www.teoforum.net

Kohtaamisfoorumi ihmisille, jotka haluavat erottaa ajatuksissaan totuuden epätodesta ja jotka haluavat käyttää voimiaan ihmiskunnan ja muun luomakunnan hyvää elämää edistäviin tekoihin.

... Polkuja hengellisyydestä henkiseen kasvuun…
AjankohtaistaTapahtumakalenteriYhteystiedot






LÄHI-IDÄN USKONNOT

  1. Assyrio-/babylonia-/muinaisegyptiläiset uskonnot
  2. Zarathustra-/mazda-/parsilaisuus
  3. Juutalaisuus
  4. Kristinusko - Katolisuus
  5. Kristinusko - Ortodoksisuus
  6. Kristinusko - Reformoitu
  7. Islam
  8. Bahai

1. Assyrio-/babylonia-/muinaisegyptiläiset uskonnot

Assyriologia tutkii muinaisen Mesopotamian historiaa, kieliä ja kulttuureja esihistorialliselta ajalta roomalaisajalle (vv. 5000 eaa.- 200 jaa.). Vaikka tutkimuskohde on ajallisesti etäinen, sillä on annettavaa myös nykyajan ihmiselle, koska länsimainen sivistys, kulttuuri ja monet uskonnot pohjautuvat suurelta osin Mesopotamian kulttuuriin.

Assyrialaiset olivat Pohjois-Mesopotamian seemiläisiä, babylonialaiset Etelä-Mesopotamian seemiläisiä, jotka lienevät maassa vanhastaan asuneiden seemiläisten, akkadilaisten ja amorilaisten muodostama sekakansa, johon myöhemmin sekoittui muita kansoja.

Kirjoittamisen historiaa

Urukista löydetyt "kuvakirjoitukset" ovat maailman vanhimpia, minkä vuoksi Mesopotamia on saanut sivilisaation kehdon maineen. - Mesopotamiassa sijaitsivat antiikin aikana mm. Sumerin sivilisaatio ja Akkadin, Babylonian ja Assyrian valtakunnat.

Sittemmin alue päätyi heettiläisten, Persian, seldžukien, Parthian, Rooman, jälleen Persian (sassanidisen ajan), arabien (Bagdadin kalifien ajan), mongolien ja osmanien valtakuntien vallan alle.

Sumerin kieli ("alkuperäinen kieli") on maailman vanhin tunnettu kieli, josta on säilynyt kirjoitettua tekstiä. - Sumerin kieltä puhuttiin Mesopotamian Sumerissa noin vuodesta 4000 eaa. vuoteen 1600 eaa.

Sumerilaiset keksivät maailman vanhimman kirjoitusjärjestelmän, "nuolenpää- eli kiilakirjoituksen" n. vuoden 3200 eaa. paikkeilla.

Sen lähtökohtana oli kuvakirjoitus, jossa oli ollut n. 2000 pikto- ja ideogrammia. - Nuolenpääkirjoituksen kehittyessä ja äänteellisen aineksen lisääntyessä merkkien määrä väheni 800:aan. - Babyloniassa niitä oli enää 570, joista vain 200-300 oli vakituisessa käytössä. - Assyrialaiset kuitenkin lisäsivät niiden määrää ottaen käyttöön monia vanhoja merkkejä.

Ensimmäiset kirjoitetut tekstit olivat piktografisia, joten niiden kirjaimellinen tulkitseminen on ollut ongelmallista. - Vaikka akkad syrjäytti sumerin puhekielenä v. 1600 eaa. paikkeilla, sumeri säilyi voimakkaan prestiisiarvonsa vuoksi tieteen, uskonnon ja matematiikan kielenä aina toiselle vuosisadalle eaa..

Varhaisimmat maininnat Babylonista on päivätyssä taulussa Sargon Akkadilaisen hallituskaudelta v. 2400 eaa., jolloin siitä tehtiin Babylonian pääkaupunki. - Myöhemmin Babylonin asema ja väestö taantui vuosisatojen ajaksi. - 1900-luvulla eaa. sen valloittivat amorilaiset, kunnes kuningas Hammurabi palautti sen kuningaskuntansa pääkaupungiksi v. 1800 eaa.

Babylonin on arvioitu olleen maailman suurin kaupunki vv. 1770–1670 eaa. ja n. 612–320 eaa. - Se on saattanut olla ensimmäinen kaupunki, joka on saavuttanut 200 000 asukkaan väkiluvun. - Babylon oli valtiollisen, kaupallisen ja sivistyksen suhteen Etu-Aasian tärkein kaupunki kolmannelle vuosisadalle eaa., jonka jälkeen se vähitellen rappeutui.

Mesopotamiaan kehittyi aikaa myöten maanviljelyyn pohjautuva kaupunkimainen kulttuuri, jossa monijumalaisella uskonnolla oli suuri merkitys.

Talot olivat savitiilistä rakennettuja, suorakaiteen muotoisia. - Varsinkin alkuaikoina temppeli hoiti merkittävän osan taloudesta ja vuokrasi maata viljelijöille. - Mesopotamiassa rakennetut porraspyramidit eli "zikkuratit" ovat yhä tunnettuja, vaikka ovat suurelta osin sortuneet. - Hallitsijat rakensivat suuria palatseja. - Pohjoisen Assyria tunnetaan sotataidostaan ja sen armeijan harjoittamasta julmuudesta.

Hammurabin laki osoitti yhteiskunnan järjestäytyneen jo varsin pitkälle, ja teki eroa maallisen ja uskonnollisen vallan välille.

Uskonto ja elämä

Babylonialaisten valloittaessa Sumerin, omaksui babylonialainen eliitti sumerin kielen ja sumerien uskonnon, joka kehittyi myöhemmin omaksi sumerilaisia piirteitä sisältäneeksi uskonnoksi. Mm. sumeri säilytti asemansa uskonnollisena kielenä ja osaa sumerilaisista jumalista palvottiin edelleen, tosin akkadilaisilla nimillä. - 1300-luvulla eaa. akkadin kieli syrjäytti sumerin uskonnollisena kielenä samoihin aikoihin kuin akkadinkielinen babylonialainen kirjallisuus kanonisoitiin.

Babylonialainen uskonto levisi myös Assyriaan, jossa se sai omia erityispiirteitään, kuten joidenkin länsiseemiläisten uskomusten omaksuminen ja "Assurin" ottaminen pääjumalaksi.

Assyriassa uskonto kehittyi "polyteismista vähitellen henoteismiksi" ("monijumalainen uskonto, jossa on yksi pääjumala tai jumalten joukosta kulloinkin palvonnan kohteeksi valitaan korkein tai jopa "ainoa" jumala).

Babylonialaista uskontoa harjoitettiin aina 200-luvulle jaa. saakka, jolloin Mesopotamia kristillistyi.

Mesopotamian muinainen uskonto oli monijumalainen. - Eri kaupungit palvoivat eri jumalia pääjumalanaan. - Runsas jumaltarusto käsitti muutamia Raamatustakin tuttuja aiheita, mm. vedenpaisumuksen. - Assurbanipalin kirjastosta on löydetty mainintoja 2500 jumalasta, ja tutkijat tuntevat yhteensä yli 3000 babylonialaista jumalaa.

Varhaisin meidän tuntemamme alueen kulttuurikansa, sumerilaiset, palvoivat mm. taivaan jumala "An/Anua", ilman jumala "Enliliä" ja veden ja sateen jumalaa "Enki/Ea":ta.

Babylonialaiset palvoivat muita jumalia, "Mardukia", assyrilaiset "Assuria". - Pahoja jumalia olivat mm. "Nergal", "Pazuzu" ja "Ereshkigal". - "Inanna" eli babylonialaisittain "Ishtar" oli rakkauden jumala.

Vanhassa Babyloniassa käytettiin jumaluuksista/planeetoista astrologiassa seuraavia nimiä: Mars oli Nergal, Merkurius oli Nebo, Venus oli Ishtar, Jupiter oli Maruduk, Saturnus oli Adar, aurinko oli Sainas ja kuu oli Sin.

On ainoastaan seitsemän kaikkein pyhintä kiertotähteä eli planeettaa. - Uranus ja Neptunus kätkettiin kuun ja auringon nimien taakse siitä yksinkertaisesta syystä, ettei niitä nähty paljaalla silmällä, kuten toisia planeettoja saattoi nähdä. - Siksi yksinkertaiselle kansalle mainittiin aurinko ja kuu kuudenneksi ja seitsemänneksi.

Muinaisessa Babyloniassa oli koko elämä järjestetty astrologisten tietojen mukaan. - Kansan elämä oli alusta loppuun uskonnollista muodollisuutta, mutta muotojen takana oli henki. - Tämä vanha kansa oli uskonnollisesti katsoen kaikkein kauneimpia kansoja.

Jokaisella ihmisellä oli oma jumalansa. Jokaista ihmistä katsottiin astrologisesti ja selvänäköisesti, mikä oli hänen luonteensa, mikä oli hänen johtava planeettansa, oliko hän Nebon (Merkuriuksen) vai Maruduksen (Jupiterin) vai minkä palvoja, ja sen mukaan annettiin hänelle kasvatus, minkälainen hänen luonteensa oli ja minkälaisia voimia hänen sielussaan uinui. - Ei kaikkia ihmisiä kasvatettu samalla tavalla. Ei pantu Samas ("aurinko")-ihmistä Adarin ("Saturnuksen") kouluun eikä Nebo -ihmistä Sinin ("kuun") kouluun, vaan erilaisia kouluja oli eri ihmisiä varten. - Niin kasvatettiin ihmistä, että hänen paremmat ominaisuutensa tulivat esille, hänen huonommat ominaisuutensa jäivät kehittymättä. - Määrättyinä hetkinä hänen tuli rukoilla omaa jumalaansa, puhua oman planeettajohtajansa kanssa.

Julkaistiin kalentereita, jotka selvästi näyttivät, milloin mikin kiertotähti oli taivaalla. - Ja sillä hetkellä, jolloin se kulki ihmisen syntymähoroskoopissa taivaanlaen yli, täytyi hänen erityisesti mietiskellä ja muistella omaa jumalaansa, vaikka päivä muutenkin oli jaettu rukoushetkiin.

Kirjallisuus

"Gilgameš" on eeppinen runoelma muinaisesta Mesopotamiasta. - Se on maailman vanhin eepos, ja se sisältää tarinoita jo sumerien ajoilta. - Vanhimmat tarinat syntyivät ja kulkivat sumerien keskuudessa alun perin ilmeisesti suullisesti, mutta kirjoitettiin sittemmin muistiin sumeriksi vv. 2100–2000 eaa.

Eepoksen ns. standardiversion kokosi ja muokkasi todennäköisimmin noin v. 1250 eaa. tienoilla eräs keskibabylonialaisen ajan manaajapappi, josta tiedetään ammatin lisäksi vain hänen nimensä Sin-leqi-unninni.

Standardiversion seitsemän säkeen mittainen johdanto, joka sisältää avaimia eepoksen syvempiin merkityskerroksiin, on mahdollisesti hänen käsialaansa. - Vaikka monissa oppikirjoissa Gilgameš-eeposta nimitetään vain Babylonian eepokseksi, se on todellisuudessa sumerien valtakunnan aikainen eepos, joka kylläkin sai standardimuotonsa babylonialaisen ansiosta.

Eepos koostuu Urukin kaupunkia vv. 2800–2600 eaa. välillä hallinneen Gilgameš-nimisen sumerikuninkaan myyttisiksi ja puolijumalallisiksi muotoutuneista seikkailuista, joissa hän etsii elämän merkitystä ja tavoittelee ikuista elämää.

Gilgameš oli siis ilmeisesti alun perin todellinen henkilö. - Eepos sisältää mm. mesopotamialaisen vedenpaisumuskertomuksen, jonka sankari oli Uthapishtim (kuten Raamatun "Nooa").

Tarina siirtyi muuntuneena vanha babylonialaiseen Atrahasis-eepoksen perinteeseen ja joidenkin tutkijoiden mukaan myös muuttuneena Raamattuun. - Standardiversion ulkopuolelle on jätetty joitakin irrallisia Gilgamešista kertovia tarinoita.

Eepoksen Gilgameš oli jumalten muovaama "täydellinen ihminen", jossa oli kaksi kolmasosaa jumalaa ja yksi kolmasosa ihmistä. - Hän oli jumalatar "Ninsun" poika, ja vuorenjumala "Enlil" oli säätänyt hänen kohtalonsa etukäteen. - Hänen isänsä ei kuitenkaan ollut "Lugalbanda", Ninsun puoliso, vaan Kullabin ylipappi, jolta hän sitten peri kuolevaisuutensa.

Enkidu on Gilgameš-eepoksen keskeinen henkilöhahmo, päähenkilö Gilgamešin ystävä, jonka kuolema johtaa Gilgamešin pohtimaan elämän ja kuoleman arvoitusta ja etsintäretkelle ikuisen elämän tavoittelussa.

Suomalaista tutkimusta...

Professori Simo Parpola, Helsingin yliopistosta, aloitti nuolenpääkirjoitusten tutkimisen runsas 30 vuotta sitten kuninkaiden kirjeenvaihdosta. - Kiinnostavimpana aiheena hän pitää kuitenkin "Elämän puun" varaan rakennettua ajattelua, vaikka kirjeenvaihdostakin löytyi mielenkiintoisia tarinoita.

Käännöshankkeen eteneminen on avannut uusia näkymiä Mesopotamian kulttuurin jatkuvuudessa antiikissa ja nykyajassa. - Mesopotamialainen ajatusmaailma heijastuu niin Platonin opeissa ja Bysantin keisarikultissa kuin kristinuskossa, juutalaisuudessa ja islamissakin.

Kristinuskon keskeiset opinkappaleet "historiallista Jeesusta lukuun ottamatta" ovat peräisin Mesopotamian uskonnosta. - Vielä suuremmat yhtäläisyydet Assyrian uskonnolla ja filosofialla on antiikin mysteeriuskontojen, kreikkalaisen filosofian ja juutalaisen mystiikan kanssa, Parpola kertoo.

Assyrian uskonto näyttäytyi hänelle uudessa valossa silloin, kun hän yllätyksekseen havaitsi, että keskiajan juutalaisen mystiikan, "Kabbalan", keskeinen symboli "Elämän puu" oli suora kopio paljon vanhemmasta assyrialaisesta mallista. - Sekä niiden ulkoinen olemus että symbolinen sisältö ovat samanlaisia.

Vaikka mystiikka oli erottamaton osa Assyrian valtakuntaa, se oli kuitenkin tavallaan näkymätöntä. - Opit pidettiin pienen sisäpiirin tietona ja niiden yksityiskohdat, "taivaan ja maan salaisuudet", paljastettiin vain vihkiytyneille.

Tutkijat joutuvat nyt ratkomaan oppeja kuvien ja metaforien kautta, sillä mesopotamialaiselle mystiikalle tyypillistä oli uskonnollisten käsitysten välittäminen ulkopuolisille vertauskuvin ja allegorioin.

Tällaista kuvakieltä on sanottu logiikan rajat ylittäväksi informaatioksi, joka samalla kertaa sekä paljastaa että kätkee totuuden. - Vasta mesopotamialaisen mystiikan symboli- ja assosiaatiokehyksen selvittäminen avaa tien sen taakse kätkeytyvään ajatusmaailmaan, Parpola kuvaa tutkimustaan.

Assyrialaisen "Elämän puun" -symboliikan perustaksi paljastuu oppi kuninkaasta "täydellisenä ihmisenä", kaikkivaltiaan Jumalan edustajana maan päällä. - Lihaksi tulleena Jumalan poikana kuningas oli "silta taivaan ja maan välillä". - Kuolemallaan, ylösnousemuksellaan ja elämällään kuningas viitoitti tien taivaaseen.

Puu symboloi Jumalasta virtaavien voimien tasapainoa maailmankaikkeudessa ja täydellisessä ihmisessä. - Se oli kaksitasoinen symboli, joka samalla kertaa kuvasi sekä jumalallista maailmanjärjestystä (makrokosmosta) että sen toteutumista kuninkaassa (mikrokosmoksessa).

Kuninkaan toimintaa ohjasi hänen selkänsä takaa korkeasti oppinut tietäjäfilosofi. - Koko jättiläisvaltakunnan organisaatio, ideologia, keisarillinen taide, kultti, propaganda ja kulttuurielämä oli tämän henkilön ja hänen avustajiensa käsialaa, ja kaiken taustalla oli Elämän puuhun kiteytetty malli jumalaisesta maailmanjärjestyksestä.

Mallin universaalisuus näkyy esim. Assyrian hallituksesta, sillä myös se oli organisoitu elämän puun mukaisesti. - Aivan kuten maailmankaikkeutta ylläpitävät jumalat miellettiin kaikkivaltiaan Jumalan tahtoa toteuttaviksi ruumiinosiksi ja jäseniksi, samoin kuninkaan tahtoa toteuttavat ministerit miellettiin hänen ruumiikseen. - Ja kuten kuningas oli Jumalan kuva, samoin hänen ministerinsä olivat yksityisten jumalvoimien kuvia. - Kaiken kaikkiaan Assyrian hallitus oli eräänlainen taivasten valtakunta maan päällä. - Sama hallitusmalli levisi myöhemmin hellenististen valtakuntien kautta keisariajan Roomaan.

Esim. mytologisen kuvakielen taakse kätkeytyvistä universaaleista uskonnollisista ideoista käy Assyrian "Tammuz"-jumala, jolla oli vastineita Egyptissä ("Osiris"), Palestiinassa ("Adonis") ja myöhemmin kristinuskossa, "Jeesus".

"Tammuz", "hyvä poika", viaton sijaiskärsijäkuningas, on kuningasinstituution selitykseksi luotu myyttinen hahmo - kuolematon joutuu kuolemaan, jotta ihmiskunta saisi kokea kuninkaan levittämää taivaan valoa ja tätä kautta saisi osakseen ikuisen elämän.

Parpolan mukaan kristinuskon kolminaisuusoppi on myös selkeästi mesopotamialaista perua. - Maailman luojan, armeliaan "Isän" (sumerilaisten "Enlil", assyrialaisten ja babylonialaisten "Marduk") ohella ihmisen kohtalo oli "Pyhän Hengen", rakastavan "Äidin" ("Ninlil"/"Ishtar") ja kosmisen messiaan, "pelastaja-Pojan" ("Ninurta"/"Nabu") varassa. - Nämä kolme jumalaa sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi assyrialaisissa teksteissä ja kuvataiteessa.

Jokainen synnin vallan voittanut, täydellinen ihminen, oli "Ninurta"/"Nabu"-jumalan inkarnaatio, jolle oli varattu paikka taivaallisen isänsä valtaistuimen vieressä.

Nuolenpääkirjoituksista on löydetty kuninkaan hädän hetkellä huokaavan Kristuksen tapaan: "Olen saapunut kuoleman portille: "Oi Nabu, miksi minut hylkäsit?" - Assyrialainen lause "Nabu, muista minua" tuo mieleen ryövärin sanat ristillä: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi".

Kun huomasin, että assyrialainen Elämän puu voitiin yhdistää juutalaiseen Elämän puuhun, kaikki alkoi näyttää mielettömän selvältä. - Esimerkiksi monijumalaiselta vaikuttanut Assyrian uskonto selkeni lopulta monoteistiseksi, sillä palvotut jumalat olivatkin vain "jumalvoimia", yhden Jumalan ilmentymiä, Simo Parpola kertoo.

Lähteet:

Aramealaiset ja kaldealaiset muinaisessa Babyloniassa

Aramealaiset oli paimentolaiskansa, joka oli alun perin kotoisin Mesopotamian itäosista. - Aramealaiset puhuivat aramean kieltä.

He olivat seemiläisiä nomadeja ("paimentolaisia") ja asuivat esim. Syyrian erämaassa. - Kansa tunkeutui Etu-Aasiaan vuoden 1000 eaa. tienoilla ja sulautui sittemmin täysin Assyrian valtakuntaan.

Sekä Assyrian että Babylonian hallitsijat yrittivät torjua aramealaisia monilla sotaretkillä. - Nämä valtasivat siitä huolimatta suuren osan Assyrian läntisistä provinsseista ja nousivat Babylonian hallitsijoiksi. - He perustivat myös Syyriaan useita kuningaskuntia ja heettiläisvaltakunnan raunioille syntyi myös aramealais-heettiläisiä valtioita.

Kaldea on Irakissa vanhalla ajalla sijainneesta Babyloniasta käytetty hellenistinen nimitys. - Nimi "Kaldea" viittaa nimenomaan Etelä-Babyloniaan, joka oli noin 600 km pitkä tulvatasanko.

Kaldealaiset ovat seemiläinen kansa pohjoisessa Irakissa ja eteläisessä Turkissa, saman alueen assyrialaisten sukulaiskansa. - Historiallisesti he ovat keskittyneet Irakissa Mosulin lähellä sijaitsevan Tel Keppen (Tal Kayf) kylän ympärille.

Alkuperäisten Mesopotamian asukkaiden jälkeläisinä he ovat islamilaisuutta vanhempi kulttuuri islamilaisella alueella. - He puhuvat muinaiseen aramean kieleen perustuvaa kieltä, jonka merkistö on lähellä hepreaa ja arabiaa.

Uus-Babyloniaa, jonka kuningas Nebukadressar II valtasi Jerusalemin, sanotaan monesti Kaldean dynastiaksi.

Kaldea tunnettiin oraakkeleistaan ("Kaldean oraakkelit"), maageistaan, mytologiasta ja astrologiasta.

Kaldealaiset asettuivat eteläiseen Mesopotamiaan joskus välillä 1000-500 eaa. vaeltaen alueelle Arabiasta. - Heidän kielensä oli arama . - Heidän asuma-alueensa oli huomattavasti etelään aramealaisten asuinalueesta. - Jotkut babylonian Assyrian vasallikuninkaat olivat 900-700 eaa. kaldealaisia.

Kovin kapinallinen oli Marduk-apal-iddina II , joka välillä kaappasi vallan, välillä pakeni etelän suoalueille. - Lopulta tähän hermostuen Assyrian kuningas Sanherib hävitti Babylonin.

Babyloniaa 6. vuosisadalla eaa. hallinnutta 11. dynastiaa sanotaan "kaldealaiseksi dynastiaksi".

Roomalaiset sanoivat kaldealaisiksi Babyloniasta tulleita astrologeja ja matemaatikkoja.

Lähteet:

Muinaisen Egyptin uskonto

Historia

Muinainen Egypti eli faaraoiden Egypti oli Koillis-Afrikassa, pääasiassa nykyisen Egyptin ja Sudanin alueella suunnilleen vv. 3150–30 eaa. kukoistanut historiallinen sivilisaatio. - Se oli yksi maailman vanhimmista korkeakulttuureista. - Suurimman osan historiastaan muinaista Egyptiä hallitsivat faaraot eli kuninkaat.

Niilin vuosittaisten tulvien säännöllisyys ja rikkaus yhdessä aavikoiden aiheuttaman eristyneisyyden kanssa vaikuttivat suotuisasti maailman suurimpiin lukeutuvan sivilisaation kehitykseen. - Yhdistyneen Egyptin kuningaskunnan perusti n. v. 3200 eaa. kuningas Narmer, joka todennäköisesti on sama kuin myöhempien historioitsijoiden mainitsema Menes.

Sen jälkeen sarja dynastioita hallitsi maata seuraavan kolmen vuosituhannen ajan. - Muinaisen Egyptin hallitsijoita nimitetään faaraoiksi. - Välillä valtakunta tosin hajosi muutamia kertoja, mutta yhdistyi jälleen, ja sen vuoksi muinaisen Egyptin historia jaetaan vanhan, keskimmäisen, uuden ja myöhäisen valtakunnan aikakausiin ja niitä erottaviin välikausiin.

V. 525 eaa. Egyptin viimeinen kotimainen, 26. dynastia menetti valtansa, koska Persian kuningas Kambyses II valloitti maan. - Persialaiset rakensivat Suezin kanavan esiasteen yhdistäen Välimeren ja Punaisenmeren toisiinsa.

Egypti oli eräitä lyhyitä välivaiheita lukuun ottamatta Persian alaisuudessa, kunnes Makedonian Aleksanteri Suuri valloitti maan. - Hänen jälkeensä maata hallitsi makedonialaissyntyinen Ptolemaiosten hallitsijasuku, kunnes roomalaiset valloittivat maan v. 30 eaa. - Rooman valtakunnan hajottua maa joutui Bysantille, ja samoihin aikoihin kristinusko tuli maassa vallitsevaksi uskonnoksi noin kolmen vuosisadan ajaksi.

Muinaisen Egyptin asukkaat puhuivat egyptin kieltä, joka kuuluu afro-aasialasiin kieliin. - Egypti on jo kuollut kieli, mutta sen kielioppi tunnetaan hyvin.

Vanhan valtakunnan aikana puhuttiin "muinaisegyptiä"; siitä on säilynyt etenkin pyramiditekstejä, joita kirjoitettiin pyramidien huoneisiin. - Keskivaltakunnan aikana puhuttua egyptiä kutsuttiin "keskiegyptiksi eli klassiseksi egyptiksi". - Uuden valtakunnan egypti oli "uusegyptiä", joka kehittyi myöhemmin "koptin kieleksi".

Kirjoitustaito keksittiin Egyptissä viimeistään 3200–3100 eaa. Egyptiläisten kirjoitusjärjestelmä, "hieroglyfit", saattoi saapua Mesopotamiasta, tai egyptiläiset olivat vieneet hieroglyfinsä tai niiden ajatuksen Mesopotamian kuvakirjoitukseksi. - Joidenkin ajoitusten mukaan Skorpion I -nimisen kuninkaan haudassa olisi ollut hieroglyfejä 3300–3200 eaa. ja joissain ruukunsirpaleissa 3400–3300 eaa.

Hieroglyfien käyttö väheni viimeistään Ptolemaiosten ja roomalaisvallan kauteen mennessä. - Lopullisesti niiden käytöstä luovuttiin 300 jaa., jolloin egyptiä alettiin kirjoittaa kreikkalaisin kirjaimin, joihin lisättiin seitsemän demoottista merkkiä. - Vanhasta kirjoituksesta luopumisen syy oli luultavasti se, että Egyptistä oli jo tullut kristitty maa, ja hieroglyfejä pidettiin pakanallisina.

Egyptiläinen kieli ja kulttuuri hävisivät ihmisten tietoisuudesta ensimmäisellä vuosituhannella. Kun Egyptistä tuli pääosin kristitty jo 200-luvulla, ja egyptiläinen kirjoitus, muinaisuskonto ja samalla kulttuuri olivat käytännössä kadonneet viimeistään 500-luvulla jaa., jolloin viimeinen temppeli suljettiin.

Varhaiskristityt ja varhaismuslimit näkivät egyptiläisten rakennukset ja perinteet pakanallisina , joten he hävittivät niitä järjestelmällisesti. - Jäljelle muinaisesta Egyptistä jäi vain se kuva, joka välittyi Raamatun ja Koraanin kertomuksista.

Kuva muinaisesta Egyptistä perustui Roomassa ja muualla Euroopassa harhakäsityksiin aina uudelle ajalle asti.

Muinaisen Egyptin kirjallisuuden perinne ulottuu 3. vuosituhannelle eaa., ja ensimmäinen kirjallisuuden muoto oli "pyramiditekstit", hallitsijoiden haudoille kaiverretut mytologiset ja rituaaliset tekstit.

Myöhempi muinaisen Egyptin kirjallisuus sisältää "viisauden tekstit", jotka olivat filosofisen opetuksen muoto. - Uuden kuningaskunnan aikana syntyi egyptiläisen kirjallisuuden mestariteos, "Kuolleiden kirja".

Kreikkalais-roomalaisella kaudella (332 eaa.– 639 jaa.) egyptiläistä kirjallisuutta käännettiin muille kielille, ja kreikkalais-roomalainen kirjallisuus sulautui yhteen egyptiläisen kanssa. - Tältä ajalta on peräisin mm. "Rosettan kivi", josta tuli avain muinaisen Egyptin kirjoituksen tulkitsemiseen.

Kolmannella vuosisadalla eaa. Aleksandrian kaupunki sai ylpeillä yli 500 000 käsin kirjoitetun kirjan kirjastollaan.

Kristityn kauden ensimmäisinä vuosisatoina Egyptissä tuotettiin runsaasti askeettista kirjallisuutta koptin kielellä, ja egyptiläisissä luostareissa käännettiin kreikan- ja syyriankielisiä teoksia, joita on nykyään jäljellä vain koptiksi.

Islamin saavuttua maahan Egypti säilyi kirjallisuuden keskuksena, nyt arabian kielellä, ja v. 970 Kairoon perustetusta Al-Azharin yliopistosta tuli sunnalaisuuden tärkeimpiä opinkeskuksia.

1100-luvulla juutalainen oppinut, "Maimonides", tuotti tärkeimmän teoksensa, "Mishneh Torahin" asuessaan Egyptissä.

Egyptin uskonto

Muinaisen Egyptin mytologia (myös "egyptiläinen mytologia" tai "muinaisen Egyptin uskonto") viittaa muinaisten egyptiläisten (n. 3000–30 eaa.) uskomusperinteeseen kristinuskon ja islamin saapumiseen saakka. - Muinaisen Egyptin mytologia ei ole yhtenäinen kokonaisuus, vaan kokoelma paikallisia myyttejä ja uskomuksia, jotka myös muuttuivat ajan kuluessa. - Mytologialle ominaista oli vahva dualistinen käsitys, monimuotoiset riitit sekä lukuisat jumaluudet.

Herodotoksen mukaan egyptiläiset olivat maailman hurskain kansa, jonka kaikissa toimissa uskonto ilmeni. - Uskonto näkyi egyptiläisten valtavissa temppeleissä ja kuolemanjälkeistä elämää varten rakennetuissa muistomerkeissä ja haudoissa sekä vainajien palsamoinnissa ja hautajuhlissa, oraakkeleissa ja loitsuissa.

Egyptiläiset uskoivat jumaltensa olevan läsnä temppeleidensä "kaikkein pyhimmässä" sisähuoneessa, missä heille uhrattiin päivittäin ruokaa. - Temppeleissä säilytettiin myös eläimiä, joiden kultit olivat egyptiläisille tärkeitä.

Muinaiset egyptiläiset uskoivat maailman syntyneen maanalaisesta "Nun-alkumerestä", joskin itse luomistapahtuman kuvaamisessa maan papistossa oli useampia koulukuntia. - Egyptiläisten uskomuksen mukaan heidän yläpuolellaan avaruuden jumala, "Šu", piteli taivasta. - Auringon he uskoivat nousevan aamulla merestä ja laskevan illalla Manalaan.

Egyptiläisten jumalat hallitsivat makrokosmosta ja faarao mikrokosmosta. - Näiden maailmojen välillä oli ihmisten ja jumalien välinen "avunantosopimus", jossa jumalat soivat ihmisille hyvän sadon palkintona heidän palvelemisestaan. - Jumalia egyptiläisillä oli satoja, joista jokaisella egyptiläisellä tai usein koko kaupungilla oli oma suosikkijumalansa.

Tällaisia paikallisia suosikkijumalia olivat mm. luojajumala, "Ptah", viisauden jumala, "Thoth", manalan jumala, "Osiris" ja auringonjumala, "Amon".

Kaikkien yhteisenä jumalana oli "faarao", välittäjä jumalten ja ihmisten välillä. - Egyptiläisten jumalilla oli kullakin oma eläimellinen ilmenemismuotonsa, kuten lehmä, krokotiili, leijona, ibis-lintu tai haukka.

Egyptiläiset uskoivat, että ihminen joutuisi kuollessaan Osiriksen viimeiseen tuomioon, jossa hänen sydämensä punnittaisiin jumalien edessä. - Sydän asetettaisiin vaakaan, jossa oikeudenmukaisuuden sulka olisi vastapainona. Jos sulka ja sydän olivat samanpainoiset, pääsi ihminen "tuonpuoleiseen elämään", mutta jos sydän oli sulkaa painavampi, vainaja joutui "kadotukseen". - Paratiisiin egyptiläisiä opasti "Kuolleiden kirja", joka sisälsi vainajalle hyödyllisiä loitsuja ja neuvoja.

Egyptiläisten uskonnossa oli keskeistä myös ka, monitahoinen käsite, jolla tarkoitettiin siittäviä ja elossa pitäviä "elämänvoimia", varastoa, josta kaikki elämä sai alkunsa.

Amarnan kaudella faarao "Akhenaton" nosti "Aton-jumalan" lyhyeksi aikaa korkeimmaksi jumalaksi, Egyptin papiston tyrmistykseksi. - Egyptin uskonnolla, mahdollisesti juuri Akhenatonin kultilla, on katsottu voineen olla vaikutuksensa yksijumalaisen juutalaisuuden syntyyn, ja se on voinut antaa innoitusta myös joihinkin kristinuskon myytteihin.

Moni muinaisegyptiläisen uskonnon piirre on säilynyt nykyaikaan asti maan koptikristittyjen kirkossa.

Faarao oli muinaisen Egyptin yksinvaltainen johtaja. - Häntä palvottiin "Horus"-jumalan, maanpäällisenä ilmentymänä, "Isiksen" ja "Osiriksen" poikana ja myöhemmin auringonjumala, "Ran" poikana.

Faaraon tehtäviin kuului mm. johtaa armeijaa ja palvoa Egyptin jumalia. - Faaraon tuli pyrkiä päätöksissään aina ylläpitämään "Maat"ia, oikeudenmukaisuutta.

Muinaisen Egyptin "papit" hoitivat temppelien palvontamenot; he toimittivat uhritoimitukset ja lausuivat rukoukset.

Hierarkian huipulla oli "ylipappi", jonka alapuolella olivat temppelikultista vastaavat "maallikkopapit", neljän kuukauden välein vaihtuvat "wab-papit". - Heidän lisäkseen oli päätoimisia "rituaali- ja lukijapappeja", joilla oli koulutus työhönsä.

Egyptin papit eivät olleet hengellisiä johtajia, saarnaajia tai uskonnollisia asiantuntijoita, kuten papit nykyisin ovat. - Uuden valtakunnan lopussa papiston valta kasvoi kuitenkin niin mahtavaksi, että se otti faaraolta vallan Ylä-Egyptissä.

Muinaisegyptiläisten "jumaltemppelit" oli tarkoitettu "valtionuskonnon" ylläpitoa varten. Niitä hallitsivat papit, ja ne olivat tavallisilta ihmisiltä kiellettyjä paikkoja. - Suuren temppelin ytimessä oli kaikkein pyhin, suljettu pimeä kammio, jossa jumala asui, ja jossa jumalkuva oli.

Kuoltuaan faaraot vietiin pyramidihautaansa pyramidin yhteydessä olleiden laaksotemppelin ja kuolintemppelin kautta. - Kuolintemppelissä toimitettiin kuninkaalle tämän kuoleman jälkeen päivittäisiä riittejä, jotka takasivat hänen hyvinvointinsa kuolemanjälkeisessä elämässä. - Sen jälkeen kun kuninkaat alettiin haudata kalliohautoihin, kuolintemppelistä tuli heidän ainoa näkyvä muistomerkkinsä. - Suurin osa näistä temppeleistä on jo kadonnut.

Muinaisessa Egyptissä jumalia oli kaikkialla ihmisen ympärillä. - Hänen maailmankuvansa ei muodostunut abstrakteista ja vaikeatajuisista avaruuden ja ajan käsitteistä, vaan havainnollisesta erilaisten hahmojen toiminnasta, joka tapahtui ikään kuin ylisuuressa maailmanteatterissa luonnollisten kosmoksen näyttämöllä. - Kaikki nämä hahmot olivat kuka missäkin tehtävässä todellisen maailman ja elämän ruumiillistumia.

Jopa siellä, missä nykyihminen näkee lähinnä kaaosta ja kuolemaa, oli egyptiläisen silmissä elinvoimaista dynamiikkaa, joka muodosti välttämättömän ja aktiivisen vastakohdan toivotulle maailmalle. - Kaikkialla siis näkyi liikettä ja näytelmällistä toimintaa. Periaatteessa kuitenkin "jumalan syvin olemus" oli aistikokemusten ulottumattomissa, vaikka hänen ilmenemismuotonsa kuuluivatkin maanpäälliseen piiriin.

Elämän olemuspuolet

Egyptiläisen uskonnon mukaan maassa oli kolme ajattelevaa olioryhmää. Näitä olivat:

  • Ankhu - elävät ihmiset
  • Netjeru - jumalat
  • Akhu - akh-henget

"Akh-henkien" katsottiin olevan kuolleiden esi-isien henkiä. - Jumalten uskottiin asuttaneen maata ennen ihmisten luomista. - Egyptiläisen uskonnon mukaan ihminen koostui viidestä eri elementistä, joita olivat "keho" ("ha"), "varjo" ("shut"), "kaksi sielua" ("ba" ja "ka") sekä "nimi" ("ren"). - Jotta ihminen pystyisi säilymään kuoleman jälkeenkin, tuli hänen varmistaa kaikkien näiden elementtien säilyminen.

Keho oli kaikista ihmisen osista vaikein säilöttävä, sillä se mätäni helposti ja hävisi viimein kokonaan. Tästä syystä Egyptiin kehittyi jo varhain palsamointi-/muumiointiperinne, jolla kehon säilyvyyttä parannettiin. - Menetelmiä kehitettiin jatkuvasti ja niillä päästiin varsin hyviin lopputuloksiin.

Nimi oli keskeinen osa ihmistä ja sen säilyminen oli ensiarvoisen tärkeää. - Faaraot pyrkivät säilyttämään nimensä rakennuttamalla suuria monumentteja, kun taas muut pyrkivät kaiverruttamaan nimensä hauta-arkkuunsa tai ylipäätään mihin tahansa, jossa nimi säilyisi. - Nimen katsottiin olevan niin keskeinen osa henkilöä, että jos se tuhottiin tai unohtui, koko henkilö lakkasi olemasta. - Vainajien nimiä tuhottiin joskus järjestelmällisestikin, jotta epämieluisat henkilöt lakkaisivat olemasta (mm. Akhenaten ja Hatsepsut).

Ba oli osa ihmisen näkymätöntä osaa, jonka katsottiin edustavan ihmisen "sielua" ja hänen luonnettaan. Ba teki jokaisesta yksilöllisen ja sen katsottiin jatkavan elämäänsä ihmisen kuoltua. - Jos vainajan ba:lle ei suoritettu rituaaleja ja annettu ruokauhreja, saattoi se suuttua ja jättää kehon oman onnensa nojaan. - Ba kuvattiin usein ihmispäisenä lintuna, jonka edessä oli suitsuketta sisältävä uhriastia.

Ka oli ban tavoin eräänlainen sielu, mutta se kuvasti ihmisen "elinvoimaa" eikä niinkään hänen persoonaansa. - Faaraon kan katsottiin siirtyvän osittain tai kokonaan hänen seuraajalleen. - Kan uskottiin irtautuvan ruumiista kuoleman hetkellä, jonka jälkeen se jatkoi elämäänsä. - Kata kuvattiin kahdella ylösnostetulla kädellä.

Varjot olivat Egyptin aurinkoisessa ilmastossa lähes aina läsnä, joten niiden katsottiin olevan myös osa ihmistä. Varjot suojasivat myös ihmisiä auringonpaahteelta. - Faaraon sanottiinkin olevan "jumalten varjossa" eli heidän suojeluksessaan. - Ihmisen varjon uskonnollista merkitystä ei kuitenkaan tiedetä.

Vaikka ba ja ka jatkoivatkin elämäänsä kuoleman jälkeen, ei kuolemanjälkeinen elämä ollut itsestäänselvyys. - Jotta ihminen ei joutuisi "kuolemaan toista kertaa", tuli hänen kuolemansa jälkeen suorittaa rituaaleja, joilla pyrittiin vapauttamaan ba hänen ruumiistaan. - Kun ba saatiin pois ruumiista, yhdistyi se kan kanssa ja vainajasta tuli "akh", joka saattoi jatkaa elämäänsä tuonpuoleisessa.

Kun vainajasta oli tullut "akh", hän jatkoi elämäänsä näkymättömänä henkiolentona ihmisten parissa. - Akhien katsottiin palaavan yöksi hautaansa nukkumaan liittymällä muumioon. - Akhien uskottiin omaavan samanlaista jumalaista voimaa kuin jumalat.

Ravinnonsaanti akheille varmistettiin toimittamalla ruokauhreja vainajan hautakappeliin. Kun akh oli ottanut uhrilahjan ravinteikkaan olemuksen itselleen, voitiin se käyttää esim. ihmisten ravintona. - Vainajille kirjoitettiin usein myös kirjeitä, jotka asetettiin heidän hautoihinsa, sillä akhien katsottiin kykenevän auttamaan maan päällä eläviä ihmisiä.

Kuolemanjälkeinen elämä.

Egyptiläisen uskonnon mukaan vainajan sielu lähti kuoleman jälkeen matkalle "Lännen maahan" ("Duat"). - Manalassa matkaavaa vainajaa uhkasivat kuitenkin monet "demonit". - Manalassa oli monia vaaroja, mm. auringonjumala "Ran" pahin vihollinen, "Apep-käärme" sekä neljän tultasyöksevän paviaanin vartioima tulijärvi.

Tästä syystä vainajien mukana haudattiin ns. "Kuolleiden kirja" (oikeammalta nimeltään "Kirja valoon astumisesta", mutta "Kuolleiden kirja" -nimitys on vakiintunut). - Se sisälsi useita loitsuja, joilla vainaja saattoi pyytää jumalilta apua demonien voittamiseksi ja ohittaa manalan 12 portin vartijat. - Näitä papyruskääröjä myytiin mm. temppelien yhteydessä. Kalliimmat laadittiin tilaustyönä, mutta suurin osa oli valmiiden kaavojen pohjalta laadittuja, joihin lisättiin vain vainajan nimet tarvittaviin kohtiin.

Selviydyttyään kaikista vaaroista vainajan sielu saapui suureen oikeussaliin, jossa istui 42 jumalaa valmiina "Osiriksen" johdolla punnitsemaan vainajan sydämen Maatin sulkaa vastaan.

Salin nimi oli "Molempien totuuksien sali". - Siellä sielu joutui kahteen kertaan vakuuttamaan synnittömyyttään jokaiselle 42 jumalalle. - Hän vakuutti toimineensa oikeudenmukaisesti ja totuudessa pidättyen, noudatten ns. Maatin lakia. - Monilla loitsuilla pyrittiin myös varmistamaan, ettei vainaja sydän puhuisi häntä vastaan viimeisellä tuomiolla.

Tunnustuksen jälkeen seurasi oikeudenkäynnin kohokohta, "sydämen punnitseminen". - Toiseen vaakakuppiin pantiin oikeudenmukaisuuden jumalattaren, Maatin, päässään kantama strutsin sulka, toiseen vainajan sydän. - Jos vainaja oli elänyt jumalten tahdon mukaan, eikä rikkonut Maatia vastaan, vaaka pysyi tasapainossa ja vainaja julistettiin ääneltään vilpittömäksi. - Tällöin vainajalla oli oikeus astua autuaitten asuinpaikkaan, "Ialun kentille", joka muodostui laajoista pelloista manalassa virtaavan Niilin varrella, josta ei puuttunut mitään.

Osiris vaati kuitenkin vainajia viljelemään peltoja, joka oli varsinkin ruumilliseen työhön tottumattomille kauhistuttava ajatus. - Siksi vainajan mukana haudattiinkin usein pieniä patsaita, joita kutsuttiin "shabteiksi". Varakkaimmat valmistuttivat itselleen jopa useita satoja shabteja, jolloin ne sijoitettiin eräänlaisiin arkkuihin. Jos shabteja oli paljon, valmistettiin niille myös esimiehinä toimivia shabteja. - Shabtien uskottiin tekevän vainajalle määrätyt työt hänen puolestaan manalassa.

Länsi ("Duat") on syvien varjojen maa, jossa vainajat nukkuvat kääreissään ja heräävät vain nähdäkseen kaltaisensa. - Ne eivät näe isiään ja äitejään eivätkä muista vaimojaan ja lapsiaan. Vainajien maailma on paitsi huoleton myös iloton. - Tästä syystä vainajan sielut halusivat aika-ajoin palata katsomaan omaisiaan.

Tämä oli mahdollista, jos vainajan ruumis ja nimi oli vielä tallella. - Sielu ei kuitenkaan saanut astua haudasta ulos. Tästä syystä hautakammion seinille maalattiin kuvia, jotka esittivät vainajan omaisia heidän jokapäiväisissä askareissaan. Sielun tullessa katsomaan kaikki nämä seinämaalaukset heräsivät eloon. - Vainajille tarjoiltiin myös ruokauhreja hautoihin rakennettuihin huoneisiin. Vainajan sielujen uskottiin imevän ruoan energian ja tämän jälkeen ne annettiin vielä elossa oleville. - Ensimmäisissä huoneissa pidettiin joskus myös juhlia vainajan muistolle. Itse hautakammioon ei kuitenkaan saanut kukaan elävä mennä.

Palsamointi

Ruumiin säilymisen takaamiseksi kehitettiin "palsamointitaito", jonka itsensä Osiriksen sanottiin keksineen ennen ihmisten maan päälle tuloa. - Helposti mätänevät sisäelimet poistettiin niin, että kaikki muut paitsi sydän, jossa muinaiset egyptiläiset uskoivat sielun asuneen, säilyttiin saviruukkuihin. Ne ja ruumiista poistettiin mahdollisimman paljon vettä suolojen avulla. Aivot otettiin pois nenän tai takaraivon kautta pronssisella koukulla. - Käsittelyn jälkeen ruumiit käärittiin pellavaliinaan ja sijoitettiin sarkofagiinsa.

Myös kuuma hiekka, johon köyhemmät haudattiin, toimi usein erinomaisena veden poistajana. Jotkut hiekasta löydetyt luonnonmuumiot ovat säilyneet paremmin kuin palsamoidut.

Koska ruumis oli yksi ihmisen muodostavista viidestä elementistä, pyrittiin se säilömään mahdollisimman hyvin, jotta vainaja voisi välttyä toiselta kuolemalta.

Hautaus

Egyptiläiset valmistivat itselleen niin suuren ja koristellun haudan kuin suinkin mahdollista. - Oli hyvin tavallista, että hautaa alettiin valmistella jo hyvin nuorella iällä. Hautahan oli keskeinen osa vainajan ikuista elämää.

Koska faaraoiden uskottiin olevan jumalten maan päälle lähettämiä järjestystä ylläpitäviä välittäjiä, tuli heidän säilymisestään pitää erityistä huolta. - Faaraon ka-sielun uskottiin siirtyvän faaraolta seuraavalle ja kuolleiden faaraoiden antavan voimaa seuraajilleen. - Tästä syystä faaraot rakennuttivat valtavia hautakomplekseja turvatakseen jumalten tyytyväisyyden, jotta ne eivät hylkäisi ihmisiä.

Kuolleiden kuninkaiden kulttia palvottiin myös viemällä ruokauhreja kuolleiden kuninkaiden alttareille. - Tästä aiheutui kuitenkin niin suuri rasite yhteiskunnalle, että ns. välikausien jälkeen vanhoja faaraoita ei juuri palvottu.

Hautauksen yhteydessä järjestettiin "kulkue", joka vei vainajan sielun hänen hautaansa. - Haudalle päästyään he toimittivat useita riittejä, joilla pyrittiin turvaamaan vainajan matkaa ja helpottamaan hänen kuoleman jälkeistä elämäänsä. - Yksi tärkeimmistä riiteistä oli suun avaamisen riitti, jossa vainajalle palautettiin hänen aistinsa, jotta ne toimisivat myös tuonpuoleisessa.

Lähteet: