www.teoforum.net

Kohtaamisfoorumi ihmisille, jotka haluavat erottaa ajatuksissaan totuuden epätodesta ja jotka haluavat käyttää voimiaan ihmiskunnan ja muun luomakunnan hyvää elämää edistäviin tekoihin.

... Polkuja hengellisyydestä henkiseen kasvuun…
AjankohtaistaTapahtumakalenteriYhteystiedot






Ruusuristiläisyys

  1. Esoteria
  2. Ruusuristiläisyys
    • Alkuvaiheet
    • Myyttinen historia
    • Ruusuristiläinen ajattelu
  3. Monenlaisia Ruusu-Risti seuroja

1. Esoteria

Termi "esoteerinen" tulee kreikan "sisäistä" merkitsevästä sanasta ja sillä viitataan tietoon, jota opetetaan tai joka voidaan ymmärtää vain vihittyjen sisäpiirissä. - Sen vastakohtana on "eksoteerinen", joka puolestaan tarkoittaa tietoa, joka on kaikkien ulottuvilla. - Myös termiä "okkulttinen" käytetään usein esoteerisen synonyyminä, sillä sekin merkitsee "kätkettyä" eli salaista tietoa.

Myös "Kristus" puhui kansalle vertauksilla, mutta selitti opetuslapsilleen näiden vertausten sisäisen merkityksen, että he siten saisivat ymmärtämystä, joka paremmin sopi heidän kehittyneelle mielelleen. - Paavalikin antoi "maitoa" seurakunnan lapsille tai nuoremmille jäsenille, mutta "lihaa" vahvoille, jotka olivat tutkineet asioita syvemmin. - Täten aina on ollut sisäistä ja ulkoista opetusta. Tätä sisäistä opetusta annettiin jo ns. mysteerikouluissa, jotka ovat muuttuneet ajoittain täyttämään sen kansan tarpeita, jonka keskuudessa niiden on ollut määrä toimia. - Esoteria on nimenomaan länsimaiseen, eritoten länsieurooppalaiseen kristilliseen kulttuuriin sidoksissa oleva ilmiö.

Kristinuskon saavutettua hallitsevan aseman Euroopassa, vallitseva uskonnollinen ajattelu korosti pelastuksen olevan saavutettavissa Jumalan armon kautta, kirkon ja sen sakramenttien välityksellä. - Yksilön rooliksi jäi näin armon vastaanottaminen uskossa ja luottaen kirkon auktoriteettiin uskonasioissa.

Näin ollen yksilön omaa aktiivisuutta jumalasuhteen palauttamisessa korostavat ajattelutavat ajautuivat väistämättä kulttuuriseen marginaaliin ja usein maan alle. - Niinpä tämä määrätynlainen uskonnollinen temperamentti, joka painottaa henkilökohtaista hengellistä etsintää ja pelastavan tiedon saavuttamista omin avuin, on ilmaantunut esiin toistuvasti historian eri vaiheissa ja useimmiten tukeutunut uudelleen löydettyihin esoteerisiin teksteihin, traditioihin ja ajatusmalleihin. Eri ilmaantumisten välillä on siten nähtävissä määrätty hengenheimolaisuus, vaikka niillä ei olisi mitään tosiasiallista historiallista yhteyttä toisiinsa.

Esoteerisen perinteen tärkeimmät nykyiset suuntaukset voidaan luokitella monin tavoin. - Keskeisiä perinteitä ovat esimerkiksi:

  • Ruusuristiläiset veljeskunnat
  • Spiritualismi
  • Teosofia
  • Crowleyläisestä perinteestä ammentava rituaalimagia

2. Ruusuristiläisyys

Ruusuristiläisyys on mystiikkaan perustuva liike, jonka on väitetty saaneen alkunsa saksalaisen, Christian Rosenkreutzin (1378-1484), 1400-luvulla kokoamasta veljeskunnasta. - Yleisesti tunnetuksi järjestö tuli Euroopassa vasta 1600-luvulla, ja se on yksi tärkeimmistä okkultistisista virtauksista.

1600-luvun muodossaan järjestöä pidetään enemmänkin vain suosittuna huhuna ja myyttinä kuin todella olemassa olleena tai toimineena järjestönä. 1700-luvulla, rationalismin aikana, ruusuristiläisyyden suosio hiipui. - 1800-luvulta alkaen ruusuristiläisiksi itseään sanoneita järjestöjä alkoi syntyä Yhdysvalloissa ja Euroopassa osana okkultismin suosion kasvua.

Alkuvaiheet

Käsite ruusuristiläisyys periytyy nykytutkimuksen mukaan 1600-luvulle, jolloin julkaistiin tuntemattoman tekijän - todennäköisesti Tübingenin yliopiston nuoren luterilaisen papin Valentin von Andrean (1586-1654) kolme ruusuristiläistä manifestia: ”Fama Fraternitatis” (v. 1614), ”Confessio Fraternitatis” (v. 1615) ja ”Christian Rosenkreutzin kemialliset häät” (v. 1616). - Yhdessä nämä esittivät legendan saksalaisesta pyhiinvaeltajasta nimeltä ”C.R.C.”, joka kolmannessa manifestissa esiteltiin Christian Rosenkreuziksi.

Legendan mukaan Rosenkreutz oli albigenssimunkkien kasvattama ja opiskeli alkemiaa Lähi-idässä useiden okkultismin mestareiden ja sufien johdolla. Saksaan palattuaan hän perusti ruusuristiläisjärjestön, "Sanctus Spiritus" ("Pyhän Hengen talo") kutsutun loosin. - Loosiin otettiin tuolloin kahdeksan oppilasta.

Tarkoituksena oli "tuoda salatieteellistä valoa väärinkäsitettyyn kristinuskoon sekä selittää elämän ja olemisen mysteereitä tieteelliseltä, uskonnon kanssa sopusoinnussa olevalta näkökannalta ja saada aikaan ”yleismaailmallinen ihmiskunnan uskonpuhdistus”, johon kuului mm. poliittisen moninaisuuden ja paavinvallan lakkauttaminen".

Ruusuristiläisen kirjallisuuden mukaan Christian Rosenkreutz kuoli 106 -vuotiaana, v. 1484. - Rosenkreutzin elinaikana järjestön kerrottiin kasvaneen vain kahdeksan henkeä käsittäväksi, ja hänen kuoltuaan se katosi, mutta syntyi uudelleen jälleen 1600-luvulla.

Myyttinen historia

Ruusuristiläisissä teksteissä viitataan usein aikaan ennen 1600-lukua, ja ruusuristiläiset ajattelevat, että ruusuristiläisyyttä on ollut olemassa jo silloin (1200–luvulta alkaen), tosin ei samalla nimellä. - 1700-luvulla tullutta mm. egyptiläistä "Isis–Osiris–Horus" -myyttiä pidetään ruusuristiläisten parissa kristillisen kolminaisuuden ajattelun edeltäjänä.

Varhaisaikoinaan ruusuristiläisyyden uskottiin olevan hyvin valikoiva salaseura: todisteena toimi se, ettei kukaan tuntenut varmuudella ketään ruusuristiläisten jäsentä. - Kirjailijat, filosofit ja muut aikansa tunnetut henkilöt yrittivät turhaan päästä järjestöön. Esim. ranskalainen René Descartes lähti etsimään järjestön alkujuuria Saksasta. - Kulki myös monenlaista tietoa siitä, kuka seuraan kuului ja keneltä jäsenyyttä voisi anoa, koska manifesteissa ei mainittu kerhon osoitetta.

Mm. seuraavien henkilöiden on väitetty kuuluneen ruusuristiläisiin: Sir Isaac Newton, Benjamin Franklin, Leonardo da Vinci, Blaise Pascal ja Thomas Jefferson.

Useat tuon ajan ruusuristiläisyyttä koskevat kirjoitukset ovat tästä syystä spekulatiivisia. - "Fama Fraternitatisin" julkaiseminen aiheutti vasta- ja puolustuskirjoitusten vyöryn. Vuosien 1614–1620 välillä Euroopassa julkaistiin noin 200 kirjoitusta ruusuristiläisistä.

V. 1785 julkaistiin rosenkreutzilaisten esoteeriset ilmoitukset teoksessa "Rosenkreuzilaisten salaiset merkit"; sen on kirjoittanut Hinricus Madathanus Theosophus.

Ruusuristiläinen ajattelu

Myöhempien aikojen ruusuristiläisyyttä pidetään kristinuskon symboliikasta vaikutteita ammentavana esoteerisena liikkeenä, johon on sekoittunut alkemian, hermetismin, gnostilaisuuden, uusplatonismin ja kristillisen kabbalan aineksia.

Esoteerikot, ja myös ruusuristiläiset, ovat lähes poikkeuksetta pitäneet itse itseään kristittyinä.

Syntyaikoinaan ruusuristiläisyys tarjosi uskonnon, tieteen ja magian vaikutteita yhdistävän yleisuskonnollisen ajattelusuunnan tilanteessa, jossa reformaatio, tieteen kehitys ja yhteiskunnalliset mullistukset olivat murentaneet perinteistä todellisuuskäsitystä.

Ruusuristiläisyyttä voidaan verrata mm. vapaamuurariuteen ja teosofiaan. Näiden kaikkien suuntien edustajat sanovat "tavoittelevansa salaista jumalviisautta muinaisten jumalaistarujen, ajatussuuntauksien ja uskontojen avulla".

3. Monenlaisia Ruusu-Risti seuroja

Ruusuristi-seuroja on useissa maissa. - "Ruusuristillinen tradition-vaalijat" voidaan jakaa kolmeen esoteeriseen ryhmään:

  • Vapaamuurarilliset ruusuristilliset ryhmät kuten "Societas Rosicruciana"
  • Vihkimykselliset ryhmät kuten "Golden Dawn" ("Kultaisen aamunkoiton hermeettinen sääntökunta" eli "Kultainen aamunkoitto")
  • "Ruusuristin Veljeskunta - AMORC" ("the Ancient Mystical Order Rosae Crucis")

V. 1866 Englannissa perustettiin "Societas Rocicruciana in Anglia", joka oli vapaamuurariliikkeen esoteerinen sivuosasto, johon otetaan jäseniksi ainoastaan mestariarvon saavuttaneita vapaamuurareita, vaikka seura muuten on vapaamuurariudesta riippumaton.

Tähän rosenkreutsilaiseen seuraan kuului mm. tunnettu kaunokirjailija Edward Lytton Bulwer, jonka suomalaisellekin yleisölle tuttu romaani "Zanoni" on sepitetty puhtaasti rosenkreutsilaiselle aiheelle. - Seuran yhtenä sihteerinä oli 1880-luvulla oppinut kabbalisti Mac Gregor Mathers, josta madame H.P. Blavatsky mainitsee "Salaisessa Opissa", samoin kuin oli koko "The Rosencrucian Societyn" olevan ystävällisissä suhteissa Teosofiseen Seuraan.

Tästä puolestaan juontaa juuret Englannissa v. 1888 perustettuun "The Hermetic Order of the Golden Dawn" -järjestöön ("Kultaisen aamunkoiton hermeettinen sääntökunta"), jolla on ollut valtava vaikutus nykyajan esoteriaan.

1900-luvun maineikkain okkultisti, Aleister Crowley (1875-1947), oli lyhen aikaa Golden Dawnin jäsen. - Hän johti myöhemmin saksalaisperäisen "Ordo Templi Orientis" -järjestön ("O.T.O.") brittiläistä haaraa. - Esim. crowleyläisessä Ordo Tempi Orientiksessa käytetään "yhdeksän -asteista initiaatiojärjestelmää" (viisi ensimmäistä opetusasteita ja neljä ylintä vihkimysasteita).

Initiaatioilla on selkeä pelastava merkitys, sillä niiden kautta vihittävä pääsee tielle, joka johtaa illuminaatioon.

Bostonissa Yhdysvalloissa toimi viime vuosisadan lopulla "Societas Rosicruciana" ja nykyään Amerikassa vaikuttaa Max Heindelin (1865-1919) perustama rosenkreutsilainen seura, "The Rosicrucian Society", jonka päämaja Mount Ecclesia on Kaliforniassa.

Heindelin oli okkultisti, astrologi ja mystikko. - Yksi keskeinen sanoma hänen pääteoksessaan ”Ruusuristiläinen maailmankatsomus” oli osoittaa, mikä ero on itsetietoisella okkulttisella tietäjällä ja mystikolla. - Näin kumpaakin ei hänen mukaansa voi olla yhdessä ja samassa kehitysvaiheessa. - Tässä hän läheni "manikealaista gnostismia", jonka hän korotti opissaan korkeimmaksi henkiseksi filosofiaksi.

Max Heindel, joka kuoli maailmansodan aikana, oli syntyperältään saksalainen ja oli ennen ollut tohtori Steinerin oppilas Saksassa. - Hän on kirjoittanut useampia teoksia, joista ”The Rosicrucian Cosmo-Conception” lienee enimmin tunnettu. - Heindelin seuralla on haaraosasto Saksassa.

Ranskassa toimii "lordre Kabbalistique de la Rosa-Croix", jonka presidenttinä viime vuosisadan loppupuolella oli nerokas salatieteellinen kirjailija Stanislas de Guaita; hänen jälkeensä olivat järjestön johdossa kuuluisat okkultistit ja kirjailijat F.Ch. Barlet ja tohtori Papus, jotka aikoinaan olivat olleet Teosofisen Seuran jäseniä.

V. 1890 eräs järjestön korkeimman neuvoston jäsen Josephin Péladan erosi kabbalistisesta Ruusu-Rististä ja perusti oman seuran, joka läheni katolista kirkkoa ja joka sai nimekseen "lordre de la Rosa-Croix Gatholique". - Péladan oli kuuluisa kirjailija ja sai paljon kannattajia varsinkin taiteellisissa piireissä.

On myös olemassa vielä toisia, vieläkin salaisempia rosenkreutsilaisia seuroja, jotka eivät ollenkaan toimi julkisuudessa. - Kaikkiin sopii äskeinen sanamme, että jokainen seura vastatkoon itse siitä, missä määrin se edustaa todellisia, "näkymättömiä rosenkreutsilaisia veljiä".

Mitään "patenttiseuraa" ei kuitenkaan ole; jokainen saattaa olla yhtä "oikea" ja "alkuperäinen". - Jos sillä vain on suhde ja näkymätön side johonkin rosenkreutsilaiseen adeptiin (esim. Mestari Jeesukseen tai Mestari Rakoczyyn, puhumattakaan Mestari Rosenkreutzista), on se autenttinen ja auktoritatiivinen rosenkreutsilainen seura.

"Ruusuristin Veljeskunta - AMORC ("Antiquus Mysticus Ordo Rosae Crucis" eli "Muinainen Mystinen Ruusun ja Ristin Veljeskunta"), jonka on perustanut H. Spencer Lewis (1883-1939) v. 1915 Yhdysvalloissa. - Liike katsoo polveutuvansa Egyptin muinaisista mysteerikouluista. - Se katsoo myös edustavansa vanhaa ruusuristin veljeskuntaa.

Ruusu-Risti ry - Suomen Salatieteellinen Tutkimusseura" perustettiin Helsingissä, v. 1920, suomalaisen teosofin Pekka Ervastin (1875–1934) toimesta.

Siinä teosofiselle ja vapaamuuraripohjalle järjestetyssä toiminnassa mukana olevat jäsenet opiskelevat maailman henkisiä perinteitä, niiden lainalaisuuksia ja "syvempää yhteyttä" sekä harjoittavat keskittymistä ja mietiskelyä pyrkien siten käytännössä toteuttamaan eettisemmän ja syvähenkisemmän yhteiskunnan muodostumista. - Se korostaa ihmisen henkisessä kasvatuksessa tukeutumista Jeesuksen "Vuorisaarnassa" esittämiin uusiin elämänohjeisiin, jotka kuuluvat myös Kalevalankin mysteerioperinteeseen ihmisen henkisen kehittymisen osalta.

"Lectorium Rosicrucianum" eli "Kultaisen Ruusuristin Kansainvälinen Koulu", joka sai nimensä v. 1945, on saanut alkunsa Hollannin Haarlemissa, missä sen nykyinen päämaja sijaitsee. - Vuotta 1924 voidaan pitää sen alkuna, kun veljekset Z. W. Leene (1892-1938) ja J. Leene (1896-1968) liittyivät "Rosicrucian Fellowshipin" Hollannin osastoon, yhdistykseen, jonka Max Heindel oli perustanut Oceansideen, Kaliforniaan, vuonna 1909.

J. Leene ja rouva H. Stok-Huizer (1902-1990) julkaisivat kirjallisuutta kirjailijanimillä J. van Rijckenborgh ja Catharose de Petri.

Lähteet: