www.teoforum.net

Kohtaamisfoorumi ihmisille, jotka haluavat erottaa ajatuksissaan totuuden epätodesta ja jotka haluavat käyttää voimiaan ihmiskunnan ja muun luomakunnan hyvää elämää edistäviin tekoihin.

... Polkuja hengellisyydestä henkiseen kasvuun…
AjankohtaistaTapahtumakalenteriYhteystiedot






Jeesuksen elämä

  1. Kasvualustat uudelle elämänkatsomukselle
  2. Terapeutit ("Therapeutai")
  3. Essealaisuus
  4. Nasorealaisuus
  5. Jeesus Nasaretilainen

1. Kasvualustat uudelle elämänkatsomukselle:

Aleksandrian filosofikoulussa kohtasivat sen ajan juutalaiset, egyptiläiset ja kreikkalaiset filosofit. - Heidän ajatuksistaan kehkeytyi yhdistelmä käsityksistä, joita olivat jo ennen heitä edustaneet egyptiläiset papit, juutalaiset rabbiinit, arabialaiset opettajat sekä kreikkalaiset filosofit, erityisesti Pythagoras (582–496 eaa.) ja Platon (427–347 eaa.). - Tästä koulusta monien tutkijoiden mielestä saivat alkunsa niin "gnostilaisuus" kuin "kabbalakin".

Filosofikoulussa opetettiin mm. Pythagoraan mystistä numerosymboliikkaa. - Pythagoralaisissa mysteerikouluissa kokelaille opetettiin, kuinka he "olevaista tutkimalla, vanhoihin viisauksiin perehtymällä ja jumalallisia ilmestyksiä kokemalla voivat saavuttaa "gnosiksen eli tietoisuuden" jumaluuden, olevaisen ja sielun olemuksesta".

Lisäksi nämä opit johtivat pyhään geometriaan ja henkiseen alkemiaan, jotka olivat taas keskeisiä "tieteitä" niin hermetismin kuin ruusuristiläisyydenkin alkutaipaleilla.

Nämä opit johtivat myöskin gnostilaisuuden muotoutumiseen poluksi, jonka kautta pyrittiin saavuttamaan ymmärrys Jumalan ja luomakunnan yhteyksistä.

2. Terapeutit ("Therapeutai")

"Terapeutit" oli Aleksandrian juutalaisten ensimmäisellä vuosisadalla eaa. perustama askeettinen lahko, jonka jäsenet asuivat "erakkomunkki"-yhdyskunnissa Egyptissä. - Sen yhtä jäsentä kutsuttiin "essaioi"-nimellä.

"Essaioi" tarkoittaa "parantajaa" kuten "therapeutes" sanakin. - "Essaioi"-nimestä muotoutui sitten sana "essealaiset".

Nämä lahkolaset pitivät yllä jonkunlaista sairaalaa ja heiltä haettiin apua monenlaiseen vaivaan. - Nämä "erämaa-isiksi" kutsutut munkit viettivät hyvin askeettista elämää ja viljelivät yrttejä sekä lääkinnällisiä kasveja puutarhoissaan.

Kun munkit sitten karkotettiin Egyptistä, he siirtyivät mm. Juudeaan ja Galileaan perustaen molempiin paikkoihin oman lahkonsa. - Niistä toinen oli nimeltään "Karmelin-yhteisö" ja sijaitsi Galilean Beetlehemissä. - Toinen oli aluksi Jerusalemissa, mutta siirtyi sieltä "Qumraniin", koska ei hyväksynyt saddukeuslaisten pappien uskonnollista elämäntapaa Jerusalemin temppelissä. - He kun itse olivat kasvissyöjiä, eivätkä syöneet lihaa, kuten saddukeukset.

Karmelin sekä Qumranin yhteisöissä heitä opetettiin "lääkäripapeiksi". - Munkit käänsivät päätyökseen kirjallisuutta lääketieteen harjoittamisen ja opettamisen lomassa.

3. Essealaisuus

Essealaisuus oli siis yksi juutalaisuuden sisäisistä uskonnollisista suuntauksista, muita ryhmiä olivat "fariseukset" ja "saddukeukset" sekä eräänlainen poliittinen puolue, "selootit".

Essealaisuus oli syntynyt 200-luvulla eaa. ja hiipui 100-luvulla jaa.

Essealaisliikkeen kärkenä oli "puhdasoppisten" ryhmä, joka oli riitaantunut Jerusalemin temppelin virallisen kulttiyhteisön kanssa mm. ylimmäisen papin nimityksiä ja juhlakalenteria koskevissa periaatteissa. - Lisäksi tämä ryhmä moitti "Jerusalemin kulttiyhteisöä" siitä, että se oli lipsunut "Mooseksen lain" noudattamisesta erityisesti "Lain tekojen" eli "halakhan" osalta.

Riidat johtivat lopulta siihen, että v. 140 eaa. "puhdasoppiset essealaiset" irtaantuivat Jerusalemin kaupungista, mahdollisesti heidät karkotettiin.

Therapeutailla ja essealaisilla on runsaasti yhtäläisyyksiä. Mm. Filon Aleksandrialainen ja Pseudo-Dionysios kirjoittivat therapeutaista.

4. Nasorealaisuus

Nasorealaisuus oli Kaksoisvirtain, Jordanin itäpuolisilla, eteläisen Syyrian ja Palestiinassa Kuolleenmeren ympärillä sijainneilla alueilla, ajanlaskuamme edeltäneillä vuosisadoilla, toiminut essealaisiin kuulunut juutalainen lahko. - Heistä käytettiin kreikankielistä nimeä, "nasaraioi" eli "vartiomiehet".

Heidän sanotaan olleen kasvissyöjiä ja tulkinneen juutalaisten "Tooraa" "valikoivasti". - Nämä "nasorealaiset" vastustivat fariseusten ja saddukealaisten ankaraa laintulkintaa. - Liike oli saanut myös paljon vaikutteita kreikkalaisesta filosofiasta ja pyrki miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon.

Nasorealaiset olivat kansallisuudeltaan juutalaisia, mutta uskonnoltaan jotain aivan muuta. - He olivat "ensimmäisiä gnostilaisia". - Nasorealaiset uskoivat "yhteen Jumalaan, heillä oli käsitys Valon maailmasta ja pimeyden maailmasta sekä oppi henkisestä Aadamista.

He uskoivat tähtien ja planeettojen vaikuttavan ihmisten kohtaloihin". - Heidän tunnetuin uskonnollinen rituaalinsa oli "syntien pois peseminen rituaalisella kastautumisella virtaavassa vedessä, valkoiseen kaapuun puettuna". - Samanlaista uskoa tunnustavia oli siihen aikaan myös Eufratin varrella, josta lahkon arvellaan olleen lähtöisin ja tulleen sieltä lännemmäksi.

Lahkon jäsenet olivat juutalaistaustaisia, mutta kannattajia oli myös hellenistien keskuudessa. - On mahdollista, että "Platonin filosofiaa" tunteneet helleenit osaltaan vaikuttivat siihen, että nasorealaisten lahkon uskonkäsityksiin tuli mukaan tiettyjä piirteitä, jotka sittemmin tulivat vallitseviksi gnostilaisuudessa. - Yleisesti katsotaan nasorealaisten perinnön jatkuneen "mandealaisuudessa".

Joidenkin tutkijoiden mukaan kristinuskon Jeesus Nasaretilainen oli mahdollisesti "nasorealainen". - Teorian mukaan hänen kuolemansa jälkeen kirjoitetuissa kreikankielisissä evankeliumeissa hänen epiteettinsä, "Nazoraios", ilmeisesti tulkittiin virheellisesti tarkoittavan hänen kotipaikkaansa, Nasaretia, jota ei Jeesuksen elinaikana kuitenkaan olisi vielä ollut olemassa.

Monet tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että Nasaret on ollut olemassa ajanlaskun alussa, vaikkakin se on ollut erittäin pieni kylä. - Jeesuksen yhteyttä nasarealaisten kanssa ei ole kyetty varmuudella osoittamaan, mutta hänen opetuksensa poikkeaa essealaisten opetuksesta sen perusteella, mitä Qumranin löytöjen perusteella aiheesta tiedetään.

5. Jeesus Nasaretilainen

Jeesus Nasaretilainen (kristittyjen "Jeesus Kristus") oli "Uuden testamentin" mukaan juutalainen, uskonnollinen uudistaja ja kristinuskon Jumalan, "Jahven" poika", joka tuomittiin Jerusalemissa kuolemaan ristiinnaulitsemalla.

Yleisen käsityksen mukaan nimi "Jeesus" perustuu kreikankieliseen sanaan Iesous, jonka kirkkoisät muunsivat latinalaiseen muotoon Iesou ("Jesu"). - "Uuden Testamentin" varhaisista hepreankielisiä käännöksistä voi nähdä, mitä muotoa nimestä heprean kielessä käytettiin. - Niiden mukaan hepreaksi tuo nimi oli Yahushua eli Yeshua ("Jeshua").

Jeesuksesta kertovia kirjallisia lähteitä ei ole Jeesuksen oletetulta elinajalta (ajanlaskun alussa, n. 7–2 eaa.– n. 26–36 jaa.), eikä häneltä tunneta omia kirjoituksia.

Kertomuksia Jeesuksen elämästä koottiin yhteen ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla. - Pääasiallisia lähteitä Jeesuksen elämästä ovat "Uuden testamentin evankeliumit" ja "Paavalin kirjeet".

Jeesuksen historiallisuus

Jeesus ei esiinny esim. Filon Aleksandrialaisen, Seneca vanhemman eikä Plutarkhoksen kirjoituksissa, mikä saattaa viitata siihen, että jos Jeesus oli olemassa, hän ei ole herättänyt juurikaan huomiota, koska nämä kirjoittajat kuitenkin mainitsevat useita henkilöitä, joiden historiallinen arvo oli paljon pienempi.

Tosin muitakin lähteitä on mainittu. - Neljän ei-kristillisen historioitsijan kirjoituksissa on kuitenkin kohtia, jotka saattavat mahdollisesti viitata "Jeesukseen" tai "Kristukseen".

Roomalainen historioitsija Publius Cornelius Tacitus (n. 55-120 jaa.) kirjoitti toisen vuosisadan alkupuolella mainiten kuuluisissa kirjoituksissaan, ”Annaaleissa”, viitaten keisari Neroon Rooman palon alkuunpanijana, todeten, että kristityt, joiden syyksi keisari halusi palon vierittää, ovat saaneet nimensä "Christuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloituttanut Tiberiuksen aikana". - Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset, jotka käsittelevät vv. 29-32 eli juuri ne kirjat, jotka olisivat käsitelleet Jeesuksen kuulustelua ja kuolemantuomiota.

N. v. 110 jaa. Suetonius (n. 70-130 jaa.) mainitsi Claudiuksen karkottaneen kristityt Roomasta levottomuuksien vuoksi ja Plinius nuorempi (n. 61-120 jaa.) puolestaan kirjoittaa v. 112 jaa. kristittyjen elämäntavasta ja jumalanpalveluksesta, jossa he laulavat "Kristukselle" niin kuin Jumalalle.

Juutalainen Flavius Josefus (n. 37-100 jaa.) on kirjoittanut kristinuskon synnystä, vaikkei täysin "Antikviteeteista" ("Juutalaisten muinaisajat"), tunnetulla tavalla. - Kuitenkin löydettyjen slaavilais-venäläisten tekstien nojalla professori Eislerin on onnistunut rekonstruoida se teksti, jonka Josefus itse alkuaan kirjoitti omia maamiehiään varten aramean kielellä, ja josta hän roomalaisia varten käännätti kreikaksi ainoastaan pienen otteen, jota sitten taas kristityt kopioijat myöhemmin "parantelivat."

Kolme maailmanuskontoa, kristinusko, islam ja bahai, hyväksyvät Jeesuksen historiallisuuden perustuen uskontojensa "pyhiin kirjoituksiin".

"Hare Krishna" -liikkeen perustanut A.C. Bhaktivedanta Swami puolestaan arvosti Jeesusta Guruna ja Jumalan edustajana.

Jeesuksella on keskeinen osa myös Urantia-kirjassa.

Valtavirran maallinen historiantutkimus sekä liberaali teologinen tutkimus hyväksyvät Jeesuksen historiallisuuden mm. siksi, että se selittää uskottavimmin evankeliumitradition synnyn.

Islamissa Jeesus (arab."Isa") on "profeetta ja Messias". - Muslimit uskovat, että hän syntyi Mariasta neitseellisesti, suoritti ihmetekoja, saarnasi ja lopulta nostettiin taivaaseen.

"Koraanissa" kuvatun Jeesuksen elämän yksityiskohdat vastaavat pääpiirteittäin "Raamatussa" kuvatun kristinuskon Jeesuksen elämää paitsi, että häntä ei ristiinnaulittu eikä hän ollut jumalallinen.

Profeetta Jeesus oli lempeä opettaja, mutta toisaalta ankara askeetti. - Myöhemmin islamilainen perimätieto on lisännyt ja laajentanut "Koraanin" antamaa suppeaa Jeesus-kuvaa. - Jeesuksen jälkeen seuraavaksi islamin profeetaksi tuli Muhammad.

Uskontojen ja tutkijoiden näkemykset siitä, millainen "historiallinen Jeesus" oli, kuitenkin vaihtelevat merkittävästi.

Historia ei kuitenkaan tunne ketään toista, jolla olisi yhtä suuri vaikutus kuin Jeesuksella. - Yksikään toinen johtaja ei ole saanut aikaan niin monia positiivisia muutoksia seuraajissaan. - Ihmiset, jotka kohtaavat "Kristuksen", muuttuvat. - Heidän elämänkatsomuksensa muuttuu. Jumalan antaman voiman ja uskon avulla kristityt kestävät vaikeitakin aikoja. - Monet omistautuvat muiden palvelemiseen asettamatta omia tarpeitaan ja toiveitaan etusijalle.

Jeesus-seminaari, joka on n. 200 akateemisen "Uuden testamentin eksegetiikan asiantuntijan tutkijaryhmä", perustettiin v. 1985. - Heidän vuoden 1998 -seminaarinsa mukaan Jeesuksen elämästä voidaan, tietää lähinnä seuraavat seikat:

  • Jeesus syntyi Nasaretissa Herodes Suuren aikana.
  • Jeesuksen äiti oli Maria, ja hänellä oli isä Joosef.
  • Jeesuksen kastoi Johannes Kastaja, jonka Herodes Antipas myöhemmin teloitutti.
  • Jeesus oli kuljeksiva opettaja, joka jakoi aterioita yhteiskunnasta syrjäytyneiden kanssa.
  • Jeesus harjoitti parantamista ilman sen ajan lääkkeiden tai magian apua, helpottaen kärsimyksiä, joita nykyään pidettäisiin psykosomaattisina.
  • Jeesus julisti "Jumalan valtakunnan" tuloa.
  • Jeesus pidätettiin Jerusalemissa ja hänet ristiinnaulittiin kiusallisena henkilönä erityisesti sellaisten seikkojen kuin rahanvaihtajien pöydän kaatamisen seurauksena, ennemmin kuin siksi että hän olisi sanonut olevansa "Jumalan Poika". - Tämä tapahtui Pontius Pilatuksen ja ylipappi Kaifaan aikana.
  • Usko ylösnousemukseen perustuu Paavalin, Pietarin ja Magdalan Marian näynomaisiin kokemuksiin.
  • Jeesus ei itse perustanut kristillistä kirkkoa vaan se on hänen opetusten seuraajien ja myöhäisempien aikojen perua lukuisine suuntauksineen – muodostuen erityisesti 300–luvulta alkaen, lähinnä Roomassa syntyneen valtiokirkon myötä.

Lähteet: