www.teoforum.net

Kohtaamisfoorumi ihmisille, jotka haluavat erottaa ajatuksissaan totuuden epätodesta ja jotka haluavat käyttää voimiaan ihmiskunnan ja muun luomakunnan hyvää elämää edistäviin tekoihin.

... Polkuja hengellisyydestä henkiseen kasvuun…
AjankohtaistaTapahtumakalenteriYhteystiedot






ETELÄ-AASIALAISET USKONNOT

  1. Veda- ja hindulaisuus
  2. Jainalaisuus
  3. Buddhalaisuus
  4. Sikhiläisyys

3. Buddhalaisuus

Buddhalaisuuden eri suuntaukset:

  1. Pohjoinen buddhalaisuus eli mahajana- (mahayana-) buddhalaisuus
  2. Eteläinen buddhalaisuus eli theravada-buddhalaisuus eli hinajana (hinayana-buddhalaisuus)
  3. Tiibetin vajrayana-buddhalaisuus eli lamalaisuus
  4. Japanin zen-buddhalaisuus

Buddhalaisuuden perusta:

Buddhalaisuuden perustaja oli Nepalin (aik. Magadhan kuningaskunta) Lumbinissa syntynyt, intialainen Siddhartha Gautama (tunnetaan myös Shakyamunina), joka eli n. 563–483 eaa.

Hän oli alunperin prinssi, joka jätti palatsien loiston ja lähti etsimään askeettina totuutta.

Lopulta Siddhartha löysi etsimänsä! Tätä asiaa buddhalaisuudessa kutsutaan valaistumiseksi. Prinssi Siddhartha Gautamasta tuli buddha ("valaistunut"). - Siddhartha oivalsi "Neljä jaloa totuutta", buddhalaisuuden ytimen.

Buddhalaisuuden oppi - "Neljä jaloa totuutta"

  1. Dukkha eli Totuus kärsimyksestä - Elämässä on kärsimystä. - Buddhalaisuudessa käytetään usein sanaa "kärsimys" Buddhan käyttämän sanan "dukkha" käännöksenä. Dukkhan merkitys on kuitenkin kärsimystä paljon laajempi: se viittaa kaikenlaisiin kielteisiin tunteisiin yleisestä tyhjyyden tai epätyydyttävyyden tunteesta fyysiseen tai henkiseen tuskaan. - Buddha ei siis väittänyt koko elämää kärsimykseksi. - "Dukkha" voidaan kääntää esimerkiksi epätäydelliseksi, epätyydyttäväksi, pysymättömäksi tai turhauttavaksi. - Kaikki asiat, onnellisetkin, ovat "dukkhaa", koska ne ovat pysymättömiä, eivätkä siksi voi tuoda pysyvää onnea.
  2. Samudaya eli Totuus kärsimyksen syystä - Kärsimyksen syynä on itsekäs halu ja tarrautuminen ("tanha", "janoaminen"). Ihminen janoaa koko ajan itselleen tavaroita ja asioita, eikä koskaan voi olla tyytyväinen. - Janoa on kolmenlaista: aistinautintojen jano, olemattomuuden jano ja ikuisen olemassaolon jano. Perimmäinen syy kärsimykselle on "tietämättömyys", josta jano ja viha syntyvät.
  3. Nirodha eli Totuus kärsimyksen lakkaamisesta - Kärsimys lakkaa, kun janoaminen ja sen perussyy, tietämättömyys, lakkaa.
  4. Magga eli Totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta tiestä - Kärsimyksen loppuun johtaa "Jalo kahdeksanosainen polku".

"Jalo kahdeksanosainen polku" on neljäs "Neljästä jalosta totuudesta" ja Tie kärsimyksestä vapautumiseen. - Polun osien yhteydessä käytetään sanaa ”oikea” paalinkielisen sanan "samma"-käännöksenä, mutta sitä ei pidä ymmärtää väärän vastakohtana. - Sillä tarkoitetaan pikemminkin "täydellistä".

Polku jaetaan kolmeen osaan, jotka ovat viisaus, etiikka ja meditaatio. - Osat ovat kaikki yhtä tärkeitä, ja niitä harjoitetaan seuraavassa järjestyksessä: etiikka, meditaatio ja viisaus. - Polku on osiensa summa.

Viisaus:

  • Oikea näkemys - neljän jalon totuuden ymmärtäminen
  • Oikea aikomus - luopuminen, hyvätahtoisuus ja väkivallattomuus. Luopuminen takertumisesta, pahantahtoisuudesta ja julmuudesta

Etiikka:

  • Oikea puhe - rehellinen ja hyväntahtoinen puhe. Valehtelun, karkean tai joutavan puheen ja juoruilun välttäminen
  • Oikea toiminta - väkivallattomuus, pidättyminen ottamasta, mitä ei ole annettu, kohtuullisuus aistinautinnoissa ja päihteidenkäytön välttäminen
  • Oikea elinkeino - elinkeino, joka ei tuota vahinkoa elollisille olennoille

Meditaatio:

  • Oikea ponnistus - taitavien mielentilojen edistäminen ja taitamattomien välttäminen
  • Oikea tarkkaavaisuus - jatkuva tietoisuus itsestä, omista teoista ja mielentiloista
  • Oikea keskittyminen - syvempien mielentilojen saavuttaminen meditaation kautta

Buddhalaisuuden mukaan ei ole mitään pysyvää. - Ihmisellä ei ole pysyvää sielua, vaan ihminen muuttuu koko ajan. Sillä maailmassa vaikuttaa "Karman laki" eli "Syyn ja seurauksen laki"). - Jos ihminen tekee hyvää, siitä seuraa hänelle hyvää. Ja jos ihminen tekee pahaa, hän saa itselleen pahaa karmaa eli huonoja seurauksia. - Kun ihminen kuolee, hänen karmansa siirtyy uuteen ruumiistukseen.

Buddhalaisuuden pyhät kirjoituskokoelmat - Tipitaka ja Tripitaka.

Tipitaka / Tipatakaon palinkieltä (paalinkieltä) ja tarkoittaa palinkielistä "kaanonia" eli pyhien tekstien kokoelmaa. - Se on eteläisen eli theravada-buddhalaisuuden pyhien tekstien kokoelma.

Tripitaka ("Kolme koria") on taas sanskritia ja tarkoittaa sanskritinkielestä käännettyjen pyhien kirjoitusten kokoelmaa. - Tärkein tripitaka on kiinankielinen kaanon, joka on kirjoitettu vanhalla (klassisella) kiinankielellä. - Se on myös Japanin ja Korean kaanon. - Tipitaka ei ole sama kuin tripitaka, vaan niissä on eri tekstit.

Uusi maailmanuskonto oli syntynyt, kun Buddha ("Siddhartha Gautama") alkoi opettaa löytöjään muille. - Hänen kuollessaan Intiassa oli jo 18 suurta buddhalaisluostaria toiminnassa.

Levinneisyys

Ensimmäinen voimakkaasti buddhalaisuuden leviämiseen Intiassa ja muualla vaikuttanut henkilö oli keisari Ashoka(273–232 eaa). - Intiasta buddhalaisuus alkoi häviämään v. 500 jaa, osittain hindulaisuuden voimistumisen ja osittain muslimivalloitusten takia (muslimit tuhosivat 1000- ja 1100-luvuilla mm. suuret luostariyliopistot).

Buddhan opit vaikuttivat kuitenkin hindulaisuuteenkin ja eräät hindut ovat jopa sitä mieltä, että Buddha on Vishnun yhdeksäs "avatara" eli ruumiillistuma.

Nykyisin buddhalaisuutta esiintyy Intiassa lähinnä maan koillisosassa. - Buddhalaisuuden keskeisiä muita vaikutusalueita ovat olleet Tiibet, Kiina, Mongolia, Burma, Thaimaa, Vietnam, Laos, Sri Lankaan, Korea ja Japani, joissa se on valtauskontona monissa maissa.

Lisäksi oppi levisi kaakossa Jaavalle ja Sumatralle, joista se kuitenkin myöhemmin hävisi. - Myös Intiasta buddhalaisuus hävisi vähitellen n. v. 1000 paikkeilla. - 1900-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta lähtien monia buddhalaisuuden muotoja on levinnyt myös länsimaihin.

Buddhalaisuuden eri suuntaukset

Buddhalaisuus on jakautunut moneen haaraan, joiden käsitykset pelastumisesta ja oikeasta buddhalaisuudesta eroavat jopa jyrkästi toisistaan.

1. Pohjoinen buddhalaisuus eli mahajana- (mahayana-) buddhalaisuus

Pohjoisen buddhalaisuuden mukaan kaikki voivat pelastua. - Munkkilaitos ei ole niin keskeinen kuin eteläisessä buddhalaisuudessa. - Japanin buddhalaisuudessa taas ei ole lainkaan munkkeja eikä luostarilaitosta.

Suuntauksen kannattajia arvioidaan olevan 185 miljoonaa.

2. Eteläinen buddhalaisuus eli theravada-buddhalaisuus eli hinajana- (hinayana-) buddhalaisuus

Eteläisen buddhalaisuuden mukaan vain munkit voivat pelastua. - Siksi eteläisessä buddhalaisuudessa ovat munkit keskeisessä asemassa.

Yleensä jokainen poika on 11-13 vuotiaana jonkin aikaa luostarissa. - Tavallisen kansan uskonnollisesti keskeinen tehtävä on ruokkia ja tukea munkkeja. Munkit kiertävät joka aamu aikaisin (klo 5-6) keräämässä ruokaa. Ihmiset kiittävät saadessaan antaa ruokaa, koska he saavat samalla hyvää karmaa eli hyviä hengellisiä ansioita.

Eteläisen buddhalaisuuden tärkeimpiä alueita ovat Burma, Thaimaa ja Sri Lanka.

Suuntauksen kannattajia arvioidaan olevan 124 miljoonaa.

3. Tiibetin vajrayana-buddhalaisuus eli lamalaisuus eli "Magadhan" ("Tantrayana", "Mantrayana") (”Timanttipolku”, "Tantrismi")

Tiibetiä sanotaan maailman katoksi, koska sieltä kohoaa maailman korkeimmat huiput. Tiibet on ollut lähes täysin eristyksissä muusta ulkomaailmasta.

Tiibetin tärkein uskonto on buddhalaisuuden pohjoisen haaran ja shamanismin sekamuoto, jota kutsutaan lamalaisuudeksi.

Lamalaisten eristyneisyys ulkomaailmasta johtuu siitä, että tämä oli Dalai Laman käsky.

Tiibetin lamalaisuuden tärkein päämies on "Dalai Lama" eli "Taivaallisen buddhan maallistuma". - Dalai Lama asui Lhasan suljetussa kaupungissa Tiibetissä. Lhasaa ympäröivät korkeat muurit, eikä sinne päästetty ketään ulkopuolisia, ja siellä asuvat ihmiset saivat vain harvoin poistua Lhasan muurien suojista. - Lhasassa sijaitsi myös Dalai Laman temppeli/luostari.

Hengellisen säädyn lisääntyvä maallistuminen johti 1400-luvulla lamalaisuuden "uudistumiseen" eli "uskonpuhdistukseen", joka 1600-luvulla loi korkean hengellisen arvoviran, "Dalai Laman ruumiillistamisopin". - Tasilhunpon lamalaisluostarin (pääluostari) pääapotista "Pantsen lamasta" tuli toinen suurlama.

Ylimmät johtajat ovat "myötätunnon boddhisatvoja" eli "jälleensyntyneitä buddhia". - Heidän kuollessaan heidän henkensä uskotaan siirtyvän vastasyntyneisiin poikalapsiin, jotka löydetään mutkikkain seremonioin.

Vielä 1950-luvulla Tiibetissä oli noin 3000 lamalaisluostaria ja 1/5 miehistä oli lamoja tai munkkeja (n. 20.000). - Nykyään Tiibetissä on enää kolme, ympärivuotisesti toiminnassa olevaa luostaria.

Lamalaisten pyhiä kirjoituksia ja tarinoita ovat oppineiden ja pyhimysten elämänkerrat.

Lamalaisten luostarit ovat suuria, ja upeasti koristeltuja. - Munkit käyttävät "oransseja kaapuja” tai muita tiettyjä vaatteita. - Uskovaiset pitävät aina Dalai Laman kuvaa mukanaan, sillä he uskovat, että jos kuva on mukana, heille ei voi tapahtua mitään pahaa, sillä heidän uskontonsa suojelee heitä kaikelta.

Lamalaiset uskovat, että kaikessa uudessa ja erilaisessa on pahoja henkiä. - He yrittävät karkottaa nämä taputtamalla käsiään yhteen ja hakkaamalla kattiloita. - Lamalaisilla on erilaisia seremonioita. He palvovat jumalien kuvia ja Dalai Laman kuvia. Heillä on myös tietyt samat rukoukset aina tiettyihin tilanteisiin. - Lamalaiset eivät saa vahingoittaa mitään elävää, koska he uskovat kaiken olleen äitejään edellisessä elämässä ja siksi he kunnioittavat kaikkia eläimiä suuresti.

He myös vastustavat väkivaltaa, sillä buddha on sanonut, että väkivalta on väärin ja pahaksi ihmisille. - Lamalaiset uskovat, että vaeltamalla pyhiin paikkoihin pyyhitään pois pahat teot. Mitä vaivalloisempi vaellus, sitä suurempi synninpäästö.

"Vajrayanaa" pidetään nopeana, joskin riskialttiina tienä valaistumiseen. - Sen keskeiset tekstit, "tantrat", ovat syntyneet vv. 200-800–luvulla jaa..

Tantrismi oli keskiajan Intiassa voimakkaasti levinnyt liike, joka vaikutti monien uskontojen piirissä. - Tantrisissa kirjoituksissa käsitellään esoteerisia oppeja ja joogamenetelmiä, usein vertauskuvallisessa muodossa.

"Vajrayana-meditaatioissa" pyritään visuaalisaatioiden, mantrojen ja vertauskuvallisten rituaalien avulla tuottamaan tyhjyydestä nk. mietiskelybuddhia, joiden avulla omia esoteerisia energioita ja tajunnansisältöjä voidaan muokata.

Suuntauksen kannattajia arvioidaan olevan 20 miljoonaa.

4. Japanin zen-buddhalaisuus

Zen-buddhalaisuus sai alkunsa Kiinasta, mutta levisi myöhemmin Japaniin ja muiden itämaiden jälkeen laajalle ympäri maapalloa. - Nimensä mukaan zen-buddhalaisuus on yksi buddhalaisuuden monista lahkoista. - Silti ei voi sanoa, että Zen juurtuisi enemmän buddhalaisuudesta kuin taolaisuudesta, sillä Zenissä on vahvasti kiinalainen tuntu ja se on hämärä sekoitus Japanin ja Kiinan vanhasta kulttuurista.

Länsimaisia vaikutteita alkuperäisessä Zenissä ei ole ja useat itämaiset ajattelutavat ja kulttuuriperimät ovat osana Zeniä. - Nykyään Zen on levinnyt laajalle ja sitä on pidetty yhtenä kalleimmista lahjoista, jonka Aasia on koskaan länsimaiselle kulttuurille antanut.

Zen ei ole uskonto, eikä filosofia, eikä tieteellinen ala. - Zen on sitä, mitä Kiinassa ja Japanissa kutsutaan "vapautumisen tieksi".

Zen tarkoittaa sananmukaisesti "meditaatiobuddhalaisuutta". - Zenin synnyn myyttinen tarina kuvaa sitä, kuinka yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. - Tarinan mukaan Buddha nosti esille kukan sanomatta sanaakaan. Oppilaat ihmettelivät sitä, mutta yksi heistä ymmärsi sen.

Zen syntyi 500-luvulla jaa. Kiinassa, jonne saapui intialainen munkki. - Japaniin zen tuli 1100-luvulla kahtena eri koulukuntana: "rinzaina" ja "sotona". - Suurin ero näiden kahden välillä on, miten ne ymmärtävät valaistumisen:

  • "Rinzai" - vaatii täysipainoista omistautumista meditaatiolle, oppilaan ja opettajan välisille keskusteluille sekä arvoituksille tai paradokseille.
  • "Soto" - taas pitää näitä keinotekoisina ja he itse korostavat asteittaista valaistumista meditaatiossa.

Zenissä korostuu mutkaton ja yksinkertainen suhtautuminen asioihin. - Valaistuminen voi tulla missä vain arkisessa toiminnassa. - Zenin harjoittajia kutsutaan nimellä pilvi - vesi --> pilvet ja vesi symboloivat ihmistä. - Zen opettaa suhtautumaan kuolemaan tyynesti, siksi se sopikin erityisen hyvin sotureille.

Zenin mukaan ihmisessä on jotain, mikä ylittää "elämän ja kuoleman", siksi niistä ei pidä huolehtia.

Zen vaikutti soturitaitojen lisäksi taiteen ja taidon lajeihin. Peruskäsite "do" tarkoittaa tietä tai taitoa kohti valaistumista. - Erilaisia teitä ovat:

  • Bushido - soturin tie
  • Karatedo - tyhjän käden tie
  • Aikido - universaalin harmonian tie
  • Judo - pehmeä tie
  • Kaado - kukkien tie
  • Chado - teen tie

Zenharjoitukseen liittyy kuitenkin ristiriita: tavoitteena on spontaani toiminta, mutta spontaaniutta on mahdoton harjoitella. Jos yrittää olla spontaani, ei sitä kuitenkaan ole, vaan tietoisesti yrittää noudattaa ohjetta -> jotta voisi olla spontaani, pitää lopettaa itseltä sen vaatiminen.

Japanin zen-buddhalaisuudessa on "mietiskely" eli "(istuma)meditaatio" keskeistä. - Meditaatio ei ole joidenkin asioiden miettimistä, vaan keskittymisen harjoitusta perinteisen menetelmän mukaan.

Zen-buddhalaisuus on vaikuttanut voimakkaasti Japanin kulttuuriin (esim. maalaustaide, kamppailulajit, ikebana eli kukkien asettelu, teeseremonia, kalligrafia eli kirjoitustaide).

Monissa zenin muodoissa (esim. zen-taide) mieli pyritään tyhjentämään ajattelusta ja pyritään spontaaniin toimintaan.

Lähteet: