www.teoforum.net

Kohtaamisfoorumi ihmisille, jotka haluavat erottaa ajatuksissaan totuuden epätodesta ja jotka haluavat käyttää voimiaan ihmiskunnan ja muun luomakunnan hyvää elämää edistäviin tekoihin.

... Polkuja hengellisyydestä henkiseen kasvuun…
AjankohtaistaTapahtumakalenteriYhteystiedot






LÄHI-IDÄN USKONNOT

  1. Assyrio-/babylonia-/egyptiläiset uskonnot
  2. Zarathustra-/mazda-/parsilaisuus
  3. Juutalaisuus
  4. Kristinusko - Katolisuus
  5. Kristinusko - Ortodoksisuus
  6. Kristinusko - Reformoitu
  7. Islam
  8. Bahai

6. Kristinusko – Reformoitu- / protestanttinen kristinusko

Protestanttiset kirkot syntyivät 1500-luvulla protestiliikkeenä roomalaiskatolisessa kirkossa. - Kiistat koskivat erityisesti paavin asemaa ja oppia pelastuksesta.

Protestanttiset kirkot ovat tyypillisesti kansallisia ja monissa Pohjois-Euroopan maissa muodostui vahva valtionkirkkojärjestelmä 1600-luvulla. - Yhdysvalloissa kirkko ja valtio päädyttiin erottamaan toisistaan 1700-luvulla.

Protestanttisille kirkoille on "ominaista" Raamatun saattaminen kansan käsiin sen omalla kielellä, liturgian kansankielisyys, saarnalle annettu keskeinen asema, kirkollisen hierarkian vallan mureneminen sekä maallikkoliikkeiden suuri merkitys. - Protestanttiset kirkot myös lakkauttivat luostarit ja pappien selibaattivaatimuksen.

Tyypillistä on ollut arkisen kutsumuksen pyhittäminen ja persoonallisen vakaumuksen korostaminen. - Nämä piirteet ovat edesauttaneet uskonnon yksityistymistä ja yhteiskunnan maallistumista erityisesti Pohjois-Euroopassa.

Uskonpuhdistuksen keskeisin sisältö tiivistyy kahteen pääperiaatteeseen, jotka ovat Raamattuperiaate ja uskonperiaate:

  • "Raamattuperiaatteen" eli uskonpuhdistuksen muotoperiaatteen mukaan: ”Raamattu on kristityn uskon ja elämän ylin ohje”
  • "Uskonperiaatteen" eli uskonpuhdistuksen sisältöperiaatteen mukaan: ”Ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden”

Protestantismi

Protestantismi eli protestanttisuus (lat. "protestare", "protestoida", "julistaa") tarkoittaa 1500-luvun alussa uskonpuhdistuksen eli reformaation vaikutuksesta katolisesta kirkosta erkaantunutta kristinuskon haaraa.

1500-luvun alku- ja keskivaiheilla Ranskassa toimineita uskonpuhdistajia oli jo aiemmin, mm. Guillaume Farel ja Theodore Beze olivat julistaneet reformoidun kirkon oppeja.

Lisäksi yksi merkittävimmistä protestantismin syntyyn vaikuttaneista henkilöistä oli saksalainen augustinolaismunkki Martti Luther, vaikkakin jo ennen häntä jotkut "esiuskonpuhdistajat", esim. John Wycliffe ja Jan Hus, olivat hyökänneet kirkon virallista oppia vastaan. - Luther kritisoi erityisesti katolisen kirkon rakenteellista ja hengellistä korruptiota sekä uskonopin ja hurskauselämän useita kohtia.

Protestantismi oli alun perin lähinnä Lutherin ja hänen työtovereittensa, mm. Philip Melanchton´in, ympärille syntynyt "kansanliike", jonka tarkoituksensa ei ollut synnyttää uutta kirkkoa vaan uudistaa katolisen kirkon käytäntöjä, jotka reformaattorit ymmärsivät raamatunvastaisiksi.

Protestiliike sai tukea kansalta ja paikallisten ruhtinaskuntien johtajilta. - Sen sijaan katolisen kirkon hierarkia ei tunnustanut uudistustarpeita vaan erotti reformaattorit kirkon yhteydestä (ns. "ekskommunikaatio").

Tämän seurauksena syntyivät luterilainen ja reformoitu kirkko. - Luterilaista ja reformoitua kirkkoa kutsutaan toisinaan myös evankelisiksi kirkoiksi, erityisesti Saksassa.

Reformaation kannattajien välille muodostui kuitenkin melko nopeasti keskinäisiä oppiin liittyviä erimielisyyksiä, joiden seurauksena protestantismi jakautui Manner-Euroopassa "kalvinistiseen" eli "reformoituun" ryhmään (Ranska, Sveitsi, Alankomaat) ja "luterilaiseen" ryhmään.

Kalvinistinen eli reformoitu ryhmä vs. protestanttiset ryhmät

Ensin mainitun liikkeen kannattajat tunnetaan nykyisin reformoituna tai kalvinistisena kirkkona. - Sen johtohenkilöitä olivat Ulrich Zwingli ja Jean Calvin.

Ranskan protestantit eli hugenotit, kuuluivat kalvinistiseen eli reformoituun ryhmään.

Reformoitu kirkko vaati luterilaista suuntausta jyrkempää ja radikaalimpaa uskonopin ja uskonnollisten muotojen karsimista. - Kun luterilaisten mukaan voitiin säilyttää se, mikä ei ole suoranaisesti Raamatun vastaista; reformoidun periaatteen mukaan tuli hylätä se, mistä ei ollut nimenomaista Raamatun vahvistusta.

Reformoiduista kirkkorakennuksista poistettiin yleisesti kuvat ja alttarit.

Reformoitu kirkko suhtautui myös kriittisesti "piispan virkaan" ja sen presbyteerinen siipi hylkäsi piispanviran kokonaan.

Reformoitujen ja luterilaisten välille syntyi kiistaa myös "sakramenttikäsityksestä". - Kun luterilaisten mukaan "Kristuksen ruumis ja veri" on ehtoollisessa todella, mutta salatusti läsnä, reformoitujen mukaan ehtoollisessa on "Kristuksen ruumis" läsnä vain symbolisesti tai hengellisesti.

Samoin armo-opista syntyi erimielisyyttä. - Calvin päätyi ns. kaksinkertaiseen "predestinaatio-oppiin", jonka mukaan tietyt ihmiset on Jumalan kaikkitietävän viisauden nojalla ennalta määrätty kadotukseen ja toiset pelastukseen. - Luther taas omaksui reformoidun ja katolisen näkemyksen välimuodon, jonka mukaan ihminen on ennalta määrätty pelastukseen, muttei kadotukseen.

Reformoidussa kirkossa syntyi myöhemmin 1500-luvulla hollantilaisen rovasti Jacob Arminuksen vaikutuksesta siipi, joka hylkäsi predestinaation vedoten Jumalan universaaliin tahtoon pelastaa kaikki ihmiset ja opetti ihmisen vapaan tahdon valintaa pelastuksen suhteen evankeliumia kuultaessa.

Nykyisen luterilaisen kirkon oppiin kuuluu "ennaltamääräys eli predestinaatio". - Oppi, kuten se esitetään "Yksimielisyyden ohjeessa", määrää predestinaatiosta seuraavaa:

"Predestinaatio" tarkoittaa Jumalan tekemää iankaikkista valintaa. Siitä erillinen asia on "praescientia", eli se että Jumala tietää kaiken, ennen kuin se tapahtuu. Jumala on "Elämän kirja", johon kaikkien niiden nimet on kirjoitettu, joiden on määrä tulla iankaikkisesti autuaiksi. "Jumala on ennen maailman perustamista hänessä, "Kristuksessa", valinnut meidät." - Predestinaatio eli Jumalan iankaikkinen valinta on pelastuvien osalta pelastuksen syy.

Pari vuosikymmentä Manner-Euroopan reformaation jälkeen Britteinsaarella syntyi kuninkaan (Henrik VIII) vaikutusvallan tuloksena protestanttinen "anglikaaninen kirkko. - Anglikaanikirkko on kuitenkin säilyttänyt liturgisessa elämässä monia katolisen kirkon piirteitä, mutta kirkon oppi on protestanttinen. - Koska Anglikaaninen kirkko pitää suuressa arvossa kirkon traditiota ja on se säilyttänyt historiallisen "piispuuden" katkeamattomana.

Protestanttiset kirkot ovat myöhemmin jakautuneet lukuisiin uusiin kirkkokuntiin. Esim. Anglikaanikirkosta irtautui 1600-luvulla baptismi ja 1700-luvulla metodismi.

Muut protestanttiset kirkot ovat taustaltaan enimmäkseen reformoidun kirkon perillisiä ja edustavat yleensä reformaation jyrkempää siipeä painottaen voimakkaasti joko kalvinistista tai arminolaista näkemystä armo-opista.

Uusimpia suuria protestanttisia kirkkokuntia on helluntaiherätys, joka syntyi 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa "baptismin" ja "metodismin" pohjalta.

Reformoidut suuntaukset ja niiden opit

Reformoiduissa kirkkokunnissa traditiot hylätään ja "Raamattu" nähdään yksinomaisena opin ja uskon lähteenä ja inspiroituna Jumalan sanana. - Niissä katsotaan protestanttisen uskonpuhdistuksen jääneen puolitiehen, ja sen omaksuneen monia Rooman kirkon harhaoppeja.

Reformoiduissa suunnissa on kuitenkin uskonpuhdistajien, Calvinin ja Zwinglin, perintönä omaksuttu ns. "predestinaatio- eli ennaltamääräämisoppi", jonka mukaan Jumala on jo aikojen alussa määrännyt toiset kadotukseen ja toiset ikuiseen elämään. - Nykyään puhutaan "armovalinnasta", millä viitataan siihen, että Jumala pelastaa armonsa kautta ne, jotka haluaa. - Korostetaan sitä, että koska pelastus on kiinni vain Jumalan armosta, se koskee vain niitä, jotka Jumala on "jo aikojen alussa" päättänyt armahtaa.

Presbyteeristen kirkkokuntien opilliset näkemykset eivät juuri poikkea reformoiduista, painotukset ovat enemmänkin kirkkojärjestyksen puolella. - Papit ovat kaikki samanarvoisia, seurakuntien johdon muodostavat maallikkovanhimmat yhdessä pappien kanssa ja yksityisseurakunnat ryhmittyvät yhteen asteittain kasvaviin kokouksiin.

Kongregationalistit korostavat sekä yksilön että paikallisseurakunnan mahdollisimman suurta riippumattomuutta. - "Episkopaali- ja presbyteerijärjestelmä" torjutaan; asioiden johto on seurakuntakokouksella. - Näkymättömän kirkon johdon muodostavat vain valitut. - Kirkollisia virkoja on vain viisi: pastori, opettaja, johtava vanhin, diakoni ja auttaja.

Metodistinen ("metodistis-episkopaalinen") kirkko on hyvin organisoitu "piispalliseksi". - Se ei hyväksy predestinaatio-oppia sellaisenaan, ja korostaa "uudestisyntymisen" välttämättömyyttä.

"Pelastusarmeija" on lähtöisin metodismista, mutta siitä on tullut perustajiensa myötä itsenäinen ja sotilaallisesti organisoitu yhteisö. - Se hylkää kaikki sakramentit, myöskään kastetta ei pidetä välttämättömänä. - "Täydellinen pyhitys" on täydellinen vapautuminen synnistä ja jättäytyminen Jumalan ohjattavaksi.

Baptistikirkkojen opissa pääpaino lienee siinä, että "kaste" edellyttää kääntymystä ("uudestisyntymistä"/"Hengen vuodatusta") ja että se sellaisena on "uskon ilmaus ja julkinen tunnustustoimitus". Ja että armo on "voima", joka ymmärryksen kautta vaikuttaa "omaantuntoon ja tahtoon" ja uudistaa ihmisen.

Fundamentalistit ja kreationistit: Myös näissä ryhmissä enimmäkseen hyväksytään perinteiset, vanhan katolisen kirkon aikana syntyneet uskontunnustukset. - Fundamentalisti uskoo "Raamatun" sanalliseen henkeytykseen; kreationisti sallii myös jonkin verran tulkintaa sekä tekstilähteiden ja kieliopillisten ym. seikkojen tarkastelua ja arviointia.

Liberaalit eli vapaamieliset: Tähän ryhmään kuuluuu unitaariuniversalistien, kveekarien ja joidenkin muiden yhteisöjen lisäksi suuri joukko yksittäisiä teologeja eri kirkkokunnista. - Liberaalinen teologia on vallalla nykyään myös useiden, ehkä useimpien yliopistojen teologisissa tiedekunnissa.

Liberaalien keskuudessa "Raamattua" pidetään lähes pelkästään inhimillisenä tuotteena ja nähdään että itse kukin voi ja saa sen sisällöstä valikoimalla, hyläten ja hyväksyen, omaa järkeään käyttäen, muodostaa oman uskonkäsityksensä.

Tämänsuuntainen ajattelu on sitä paitsi yleistä myös valtaosalle laitoskirkkojen jäsenkuntaa, riippumatta siitä, mihin kirkkokuntaan itse kukin heistä kuuluu. - Tällainen "liberaali" - toisin kuin unitaariuniversalisti tai kveekari - ei läheskään aina ole kovin liberaali muiden uskonkäsityksiin nähden; hän saattaa jopa kiihkoilla (fundamentalismi) oman kirkkokuntansa etujen ja näkemysten puolesta.

Protestanttisuuden kannatus

Eri protestanttisilla suuntauksilla on arviolta seuraavat määrät kannattajinaan:

  • Reformoituja 75 miljoonaa (reformoidut kirkot, presbyteerikirkko, puritanismi, yhdistyneet kirkot).
  • Anglikaaneja 77 miljoonaa
  • Baptisteja 110 miljoonaa
  • Metodisteja 70 miljoonaa
  • Luterilaisia 64 miljoonaa
  • Adventisteja 17 miljoonaa

Protestantismin suuntaukset jäävät siis jälkeen katolilaisuudesta (1050 miljoonaa kannattajaa), ortodokseista (240 miljoonaa) ja helluntailaisista (105 miljoonaa).

Mikäli karismaattisen liikkeen kannattajat lasketaan yhteen, on heitä yhteensä 630 miljoonaa, joista osa tosin on myös protestanttisten suuntausten jäseniä.

Lähteet: