www.teoforum.net

Kohtaamisfoorumi ihmisille, jotka haluavat erottaa ajatuksissaan totuuden epätodesta ja jotka haluavat käyttää voimiaan ihmiskunnan ja muun luomakunnan hyvää elämää edistäviin tekoihin.

... Polkuja hengellisyydestä henkiseen kasvuun…
AjankohtaistaTapahtumakalenteriYhteystiedot






Teosofia

  1. Historia
  2. Teosofiset perusperiaatteet
  3. Teosofian filosofia
  4. Oppi
  5. Teosofisia yhteisöjä Suomessa

1. Historia

Teosofia (kreik. "theos"=jumala, "sophia"=viisaus; suom. "jumalviisaus") tarkoitti alun perin filosofista ajattelua, joka kohdistui "Jumalan olemuksen selville saamiseen" salaperäisellä, välittömällä näkemyksellä. - Tällaista teosofiaa harrastivat mm. uusplatonikot, useat keskiajan mystikot sekä uudella ajalla mm. Jakob Böhme, Franz Xaver von Baader ja Friedrich von Schelling.

Teosofialla on käsitteenä ollut useita, hieman erilaisia merkityksiä:

  • "Uudessa Testamentissa" teosofialla tarkoitetaan ”Jumalan salaista, kätkettyä viisautta”; ”Theou sophian en mysterio”.
  • Uusplatonikot käyttivät nimitystä teosofia käsityksestään, jonka mukaan sekä henkinen että aineellinen olemassaolo oli emanaationa eli vuodatuksena syntynyt ainoasta ikiolevasta jumaluudesta.
  • Nykyään teosofialla tarkoitetaan lähinnä madame Helena P. Blavatskyn (1831-1891), välittämiin opetuksiin perustuvaa uskonnollis-filosofista ajatussuuntaa, jonka perusopetuksiin kuuluvat mm. Karman laki, jälleensyntyminen sekä kaiken olevaisen takana oleva absoluuttinen jumaluus. - Blavatsky määrittelee teosofian olevan viisaus-uskonto. - Blavatskyn mukaan teosofia ei ole yksi uskonnoista, vaan se on uskonto itsessään.

Kansainvälisen Teosofisen Seuran perustivat madame H.P. Blavatsky, Henry Olcott ja William Q. Judge, New Yorkissa, v. 1875. - Se on teosofiseen liikkeeseen kuuluva yhdistys, jolla on noin 60 kansallista osastoa eri puolilla maailmaa.

Seuran kotipaikka on Adyarin kaupunginosassa, Chennaissa, Intiassa. - Seuran päämaja siirrettiin Bombay'hin Intiaan v. 1878, ja myöhemmin nykyiselle paikalleen Adyariin, Madrasiin, jossa se rekisteröitiin v. 1905.

Kansainvälisessä Teosofisessa Seurassa on n. 30 000 jäsentä.

Nykyaikaisen teosofisen liikkeen tunnettuja edustajia olivat Blavatskyn lisäksi mm. Henry Steel Olcott (1832-1907), William Q. Judge (1851-1896), Annie Besant (1847–1933), George Arundale (1878-1945) sekä Charles Webster Leadbeater (1854-1934). - Myös Saksassa antroposofian perustajana tunnettu Rudolf Steiner (1861-1925) toimi teosofisen liikkeen piirissä ennen siitä irtautumistaan.

Suomessa teosofinen liike tuli tunnetuksi varsinkin kirjailija Pekka Ervastin (1875-1934) elämäntyön kautta.

2. Teosofiset perusperiaatteet

  • Koko ihmiskunnalla on yhteinen henkinen alkuperä
  • Kaikkien ihmisten solidaarisuus eli vastuunyhteys
  • Karman laki (syyn ja seurauksen laki) toimii
  • Jälleensyntyminen mahdollistaa kehittymisen

Teosofisella Seuralla on ohjelmassa kolme ohjelmakohtaa:

  • Muodostaa ihmiskunnan yleisen veljeyden ydin huolimatta rodun, uskontunnustuksen, sukupuolen, yhteiskuntaluokan taikka ihonvärin eroavaisuudesta.
  • Antaa virikkeitä vertailevan uskontotieteen, filosofian ja luonnontieteiden tutkimukseen.
  • Tutkia luonnon selvittämättömiä lakeja ja ihmisen piileviä voimia.

Seuran tunnuslause on suomeksi: ”Totuus on uskontoja korkeampi”, sanskritiksi: ”Satyan nasti paro dharmah”.

3. Teosofian filosofia

Teosofian mukaan kaikkien uskontojen taustalla on esoteerinen oppi, joka oli muinoin levinnyt ympäri maailman. - Nykyisin se on löydettävissä täydellisenä vain muutamissa maanalaisissa kirjastoissa, jotka ovat henkisen veljeskunnan hallinnassa.

Tästä opista osa on esitetty muinaisessa "Dzyanin kirjassa", jonka runoista Blavatsky selitti osan teoksissaan "Hunnuton Isis" ("Isis Unveiled") (v. 1877) ja "Salainen oppi" ("The Secret Doctrine, the Synthesis of Science, Religion and Philosophy") (vv. 1888-89).

H.P. Blavatskyn päätyö oli "teosofinen oppi", jossa sulautui valtavasti vaikutteita eri tahoilta.

Eniten Blavatskyn ajatteluun vaikuttaneista oppisuunnista, teoksista ja auktoriteeteista voidaan mainita ainakin buddhalaisuus, "Bhagavad Gita" ja hindulainen tantrismi, Kabbala (Eliphas Levi), "Raamattu", "Zohar" ja "Talmud", hermetismi, ruusuristiläisyys, gnostilaisuus, zarathustralaisuus, kaldealaiset, vapaamuurarius, spiritismi, mystiikka, Jakob Böhme ja Mestari Eckhart, alkemia ja magia, aikansa tieteellinen kirjallisuus, Robert Fludd, Paracelsus, maailman mytologiat, esim. germaaninen mytologia, "Popol Vuh" ja "Gilgameš" (myös otteita "Kalevalasta"), antiikin kirkkoisät Irenaeus, Tertullianus, Origenes ja Eusebius, filosofit, etenkin Platon ja uusplatonilaisuus, Porfyrios, Plotinos ja Ammonios Sakkas sekä historioitsijat ja monet muut antiikin kirjailijat kuten Plinius vanhempi, Ovidius, Homeros ja Josefus.

Lisäksi hän mainitsi opiskelleensa huomattavien inkarnaatiolamojen oppilaana Tiibetissä, Ladakhissa, Nepalissa ja Mongoliassa, perehtyen mm. "vajrayanan" ("lamalaisuus") esoterismiin eli "Kalacakrayanaan", Nepalin "svabhavikoiden oppiin" ja "sykretistiseen shamanismiin".

Teosofiasta on löydettävissä paljon piirteitä, jotka ovat yhteisiä useimmille okkulttis-gnostilaisille järjestelmille, ja siksi usein on vaikea todeta täsmällisesti, mistä jokin ajatus on omaksuttu. - Jotkut teosofiset ajatukset sen sijaan voidaan löytää lähes sellaisenaan tai hieman muuntuneina buddhalaisista ja hindulaisista opetuksista. - Tällaisia ovat esim. ajanjaksot kuten kalpat ja jugat, mandaloissa kuvatut mantereet ja ihmisrodut, ihmisen olemuspuolet eli prinsiipit, siddhit eli yliaistilliset kyvyt sekä joiltakin piirteiltään teosofinen oppi juuriroduista.

4. Oppi

Tämän opin mukaan ilmenneen maailmankaikkeuden alkulähde on "Absoluutista eli Parabrahmanista" ulosvirrannut jumaluusvoima, "Logos". - Se ilmenee kolminaisuutena siten, että ensimmäinen, "Isä-Äiti", on kaiken alkujuuri, toinen eli "Poika" aloittaa elämän ja muodon kaksinaisuuden, ja kolmas on "maailmanjärki", jonka osia ovat ihmismonadit.

Jokaisella galaksilla ja aurinkokunnalla on omat pienemmät Logoksensa. - Kaikkeudenjärki ilmenee ulkokohtaisesti "Fohatina", voimana, joka liittää kokoon muodot ja laittaa liikkeelle kosmisen kehityksen lain.

Elämä ilmenee fyysisellä tasolla eri "luonnonvaltakuntien" kautta, joita ovat mineraali-, kasvi-, eläin- ja ihmiskunta.

"Jälleensyntyvät monadit" kehittyvät näiden muotojen kautta Karman lain ohjaamina jatkuvasti korkeammille asteille. - Maapallo käy läpi 7 eri "ilmentymää eli manvantaraa" niin, että se ensimmäisen kolmen kauden aikana tiivistyy eteerisestä kiinteäksi, kunnes neljännen (eli nykyisen) kauden aikana kehitys muuttuu taas päinvastaiseksi, eetteröityväksi.

Maailmassa vaikuttaa mestareiden eli esoteeriseen viisauteen "Vihittyjen veljeskunta", jonka johtajana on "aurinkokuntamme Logos", ja tämän alapuolella "olentohierarkia", johon kuuluvat "dhyan chohanit", "kumaarat", "buddhat", "mahachohanit", "boddhisatvat", "manut", "chohanit" ja "mestarit". - Blavatsky mainitsi useita mestareita, joita ovat olleet esim. Buddha, Zarathustra, Jeesus, Pythagoras ja Christian Rosenkreutz.

Ihmiskunnan kehitys jakautuu "7 juurirotuun", jotka puolestaan jakautuvat edelleen "7 alarotuun". - Nykyinen ihmiskunta edustaa viidettä, arjalaista, juurirotua ja on jo siirtynyt kehityksen ylöspäin vievälle, henkistävälle kaarelle.

Juurirotujen vaihtuminen tapahtuu luonnonmullistusten kautta, jotka käsittävät mantereiden vajoamisia ja kohoamisia, ja voivat kestää satojatuhansia vuosia. - Jokainen juurirotu käy läpi 4 ajanjaksoa eli yugaa, jotka ovat "satya yuga", "treta yuga", "dvapara yuga" ja "kali yuga". - Nykyinen ihmiskunta elää parhaillaan kali yugaa, joka alkoi v.3102 eaa.

Ihminen on mikrokosmos, ja eri planeettakausien kehityksellä on ihmisessä omat vastaavuutensa esim. aisteina sekä tajunnan eri tasoina ja ominaisuuksina. - Ihmisessä voidaan siten erottaa 7 prinsiippiä (olemuspuolta), jotka ovat "atma" eli kaikkiallinen henki, "buddhi" eli henkinen sielu, "manas" eli inhimillinen sielu, "kama rupa" eli himo- tai tunnekeho, "linga sharira" eli fyysisen kehon kaksoispuoli ts. astraali-/eetterikeho, "prana" eli elonhenkäys elävässä olennossa ja "sthula sharira" eli fyysinen keho.

Neljännen juurirodun aikana ihmiskunnassa oli vielä toimivana ”kolmas silmä” eli "henkinen näkökyky", jonka fyysinen elin on nyt surkastunut ja tunnetaan käpyrauhasena.

Monadien "henkinen kehitys" tapahtuu "Karman lain" kautta, mutta ihmisyksilö voi nopeuttaa omaa kehitystään elämällä moraalisesti oikein. - Rukoilu sen tavallisessa merkityksessä on epäjumalanpalvelusta, koska eksoteeristen uskontojen jumalat (kuten "Jehova") ovat rajallisia, luotuja olentoja. - Ihmisen sen sijaan tulisi pyrkiä toimimaan sopusoinnussa oman jumalallisen itsensä eli "atma-buddhi-manaksen" kanssa.

Ihmisen kuollessa kolme alinta prinsiippiä tuhoutuvat ja neljä ylintä jatkavat "kama lokaan", joka vastaa katolilaisuuden "kiirastulta" tai antiikin mytologian "Haadesta". - Tämän jälkeen atma-buddhi-manas irtaantuu kama rupasta ja jatkaa "devakhaniin" eli taivaaseen, jossa se pysyy 1000–1500 vuotta. - Tämän jälkeen se jälleensyntyy taas maailmaan.

Blavatsky ei pitänyt esittämiään oppeja täydellisinä tai ehdottomina, vaan piti teosofian yhtenä päämääränä luonnon selvittämättömien lakien tutkimista. - Hän myös varoitti tekemästä teosofiasta uskomusjärjestelmää, koska hänen mukaansa sokea usko on haitallista.

Teosofiassa korostetaan, että ei ole mitään dogmia tai mielipidettä, joka millään tavalla sitoisi ketään Teosofisen Seuran jäsentä. - Jäsenyyden ainoa ehto on seuran em. kolmen ohjelmakohdan hyväksyminen. - Yhdelläkään opettajalla - ml. H.P.Blavatsky - ei ole mitään auktoriteettia pakottaa opetuksiaan tai mielipiteitään muille. - Jokaisella jäsenellä on oikeus seurata mitä tahansa uskontoa tai ajatussuuntaa, mutta ei oikeutta pakottaa muita seuraamaan sitä.

Näiden opetusten lisäksi teosofisessa liikkeessä on aikojen kuluessa esiintynyt myös koko joukko toisistaan eroavia muita opetuksia. Vähitellen näiden käsityserojen myötä teosofinen liike on jakautunut ("kehittynyt") useaan haaraan.

5. Teosofisia yhteisöjä Suomessa

Teosofisen Seuran Suomalaisen Osaston perustamiskirja allekirjoitettiin Tukholmassa, v. 1907. - Kaksi vuotta myöhemmin seuran nimi muutettiin Suomen Teosofiseksi Seuraksi. - Seuran ylisihteerinä toimi Pekka Ervast useita vuosia.

Etenkin 1900-luvun alkupuolella teosofian vaikutus oli huomattava verratuna sen jäsenmäärään. - Siitä ammensivat vaikutteita toimintaansa monet kansallisromanttiset taiteilijat ja sivistyneistön jäsenet

Suomessa teosofinen liike on jakaantunut erilaisiin ryhmiin, joissa on yhteensä n. 2000 jäsentä.

  • Kansainvälisestä Teosofiasta haarautuneista liikkeistä Suomessa toimivat: The Summit Lighthouse, Suomen Vapaa Katolinen Kirkko, The Lucis Trust ja The Theosophical Fellowship
  • Suomalaiskansallisia ja kristillisiä vaikutteita ovat omaksuneet: mm. Ruusu-Risti, Kristosofia, Ihmisyyden Tunnustajat ja Via-akatemia.
  • Muita teosofiasta vaikutteita saaneita liikkeitä ovat: Antroposofia ja Kristiyhteisö, Ariosofia, Idän Tähden Järjestö, I Am-liike, Valonkantajat, Bridge to Freedom, Rosicrucian Fellowship ja New age-liike.

Lähteet: