www.teoforum.net

Kohtaamisfoorumi ihmisille, jotka haluavat erottaa ajatuksissaan totuuden epätodesta ja jotka haluavat käyttää voimiaan ihmiskunnan ja muun luomakunnan hyvää elämää edistäviin tekoihin.

... Polkuja hengellisyydestä henkiseen kasvuun…
AjankohtaistaTapahtumakalenteriYhteystiedot






ETELÄ-AASIALAISET USKONNOT

  1. Vedalaisuus
  2. Hindulaisuus

Tausta:

Hindulaisuus ("Sanatana Dharma", "Ikuinen oppi") on kehittynyt tuhansien vuosien aikana Intian maaperällä. - Aikojen myötä uskontoon sulautui vaikutteita monilta maahan tunkeutuneilta kansoilta ja valloittajilta. - "Hindu" tarkoittaa persian kielellä intialaista.

Intian historia jaetaan tavallisesti viiteen kulttuurikauteen:

  1. Indus-kulttuuri (2600–1900 eaa.)
  2. Veda-kausi (1600-550 eaa.)
  3. Klassinen aika (550 eaa.–550 jaa.)
  4. Keskiaika (550–1500 jaa.)
  5. Uusi aika (1500- )

Hindulaisuuden vanhimmat piirteet ovat peräisin Indusjoen varrella kehittyneestä Indus-kulttuurista, joka vallitsi noin 2600-1900 eaa. Induslaakson kulttuuri kukoisti nykyisen Pakistanin ja Luoteis-Intian alueella. - Tuolloin syntyivät mm. ensimmäiset suuret kaupungit, Harappa ja Mohenjo-Daro.

Tältä ajalta on löytynyt kuvia, joiden on päätelty viittaavan joidenkin nykyäänkin palvottujen jumaluuksien, kuten Shivan ja suuren äitijumalattaren, esimuotoihin. - Myös käsitys veden rituaalisesti puhdistavasta vaikutuksesta näyttäisi periytyvän Indus-kulttuurista saakka.

Hindulaisuutta pidetään maailman vanhimpana uskontona.

Hindulaisuuteen sisältyy laaja kirjo erilaisia oppijärjestelmiä, suuntauksia ja filosofioita, jotka poikkeavat merkittävästi toisistaan, noudattaen erilaisia rituaaleja ja kirjoituksia. - Hindulaisuuden alkuperä on muinaisessa, vähintään 2000 vuotta eaa. kukoistaneessa Veda-kulttuurissa.

Hindulaisuus on maailman kolmanneksi laajin uskonto. - Sillä on kannattajia 1,05 miljardia, joista suurin osa (n. 890 miljoonaa) asuu Intiassa. - Aasiassa kaikista uskontojen harjoittajista 21 % kuuluu hindulaisuuteen.

Lähteet:

1. Vedalaisuus

Vanhinta, aasialaista Indus-kulttuurin jälkeistä uskonnollista perua on esivedalaisuus, jonka uskonkäsitys muodostaa alkuperäisen hindulaisuuden, jota kutsutaan brahmalaisuudeksi.

Veda-uskonnon pääjumalat ovat Varuna ja Mithra, Indra ja Agni sekä Ashvinit. - Kuolleet asuvat jumala Yaman valtakunnassa.

Veda-kausi alkoi arjalaiskieliä puhuneiden pohjoisten paimentolaisheimojen tunkeutuessa Intian niemimaalle. Valloittajat kuuluivat indoeurooppalaisiin kansoihin, jotka lähtivät liikkeelle nykyisten Iranin ja Afganistanin seuduilta.

Heidän uskomuksistaan voidaan saada tietoa lähinnä veda-kirjallisuuden perusteella. Tämä koottiin suullisesta perinteestä yhtenäiseksi kokoelmaksi vv. 1000-800 eaa.

Veda-kauden uskonnossa palvottiin lähinnä henkilöityjä luonnonilmiöitä, kuten ukkosenjumala Indraa. - Keskeisessä asemassa olivat erityisesti uhrirituaalit.

Veda-kirjallisuus

"Veda" on sanskritin kieltä ja tarkoittaa "tietoa, tiedettä tai totuutta".

Hindulainen uskomusmaailma ja jumalista kertovat myytit sisältyvät valtaisaan joukkoon "pyhiä kirjoituksia", joita erilaiset suuntaukset ovat kukin painottaneet eri tavoin.

Veda-kirjallisuuden ajoittamista vaikeuttaa Intiasta aiemmin puuttunut länsimainen historiankirjoitus ja -tutkimus, joten monien tärkeiden tietojen kohdalla joudutaan turvautumaan mytologian antamiin viitteisiin.

Vedalaisen kirjallisuuden alkuajankohdasta tutkijoiden käsitykset vaihtelevat välillä 6000-1000 eaa. M. Myllerin mukaan Rigveda olisi syntynyt n. 1200-1000 eaa., muut hymnit ("mantrat") n. 1000-800 eaa. sekä Brahmanat ja vanhimmat Upanisadit n. 800-600 eaa.

Hindulaisuuden pyhät kirjat jaetaan perinteisesti kahteen ryhmään. - Shruti-kirjallisuuden ("kuultu") uskotaan olevan jumalallista ilmoitusta, kun taas smriti-kirjallisuus ("muistettu") on ihmisten muistiin kirjoittamaa. - Shruti-kirjallisuuden tärkeimmät osat muodostuvat veda-kirjallisuudesta.

"Veda-kirjat" koostuvat 4 osasta: samhitat, brahmanat, aranyakat ja upanishadit.

Hymnien ja rituaalitekstien kokoelmaan eli samhitoihin kuuluuvat Rigveda, Yajurveda, Samaveda ja Atharvaveda.

Rigveda ("oikea tieto"), jota pidetään teksteistä vanhimpana (noin 1200–1000 eaa.), sisältää erilaisia, arjalaista jumalmaailmaa heijastavia hymnejä (1028 kpl) ja rukouksia, rituaalitekstejä (uhritoimituksia, häitä ja hautajaisia varten), satuja, loitsuja, manauksia ja arvoituksia. - Tekstistä on säilynyt vain yksi versio.

Yajurvedasta on monta tekstiversiota. Ne luokitellaan mustaan ja valkoiseen Yajurvedaan. - Valkoinen kokoelma sisältää vain hymnit, rukoukset ja uhrikaavat, mustaan liittyy myös uhrimenoja selittäviä tekstejä.

Samaveda käsittelee uhreissa käytettyjen säkeiden laulutapaa (melodiaa) ja niihin liittyviä tekstejä. - Erään rituaalikäsikirjan mukaan näitä melodioita voitiin käyttää myös taikomiseen.

Atharvaveda on magian ja loitsujen kirja. - Se sisältää sekä mustaa että valkoista magiaa, joista osa on lainausta Rigvedasta.

Myös em. Brahmana-kirjallisuuden jatkoksi syntyneet Aranyakat ja Upanisadit alkoivat korostaa ihmisen tietoa ja mielenlaatua, vaikka uhrien merkitystä ei niissä kokonaan hylättykään.

Upanishadeissa pohditaan olemassaolon perimmäistä merkitystä. Näissä pääpaino on mystiikassa. - Upanisadeissa esiintyi myös aikaisemmin tuntematon oppi sielunvaelluksesta ja Atmanista kaikkiykseytenä.

Ramayana ja Mahabharata, hindulaisuuden kaksi suurta eeppistä kertomusta, ovat peräisin klassiselta ajalta. - Niiden varhaisimmat versiot ovat olleet olemassa jo n. 400 eaa.. - Nämä eepokset ovat aina olleet erittäin suosittuja.

Tunnettu pyhä kirjoitus Bhagavadgita sisältyy Mahabharataan. - Samaan aikaan koottiin myös hindulaista elämäntapaa määrittävät lakikirjat, kuten Manusmriti ja Vishnusmriti, joissa eksplikoitiin esim. kastijärjestelmän velvollisuudet.

Päämäärä

Lopullisena päämääränä hindulaisuudessa on vapautuminen jälleensyntymien ketjusta ("samsara") ja yhtyminen maailmansieluun, Atmaniin eli Brahmaniin.

Tähän voidaan päästä eri teitä, joita eri koulukunnat korostavat eri tavoin. Tärkeimpiä teitä ovat:

  • Tiedon tie, jossa pyritään Brahmanin ymmärtämiseen tiedon avulla
  • Joogan tie, jossa mietiskelemällä pyritään pääsemään lähemmäs korkeinta todellisuutta
  • Bhaktin eli Jumalalle antautumisen tie

Vedat säilyivät pitkään yksinomaan suullisena traditiona; Intian vanhimmat tunnetut kirjoitetut tekstit Indus-kulttuurin tulkitsemattoman kirjoituksen jälkeen ovat vasta ajanlaskun alkua edeltäneiltä vuosisadoilta.

Lähteet:

2. Hindulaisuus

Nykyisessä hindulaisuudessa peruspilarina on kolmiyhteinen jumala: Brahma on luojajumala (poiketen kosmisesta tietoisuudesta, Brahmanista). Brahmaa ei nykyisellään juurikaan palvota, Vishnu on rakkauden ja elämän ylläpitäjä ja Shiva on hävittäjä, mutta samalla uudelleenluova jumala. - Näillä kolmella pääjumalalla kaikilla on puoliso, Shakti.

Eräät hindulaisuuden kannattajat ovat monisteja. - Monistisen näkemyksen mukaan mieli ja aine ovat yhtä. Monistit näkevät yhden jumalan lukemattomina ilmentyminä, jonka ei-hindut sekoittavat helposti polyteismiin.

Monistisen näkemyksen mukaan on olemassa vain yksi ykseys, jonka ilmentymiä muut jumaluudet ovat - samalla tavoin kuin eri värit ovat prisman hajottaman valonsäteen eri ilmentymiä. - Monet uskovat, että persoonalliset jumalat voivat johdattaa palvojansa lähemmäksi mokšaa, jälleensyntymien ketjusta eli samsarasta vapautumista.

Eräät hindulaisuuden lahkot uskovat monoteistiseen näkemykseen Vishnusta (usein Krishnan muodossa), Shivasta tai äitijumala Devistä - joskaan tämä näkemys ei poissulje muita jumalia, sillä niiden nähdään olevan valitun jumaluuden ilmentymiä. Esim. monet Krishnan palvojat näkevät Shivan syntyneen Krishnan luomisvoimasta.

Absoluuttinen brahman nähdään usein ainoana lähteenä, josta kaikki jumaluudet ovat peräisin.

Hindujen keskuudessa vallitsee vahva yhteisymmärrys, jonka mukaan kaikki uskonnot ovat oikeita polkuja ja johtavat lopulta kohti yhtä ja samaa Jumalaa tai alkulähdettä. - Siten kaikki merkittävät maailman uskonnot ovat samoja.

Tästä syystä hindut eivät myöskään tee lähetystyötä. - Krishna-liikkeen mukaan esimerkiksi Jeesus ja Muhammad olivat Krishnan valtuuttamia avataroja. - Krishna syntyy aika-ajoin uudelleen maailmaan ja selittää eri aikoina eri kulttuuripiireissä viestinsä hieman eri tavalla, jotta ihmiset ymmärtäisivät perusviestin.

Perusviesti hindulaisuudessa, kristinuskossa, islamissa ja juutalaisuudessa onkin kovin samantapainen; buddhalaisuus poikkeaa niistä tavallaan enemmän. - Hindulaisuudesta puuttuu juutalaisuuden johdannaisineen omaava kahtiajako: hyvän ja pahan taistelu, taivas ja helvetti. - Hindulaisuuden jumalat eivät ole hyviä, eivätkä pahoja vaan henkiolentoja, jotka tekevät milloin minkäkinlaisia ratkaisuja, vastaavasti kuin ihmisiäkään ei voida luokitella hyviin ja pahoihin.

Jälleensyntyminen

Keskeinen käsite hindulaiselle ajattelulle on mokša, jossa vapaudutaan jälleensyntymän eli samsaran ketjusta ja yhdistytään brahmaniin (vrt. nirvana). - Ihminen syntyy maan päälle yhä uudestaan, kunnes hän oivaltaa yksilöllisen sielunsa atmanin ja maailmansielun brahmanin olevan yhtä.

Ruumillistumia eli inkarnaatiota säätelee "karma" eli syyn ja seurauksen laki. - Hyvät teot elämässä tuottavat hyvää karmaa ja huonot pahaa karmaa, ja nämä vaikuttavat seuraavaan elämään.

Hindulaisuuden mukaan ihmisellä on elämässään neljä päämäärää: artha, kaama, dharma ja mokša.

Sanotaan, että kaikki ihmiset etsivät:

  • arthaa eli aineellista ja henkistä omaisuutta
  • seuraavaksi ihminen etsii kaamaa eli aistillisia ja sosiaalisia nautintoja
  • vanhemmiten ihmisen sanotaan tavoittelevan dharmaa eli oikeudenmukaisuutta, velvollisuuden täyttämistä, ("Henkinen oppi").
  • neljäs ja perimmäinen päämäärä on mokša, jälleensyntymien kehästä vapautuminen ja siirtyminen brahmanin yhteyteen.

Tunnusomaisia piirteitä

Noin kolmasosa hinduista on kasvissyöjiä. Kastittomat tai alempiin kasteihin kuuluvat saattavat käyttää lihaa. Brahmiineihin eli pappisluokkaan kuuluvien tulee harjoittaa puhtautta, eivätkä he syö lihaa, sen sijaan maitotuotteita he käyttävät. - Veda-kirjallisuus ylistää lehmää, joka itselleen mitään vaatimatta antaa ihmisille ravitsevaa nektaria. Siksi hindut arvostavat lehmiä suuresti ("sielunvaellusoppi").

Myös alkoholia pidetään epäpuhtaana, mutta se on silti Intiassa sallittu päihde. Sama pätee tupakkaan. Huumaavista aineista kannabiksen käytölle on etenkin askeettisessa hindulaisuudessa on pitkät perinteet. - Narkoottisten huumeiden kuten kannabiksen ja oopiumin käyttö on kuitenkin v:sta 1985 lähtien ollut Intiassa lailla kielletty.

Terve seksuaalisuus nähtiin ihmiselämään kuuluvaksi ja myös uskonnolliseksi velvollisuudeksi, niinpä seksuaalinen nautinto on hinduille ollut sallittua myös vailla lisääntymistarkoitusta. - Erotiikka tunnustettiin jo varhaisina aikoina omaksi erityiseksi tiedon alakseen.

Hindulaisten tunnusomaisiin piirteisiin kuuluu myös pyhiinvaellus, jolloin käydään kerran elämässä peseytymässä Ganges-virrassa.

Hindulaisen yhteiskunnan kasti-luokkajärjestelmä korkeimmasta luokasta alempaan:

  • Bramiinit eli papit ja oppineet
  • Kshatriyat eli soturit, virkamiehet ja hallitsijat
  • Vaishyat eli kauppiaat ja maanviljelijät
  • Shudrat eli palvelijat ja työläiset
  • Dalitit eli koskemattomat

Hindulaisuuteen kuuluvat oleellisesti myös symbolit, joita käytetään taiteessa, arkkitehtuurissa, kirjallisuudessa ja palvonnassa. Symboleista tärkeimpiä ovat pyhä "OM" ja aurinkoa kuvaava hakaristi eli "swastika", joka symboloi onnea.

Tuli vapauttaa sielun ruumiista

Hindun kuollessa ruumiista halutaan päästä eroon niin nopeasti kuin mahdollista, sillä kuoleman ajatellaan olevan kaikkein saastaisin asia hindun elämässä. - Ruumis hävitetään miesseurueen kesken, ja hävittäminen tapahtuu polttamalla. Polttamiseen on olemassa tarkat rituaalit ja määräykset. Tuhkat ripotellaan kolmen päivän sisällä polttamisesta pyhään jokeen tai mereen, jotta sielu pääsisi odottamaan jälleensyntymistä.

Jumalanpalvelusta kotona ja temppelissä

Hindulaisuudessa keskeistä ei ole jokapäiväinen temppelissäkäynti. - Hindulaiset voivat suorittaa "pujan" eli palvonnallisen seremonian yhtä hyvin temppelissä kuin kotonakin.

Kotona seremonia suoritetaan kotialttarin luona. Alttaria hoitaa usein perheen äiti. - Seremoniassa hiljennytään, sytytetään suitsukkeita, rukoillaan ja meditoidaan. - Rituaalissa Jumalaa kohdellaan, kuin vierasta. Hänelle tarjotaan ruokaa, suitsukkeita, tuikuissa olevaa tulta ja rukouksia.

Hindutemppeleissä seurustellaan jumalten kanssa. Temppeli on hindulaisille paikka, johon tullaan seurustelemaan Jumalan kanssa. - Hindulaiset eivät saa opetuksiaan saarnoissa. Heille kerrotaan pienestä pitäen tarinoita, joiden kautta uskonnollinen oppiminen tapahtuu.

Hindulaiset kiittävät Jumalia temppeliuhreilla. - Uhraamalla pyritään saamaan Jumalan huomio ja samalla pyydetään jotain. Palvoja tulee osalliseksi jumalallisesta voimasta, kun hän saa papin siunaaman uhrilahjansa takaisin.

Temppelipapit ovat asiantuntijoita rituaalien suorittamisessa. - Heidän ei ole tarkoitus antaa minkäänlaista moraalista opetusta.

Hindulaisuudessa uskonnollisina opettajina toimivat gurut. - Gurut ovat opettajia ja parantajia.

Tällaisten uskonnollisten opettajien ympärille kerääntyy yleensä ashram eli yhteisö. - Ashrameissa harjoitetaan hyväntekeväisyyttä ja niissä korostetaan askeettista elämää. Sillä yhteisöt pyrkivät irrottautumaan maallisista nautinnoista ja sitoutumisista.

Hindulaisuudessa keskeistä ovat meditaatio ja jooga. - Mietiskelyssä ja rukoilussa käytetään apuna rukousnauhaa. - Mantran toistaminen on itseoivalluksen tie ja määränpää. - Mantran toistamisella pyritään pääsemään eroon negatiivisista tunteista. - Yleensä mantroja toistetaan hiljaa mielessä, maha-mantraa toistetaan ääneen.

Jooga tarkoittaa "yhdistymistä" – yhdistymistä oman itsensä jumalaiseen puoleen (henkeen). - Tästä aiheesta on lisää myöhemmin, omassa osiossaan.

Mikä tahansa henkinen harjoitus, jota harjoitetaan antaumuksella, rakkaudella ja sinnikkäästi, johtaa lopulta samaan itsensä oivaltamiseen.

Hindulaisuudessa suhtaudutaan muihin uskontoihin ja uskomuksiin hyväksyvästi, sillä väliaikaiset ja muuttuvat järjestelmät eivät voi antaa lopullista ja täydellistä kuvaa transsendenttisesta ("tuonpuoleisesta") totuudesta.

Hindujen mukaan kaikki uskonnot ovat oikeita polkuja ja johtavat lopulta kohti yhtä ja samaa Jumalaa tai alkulähdettä. - Siten kaikki merkittävät maailman uskonnot ovat samoja.

Tästä syystä hindut eivät myöskään tee lähetystyötä.

Lähteet: