin kysymyksiin elämän ilmiöiden edessä ja tarkastella kaikkea ajassa elävää kysymyksiä. - Siinä elää itsessään pyrkimys luoda uutta, osallistua maailmankehitykseen. - Sisäinen itsekehitys ei toteudu erillään maailman kehityskulusta.

Antroposofia on innoittanut eri yhteyksissä moniin yhteisöllisiin toimintatapoihin. Vapaasti yhteen tullen ja toimien on moni aloite kantanut maailmaan. - Kuinka paljon se innostaa ihmisiä tulevaisuuden maailmassa on riippuvaista siitä, miten syviä kysymyksiä ja tarpeita meillä ihmisillä onkaan.

Antroposofinen ihmis- ja maailmankäsitys on siis antanut virikkeitä monille käytännön elämän alueille: antroposofinen lääketiede, elämänkaaritutkimus, Steiner-/Waldorfpedagogiikkaan, (koulut ja päiväkodit), biodynaaminen viljely ja maanhoito, eurytmia, yhteiskunnalliset ajatukset (sosiaalinen yrittäminen), kehitysvammaisten hoito ja opetus (ns. hoitopedagogiikka) ja monia muita.

Suomessa on Antroposofisessa liitossa 780 jäsentä (v. 2011).

Lähteet: